Vanhat musiikkilaitteet herättävät monissa muistoja raisuista nuoruusvuosista. Jukebox-nostalgia ei ole kuitenkaan mikään halpa harrastus, kertoo arvotavaran asiantuntija Pentti Avomaa.

Ihme soittopeli kimmelsi usein paikallisen baarin nurkassa ja soitti Lazzarellaa samalla, kun nautittiin pullollinen Jive-colaa puoliksi – kokonaiseen pulloon kun ei ollut varaa. Samalla pälyiltiin arasti lähipöytien tyttökatrasta.

Silloin piti kerätä koko pöytäseurueelta kolehti, jotta muutama levy saatiin soitettua – mikäli levystä päästiin yksimielisyyteen. Jo se herätti jännitystä, löytääkö soitin valitun levyn.

Nyt pitäisi puolestaan tyhjentää pankkitili, jotta vanhan jukeboxin saisi ostettua kotiinsa.

Halvimmillaan niitä saa muutamalla sadalla eurolla, mutta kyseessä on tällöin todennäköisesti toimimaton soitin, projekti, johon aletaan haalia osia vaikkapa kansainvälisten nettikauppasivustojen kautta. Ja sitten etsitään henkilö, joka pystyy laitteen korjaamaan.

Tuhannella eurolla saa jo toimivan jukeboxin, jos on valmis tinkimään tietyistä asioista, kuten valmistusvuodesta ja mallista.

Terveisiä savikiekkoajalta

ET-lehden lukijan omistuksessa oleva Wurlitzerin jukebox vuodelta 1936 näyttäisi olevan todella hieno Simplex-malli 412. Se on erittäin harvinainen Suomessa ja harvinainen myös maailmalla. Se soittaa vanhoja savikiekkoja eli 78 kierrosnopeuden levyjä, joita koneeseen mahtuu 12 kappaletta.

Kolikkolaitekin näyttää olevan tallessa – se nostaa laitteen arvoa.
Samana vuonna on tosin tehty myös Wurlitzer mallia 312. Vuodelta 1936 on kansainvälisillä markkinoilla ollut tarjolla myös muun muassa W412 prototyyppi, josta on pyydetty 12 500 euroa.

Maailmalla 412-mallisia Wurlitzereita vuodelta 1936 on ollut harvakseltaan myynnissä, ja myyntihinta lähtee kunnosta riippuen yleensä 2 500 eurosta ylöspäin. Tämä yksilö on lukijan mukaan hyväkuntoinen, joten se hinnaksi voisi arvioida jopa 3 500–5 000 euroa.

Lue myös: Levykauppias: "Näitä haluavat nyt ihan kaikki"


Se alkoi vuonna 1927

Ensimmäisenä varsinaisena elektronisena jukeboxina pidetään AMI:n (American Music Instrument Corporation) kehittämää automaattisoitinta vuodelta 1927. Moderni jukebox syntyi vasta 1930-luvulla, jolloin asiakkaat pääsivät itse valitsemaan kappaleet. Tuolloin 12-levyn valikoima oli vielä kova sana.

Kun laitetta kysyttiin niin kahviloihin kuin muihinkin paikkoihin, joihin ihmisiä kerääntyi, alalle ilmaantui muitakin valmistajia: ensin Wurlitzer ja1935 Seeburg ja samoihin aikoihin myös Rock Ola.

Vuonna 1939 suosituin malli Yhdysvalloissa oli Wurlitzer 600, pyöreäkulmainen kiiltävän puun ja metallin yhdistelmä.

Voidaan jopa sanoa, että jukeboxit omalta osaltaan demokratisoivat Amerikkaa, sillä niistä kuunneltiin mielellään sellaisia muusikoita kuin vaikkapa Bessie Smith ja Muddy Waters, joiden musiikkia ei järin paljon soiteltu radiokanavilla.
Laitteista tehtiin silmiähivelevän kauniita, ja levyvalikoimakin kasvoi koko ajan. Suurin harppaus tapahtui 1950-luvun alussa, kun vanhat savikiekko-levyt korvattiin nopeuden 45 rpm -vinyylilevyillä.

Mielenkiintoinen artikkeli:
"Mikään ei ollut parempaa kuin rätisevä C-kasetti"

Automaattipianoista alku

Wurlitzer – oikeastaan WurliTzer – oli perheyritys, jonka perustajan juuret ovat Saksassa. Se kävi kauppaa musiikki-instrumenteilla ja valmisti jossain vaiheessa myös kolikoilla käynnistyviä automaattipianoja.

Mykkäfilmikaudella yhtiö valmisti urkuja, joita soitettiin elokuvateattereissa elokuvan taustamusiikkina. Äänifilmin tulo oli vähällä saattaa yhtiö konkurssiin, mutta vuonna 1933 aloitettu jukeboxien valmistus nosti sen taas jaloilleen, ja vuoteen 1972 mennessä yhtiö valmisti niitä 650 000 kappaletta.

Kasvuvauhti oli aluksi erittäin kovaa: vuonna 1933 Wurlitzer myi ainoastaan 300 jukeboxia, mutta vuonna 1936 jo 44 000 kappaletta.

1930-luvulla valmistetut Wurlitzerin jukeboxit ovat harvinaisia, koska yhtiö otti ikään kuin käsirahana vanhoja jukeboxeja vaihdossa uusiin, ja romutti sitten nuo vanhat.

Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Vaikka Wurlitzerin valmistus loppui Yhdysvalloissa 1973, niiden tuotanto jatkui Saksassa, ja nykyisin cd-jukeboxin valikosta voi löytyä jopa 2 000 musiikkikappaletta.

Retromalleja tehdään jukeboxien kultakauden näköisinä, mutta kunnon keräilijä arvostaa tietysti alkuperäistä. Laitteiden hinnoitteluun vaikuttaa kunnon ohella myös se, miten paljon siinä on yhä jäljellä alkuperäisiä osia. Niitä myydään netissä muun muassa eBayn huutokaupassa ja alan sivustoilla.

Wurlitzerin ehkä kuuluisin jukebox oli malli 1015, joka esiteltiin sotien jälkeen vuonna 1946. Sitä myytiin kahdessa vuodessa 56 000 kappaletta, ja siitä tuli jonkinlainen alan ikoni. Niinpä yhtiö valmisti siitä juhlamallin ”One more time” vuonna 1986. Sen design oli vanha, mutta teknologia oli tuoreinta mahdollista. Koska kysyntä oli hyvä, Yhdysvalloissa julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin jopa postimerkki tuon mallin kunniaksi.

Tonnista ylöspäin

Suomessa jukeboxeja myydään sattumoisin huutokaupoissa ja myös muun muassa Huuto.netin kautta.

Rock Ola ja Rowe Amia ovat suosittuja suomalaiskeräilijöiden keskuudessa. Huuto.netissä esimerkiksi ilmeisen huonokuntoisesta Rock Ola 464:stä vuodelta 1974 – josta rahalukko on poistettu – pyydettiin lähes 1 000 euroa.

Hiljattain puhdistetusta ja öljytystä vuoden 1981 Rock Olasta mallia 481 manuaaleineen pyydettiin lähes 1 500 euroa.

Ulkomailla tarjonta on suurempaa, mutta jukeboxit pitää joko hakea paikan päältä tai tilata kuljetus. Ihan halpaa ei ole kumpikaan tapa, sillä vanhat jukeboxit tehtiin kestämään ja elektroniikka ei ollut vielä transistorinkevyttä - ne saattavat painaa yli 200 kiloa.

"Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Millaisia muistoja sinulla tulee mieleen jukeboxista? Mitä kappaleita olet kuullut jukeboxista? Kenen kanssa kuuntelit jukeboxia? Kerro muistojasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.