Keski-ikäiset suomalaiset harmittelevat jälkikäteen erityisesti liian vähälle jäänyttä koulunkäyntiä ja työ- tai ammatinvalintojaan.

Joka toinen keski-ikäinen katuu elämänvalintojaan: Useimmin kismittävät opintoihin, työhön ja ammattiin sekä vanhemmuuteen ja parisuhteeseen liittyvät päätökset.

Asiaa on tutkinut Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä. Tutkijat kirjoittivat aiheesta tieteellisen artikkelin Psykologia-lehteen.

Muita tutkimuksessa selvitettyjä elämänalueita olivat elämäntavat ja omat ominaisuudet sekä asuminen ja muut taloudelliset ratkaisut. Näihin liittyvä katumus oli vähäisempää kuin koulutuksen, työn ja perhesuhteiden herättämä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensin kismittää koulutus

Katumuksen tunteita tutkituille alkoi tulla 30-vuotiaina, ensin koulutukseen liittyen. Eräs vastaajista tiivisti: Kävin murrosiässä koulun huonosti, enkä ymmärtänyt ammatin ja koulutuksen merkitystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ne, joita työ- ja uravalinnat alkoivat kismittää, olivat tuolloin keskimäärin 38-vuotiaita. Samassa iässä heräsi katumus elämäntavoista ja taloudellisista ratkaisuista.

– Olisi pitänyt lähteä hoitoalalle jo aikaisemmin, olisi ollut paljon annettavaa, totesi eräs vastaaja.

– Olisin voinut olla toisessa, korkeammassa asemassa työelämässä, arvioi toinen.

– Kun lapset olivat pieniä, jätin taloudellisen vastuun liikaa miehelleni, puntaroi yksi tutkimushenkilöistä.

Nelikymppinen katuu ihmissuhdevalintoja

Keskimäärin 40-vuotiaana pintaan nousivat parisuhdetta ja avioliittoa koskevat katumuksen ajatukset. Perhettä ja vanhemuutta sivuava harmittelu alkoi muutama vuosi myöhemmin.

– Olisin voinut kohdella vaimoa eri tavalla, osoittaa enmmän kiintymystä ja arvostaa häntä, pohdiskeli yksi vastaaja.

– Olen ollut sitoutuneena liian moneen asiaan kodin ulkopuolella, kuului toinen arvio.

– Olisi pitänyt laittaa alkoholisoitunut isä aikaisemmin hoitoon, pahoitteli eräs.

Kaikesta oppii

Lähes joka toinen tutkittu ei keksinyt mitään mainitsemisen arvoista kaduttavaa. Elämä on mennyt niin kuin pitääkin. Vääristä ratkaisuista voi olla jopa hyötyä.

– En voi sanoa, että katuisin mitään. Kaikki koukerot ja kuviot ovat olleet varmaan opiksi, totesi eräs tutkituista.

Katumusta tunteneissa oli tasaisesti miehiä ja naisia. Joukossa ei myöskään korostunut mikään tietty koulutustausta, perhetilanne, siviilisääty tai taloudellinen asema.

Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä selvitti katumuskokemuksia 50-vuotiailla, jotka kuuluivat Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen osallistujiin.

Pitkittäistutkimuksessa on seurattu samoja, vuonna 1959 syntyneitä henkilöitä 8-vuotiaasta 50-vuotiaaksi. Katumusta koskeviin kysymyksiin vastasi 221 henkilöä.

Lähde: Psykologia 1/2014

Mikä sinua elämässäsi eniten kaduttaa ja miksi?

Menneisyyttä emme voi muuttaa, huomisesta emme vielä tiedä joten parasta on elää vain tätä päivää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla