Sohvakaupoilla ei pidä hätiköidä. Kotimaista vaihtoehtoa pidetään yleensä laadukkaana, mutta alkuperä kannattaa aina varmistaa kunnolla.

Tuttu tilanne monessa perheessä: yli kymmenen vuotta vanhat sohvat ovat alkaneet muuttua olohuoneen kaunistuksesta sen kauhistukseksi. Päällyskangas on kulunut, läikikäs ja rispaantunut. Tyynyjen uumeniin on kadonnut milloin kaukosäädin, milloin kännykkä.

Tämä on tuttu näkymä meilläkin.

Paras suunnata siis sohvaostoksille. Saamamme mainoksen innoittamana lähdimme bussimatkan päässä sijaitsevaan pikkuliikkeeseen sen suppeaa valikoimaan tutkimaan. Asialle lähdettiin syyspimeänä arki-iltana töiden jälkeen.

Päätös tehtiin yhdellä istumalla. Kotimaista laatua piti myyjän mukaan oleman, vaikka sitä ei kiireessä tullut varmistettuakaan, sillä liikkeen sulkemisaika lähestyi.

Myyjä joudutti ratkaisua tarjoamalla muikean tuntuisen alennuksen kahden- ja kolmenistuttavan sohvan paketista: yhteishinta 1 500 euroa. Kalusteet saatiin kotiin myyjän lainaamalla pakettiautolla.

Heti seuravana päivänä alkoi vaikuttaa – tytär sen taisi sanoa ääneenkin – että uusi sohvahan on aivan samanlainen kuin se vanha. Saman värinenkin.

Viikkojen kuluessa käsitys vahvistui. Mutta ei siitä voinut puhua ääneen, nolotti ja harmitti sen verran. Hätähousujen oma moka.

Kerran sohvaa siirrettäessä nojapehmuste repeytyi vähän irti. Sama toistui myöhemmin. Sitten saumoista alkoi irtaantua langanpätkiä. Vai että kotimaista laatua. Missäs ne myyjän yhteystiedot olivatkaan?

Kun arkistojen kätköihin ajautuneet paperit löytyivät, kävi ilmi, että takuuaika oli juuri umpeutunut. Emme tulleet ottaneeksi yhteyttä myyjään, koska tuntui liian työläältä alkaa setviä yli vuoden takaista kauppaa.

Olivatko kalusteet todella kotimaisia, ja jos olivat, miksi ne olivat laadultaan keskinkertaisia. Emme tiedä, mutta saimme hyvän opetuksen seuraavaa sohvaostosta varten. Sitä ennen kysyimme viisi kysymystä huonekalu- ja sisustusketju Askolta.

Asko vastaa x 5

1. Tuotepäällikkö Sami Markula, miten Askossa nähdään kotimaisuuden merkitys

– Tarjonnastamme yli 70 prosenttia on kotimaisia oman sohvatehtaamme tuotteita. Myynnistämmekin yli 60 prosenttia tulee näistä tuotteista.

2. Mikä on kotimaisten sohvien hintahaarukka? Puhutaan vaikka kahden- ja kolmenistuttavista perussohvista.

– Askossa kotimaisten sohvien hintahaarukka alkaa noin 350 eurosta ja nousee aina yli tuhannen euron tuotteisiin.

3. Onko Suomessa tehty sohva aina laadukkaampi kuin ulkomainen?

– Näin ei mielestäni aina voi sanoa. Monet kansainväliset toimijat ovat investoineet paljon, jotta ovat saaneet laatua selkeästi paranemaan. Vaikka edelleenkin sohvan valmistuksessa käsityö on merkittävässä roolissa, myös tuotantotekniikalla on varsin iso merkitys loppulaadussa.

4. Miten ostaja voi vakuuttua sohvan kotimaisuudesta?

– Meillä kerrotaan aina sohvan alkuperä asiakkaalle pienellä avainlippu-logolla, joka on kiinnitetty tuotteeseen. Lisäksi myyjämme on ohjeistettu aina kertomaan tuotteen alkuperä.

5. Mistä tunnistaa laadukkaan sohvan?

– Jos nopealla silmäyksellä sohvaa katsoo, kannattaa huomioida ommelsaumat. Uudessa tuotteessa niiden tulee olla aina suorat ja huolellisesti viimeistelty.

Seuraa Suomi-työ-juttujamme täällä.

Vierailija

Onko kotimainen sohva aina myös paras?

Ostin vuonna 1994 Pohjanmaan kalusteen laadukkaat nahkasohvat 2:n ja 3:n istuttavat. Olivat hintavat mutta hyvin ovat kestäneet ajan patinaa. Tosin ei ole kissoja eikä koiria kotona. Kannattaa ostaa laadukas tuote heti alkujaan koska se maksaa ajan mittaan itsensä takaisin. Ikean halpissohvia en suosittele, eivät säilytä ryhtiään. Ainoastaan sitten vain Ikean sohva jos on varaa vaihtaa se vuoden - kahden välein. Tulee kyllä kalliimmaksi kuin laatusohvan ostaminen vuosien saatossa.
Lue kommentti
Vierailija

Onko kotimainen sohva aina myös paras?

Laadukas sohva maksaa, mutta sen lisäksi kestää. Nykyajan kertakäyttökulttuuri ja trendimuoti on pahinta myrkkyä ekosysteemille. Nämä Ikean sohvat eivät välttämättä kestä kuin vuoden pari ja sitten alkaa jo tyynyt levitä ja kangas kulahtaa. Jos haluat laadukkaan sohvan, osta käsintehty sohva muualta kuin Maskusta, Iskusta tai muista massaliikkeistä. Sohva ei ole mikään pikkuostos. Jos sinulla ei ole varaa tai halua ostaa halvempaa, istu lattialla.
Lue kommentti

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.