Onko taitetusta indeksistä vihdoin iloa – ja miksi ihmeessä sitä käytetään?

Mitäs ihmettä! Eduskuntavaalit lähestyvät, ja eri alojen palkankorotuksista on neuvoteltu koko syksy, mutta kukaan ei vaadi taitetusta indeksistä luopumista.

Se johtuu siitä, että tänä syksynä taitettu indeksi poikkeuksellisesti suosii eläkeläisiä: Eläketurvakeskuksen ennakkolaskelmien mukaan työeläkkeet nousevat vuoden 2023 alussa peräti 6,5 prosenttia.

Nyt taitettu indeksi suosii eläkeläisiä.

1 500 euron mediaanieläkkeeseen tulee siis noin sadan euron korotus.

Mikä on taitettu indeksi?

Työeläkkeitä korotetaan joka vuosi niin sanotulla työeläkeindeksillä. Korotuksen suuruuteen vaikuttaa kaksi asiaa: kuluttajahintojen nousu sekä työssäkäyvien ansiotason kehitys edellisen vuoden aikana.

Painoarvo näiden kahden välillä ei kuitenkaan ole tasainen. Hintojen nousu vaikuttaa korotukseen 80 prosentin edestä, ja ansiotason nousulla on 20 prosentin painoarvo.

Painotuksen suhteellisuuden vuoksi puhutaan taitetusta indeksistä.

Kansaneläkkeen ja takuueläkkeen korotukset on sidottu pelkästään hintoihin, joten niitä taitettu indeksi ei koske.

Taitettu indeksi ei koske kansan- tai takuueläkettä.

Viime vuosina palkat ovat kehittyneet nopeammin kuin hinnat. Niinpä palkansaajien elintaso on noussut.

Eläkkeiden korotuksissa painotetaan enemmän kuluttajahintojen nousua, joten eläkeläiset säilyttävät kyllä ostovoimansa, mutta eivät pysy palkansaajien ansiokehityksen mukana.

– Vaatimuksia työeläkeindeksin koostumuksen muuttamisesta on esiintynyt säännöllisesti siitä lähtien, kun sitä muutettiin vuonna 1996, sanoo yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö Janne Pelkonen Telasta.

Esimerkiksi vuonna 2017 eduskunta äänesti kansalaisaloitteesta, jonka mukaan eläkkeitä pitäisi korottaa sataprosenttisesti sen mukaan, miten ansiot ovat nousseet. Ehdotus hävisi.

Monta eläkeuudistusta

Työeläkejärjestelmä tuli voimaan yksityisellä sektorilla vuonna 1962. Aluksi eläkkeitä nostettiin vuosittain saman verran kuin palkat olivat nousseet.

Kun julkisella puolella siirryttiin samaan systeemiin 1960-luvun aikana, eläkejärjestelmä turposi.

– Etenkin julkisella puolella eläkkeet saattoivat vuoden eläkkeellä olemisen jälkeen kohota palkkoja suuremmiksi, Pelkonen kuvaa.

Vuonna 1977 otettiin käyttöön niin sanottu puoliväli-indeksi, joka perustui puoliksi ansiotason ja puoliksi kuluttajahintojen nousuun.

Eläke-etuudet laajenivat 80-luvun loppuun asti.

Taitettuun indeksiin eli 20/80-jakoon siirryttiin vuoden 1996 eläkeuudistuksessa.

Sitä käytettiin ensin vain yli 65-vuotiaiden eläkkeiden tarkistukseen. Vuoden 2005 uudistuksessa se laajeni koskemaan kaikkia eläkkeitä.

Viimeisin eläkeuudistus on vuodelta 2017, jolloin eläkkeen alkamisen ajankohta sidottiin väestön elinajanodotteeseen.

Se, milloin esimerkiksi nykyiset nelikymppiset pääsevät eläkkeelle, selviää siis vasta lähempänä eläkeikää. Vuonna 2021 eläkkeelle jäätiin keskimäärin 62,4-vuotiaana.

– Voi sanoa, että eläke-etuudet laajenivat 80-luvun loppuun asti. Sitten tuli 90-luvun lama ja kustannuksia piti alkaa karsia, Pelkonen tiivistää.

Eläkejärjestelmässä on Pelkosen mukaan kyse tasapainosta: siitä, että tulot eli palkat, työeläkemaksut ja rahastojen tuotot sekä menot eli maksettavat eläkkeet ovat tasapainossa.

Perimmäinen syy on, että entistä suuremman ja pidempään elävän joukon eläkkeet täytyy maksaa.

Perimmäinen syy uudistuksille on väestön ikärakenteen muutos.

Suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle, ja syntyvyys laskee. Entistä suuremman ja pidempään elävän joukon eläkkeet täytyy maksaa, ja alhaisen syntyvyyden vuoksi eläkemaksuista on huolehtimassa aiempaa vähemmän ihmisiä.

Myös työllisyystilanne, työmarkkinat ja eläkerahastojen tuotto vaikuttavat tilanteeseen.

Indeksimuutokset ovat olleet yksi sopeuttamistoimi, mutta muutakin on tehty.

– On nostettu työeläkemaksuja, haettu rahastoista riskillä lisää tuottoa ja pidennetty työuria nostamalla eläkeikää, Pelkonen sanoo.

Voisiko rahastoista ammentaa?

Eläkkeet rahoitetaan Suomessa työeläkevakuutusmaksuilla sekä eläkerahastojen varoilla ja niiden tuotoilla.

Nyt maksettavista työeläkkeistä katetaan maksuilla 80 prosenttia, loput 20 prosenttia tulee rahastoista.

Taitetun indeksin muuttamisen kannalla olevat ehdottavat usein, että rahastotuottoja voisi käyttää indeksikorotuksiin. Siinä on Pelkosen mukaan ajatusvirhe.

– Eläkkeiden indeksikorotukset rahoitetaan työeläkemaksuilla, niihin ei käytetä rahastoja. Jos palkankorotukset vaikuttaisivat indeksiin enemmän, työeläkemaksuja pitäisi nostaa, jotta korotukset saataisiin maksettua.

Eläkerahastojen purkaminen ei ole kestävä ratkaisu.

Se ei Pelkosen mukaan ole kestävä ratkaisu. Alhaisen syntyvyyden vuoksi yksityisen puolen työeläkemaksuihin kohdistuu pitkällä aikavälillä nostopainetta joka tapauksessa.

Eläketurvakeskuksen tuoreiden laskelmien mukaan paine ei tosin ole aivan niin suuri, kuin viime vuosina on pelätty. Se johtuu siitä, että rahastoihin sijoitetut työeläkevarat ovat tuottaneet odotettua paremmin.

Pelkonen muistuttaa, että parjattu taitettu indeksi toteuttaa sen, mitä lupaa: huolehtii, että eläkeläisten ostovoima säilyy.

– Jos on ansainnut oman eläkkeensä oman työuransa aikana, niin pitäisikö eläkkeellä hyötyä siitä, mitä nyt työssäkäyvät tekevät ja ansaitsevat? Se on filosofinen kysymys, Janne Pelkonen toteaa.

Janne Pelkonen

on yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Työeläkevakuuttajat Telassa.

­Kiertäessään puhumassa eläkeasioista Pelkonen on huomannut, että ­indeksikysymys herättää intohimoja. Vaalien alla Pelkoselle satelee ­aiheesta viestejä, puheluita ja jopa solvauksia.

Jutun voi lukea ET-lehden numerosta 21/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.