Menin naimisiin 1960-luvulla miehen kanssa, jolla oli maatila. Emme tehneet avioehtoa. Elin ja tein töitä tilalla luullen omistavani puolet maatilasta. Kun jouduimme kumpikin sairaseläkkeelle, tila piti myydä. Pankissa tehdyssä kauppakirjassa myyjä oli mieheni ja minut mainittiin ”suostumuksen” antajaksi. Menetinkö tällä sanalla puolet tilasta, koska rahat kaupasta tulivat vain miehelleni? Eikö puoliso omistakaan mitään? Nimimerkki Turhaa työtä tehnyt

Avioliittolain tarkoittama avio-oikeus eli oikeus toisen puolison omaisuuteen on eri asia kuin omaisuuden omistusoikeus. Valitettavasti nämä kaksi asiaa sotketaan usein.

Omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu – esimerkiksi hänelle, jolla on tilaan lainhuuto. Jos maatilan kaupasta saadut rahat ovat miehesi tilillä eikä sinulla ole tilin käyttöoikeutta, et pääse rahoja käyttämään.

Omaisuuden omistusoikeuden voi saada esimerkiksi kaupassa, vaihtokaupassa, perintönä tai lahjana. Avio-oikeus on taas tärkeä oikeus avioliittolain soveltamisen yhteydessä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jos avio-oikeutta rajaavaa määräystä, kuten esimerkiksi avioehtoa, ei ole ollut välillänne maatilaa koskien, sinulla on ollut avio-oikeus miehesi omistamaan tilaan. Avio-oikeu­den rajaava määräys voi perustua myös lahjakirjaan ja testamenttiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso saavat avio-oikeutensa nojalla omaisuuden osituksessa (toimitus, jossa omaisuus jaetaan) puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä. Silloin omaisuuden saantoperuste voi olla ositus. Tosin leski voi myös olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen (lesken tasinkoprivilegi).

Ositusperuste syntyy puolison kuolinhetkellä tai avioeron tullessa vireille. Viimeistään miehesi kuoltua tai avioerossa tarvinnet lakimiehen apua oikeuksiesi selvittämiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla