Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.

Danske Bankin varallisuudenhoidon johtaja lahjoittaa sukulaislapsilleen säännöllisesti summat, jotka jäävät juuri alle verotusrajojen.

Susanna Miekk-oja, 67, ja Uuna Saarela 19, Helsinki

Danske Bankin varallisuudenhoidon johtaja Susanna Miekk-oja on neuvonut lukuisissa tilaisuuksissa, miten varallisuutta kannattaa siirtää jälkipolville. Hän tekee itse niin kuin opettaa ja on jo vuosia jakanut omaisuuttaan.

Miekk-ojalla ei ole omia lapsia, joten hän lahjoittaa sisarensa lapsille ja lastenlapsille sekä puolisonsa lastenlapsille summat, jotka jäävät juuri alle verotusrajojen. Viisi lasta ja nuorta saavat kukin kuukausittain 110 euroa rahasto-osuuksina eli yhteensä Miekk-oja lahjoittaa heille lähes 7 000 euroa vuodessa.

”Nuorten etu on aika. Heille kannattaa sijoittaa tuottohakuisesti.”

Koska rahastoja ei tarvitse aktiivisesti hoitaa, ne ovat helppo sijoituskeino. Toisin kuin tilillä, sijoituksissa kertyy tuottoa tuotolle ja lahjoitus poikii.

– Nuorten etu on aika. Heille kannattaa sijoittaa tuottohakuisesti ja osakepainoisesti, vaikka itse karttaisi riskiä.

Kolmelle työikäiselle Miekk-oja on tehnyt pitkäaikaissäästösopimukset, joihin hän siirtää 5 000 euroa joka kolmas vuosi. Saajat voivat vähentää maksut verotuksessa, joten vähennyksen osalta ne ovat kuin ilmaista velkaa valtiolta. Varojen takaisinmaksu alkaa, kun edunsaajat jäävät eläkkeelle. Nostettaessa tuotoista maksetaan pääomaveroa.

”Jatkan rahastosijoituksia, kunnes nuoret täyttävät 24 vuotta.”

– Jatkan rahastosijoituksia, kunnes nuoret täyttävät 24 vuotta. Olen testamentissa määrännyt, että varallisuudesta irrotetaan riittävä summa, jos kuolen ennen tätä.

Miekk-ojalla on suunnitelmat myös siltä varalta, että elämä yllättää ikävästi. Hän on tehnyt edunvalvontasopimuksen, ja testamentti, jossa avopuolisot huomioivat toisensa, on lähes valmis. Mietinnässä on enää vain mökin omistajuuden siirtäminen niin, että hallintaoikeus säilyisi.

Ilo antaa

Antaminen on Miekk-ojasta hauskaa. Hänestä on ilo nähdä sen vaikutus. Kukin antaja voi toimia tavallaan.

– Yksi antaa aikaa, toinen leipoo hyvän kakun. Olen aina töissä enkä osaa leipoa, mutta minulla ja avopuolisollani on osake- ja rahastosijoitusten tuottojen ansiosta hyvä taloudellinen tilanne.

”Pitää varmistaa, että varat riittävät hoivaan.”

Miekk-oja korostaa, että omat tarpeet on pantava etusijalle.

– Pitää varmistaa, että varat riittävät hoivaan ja kaikkeen muuhun, mitä haluaa tehdä. Oman asunnon arvosta kannattaa hankkia realistinen näkemys.

Halusipa lahjoittaa tai testamentata, suunnitelmista on hyvä keskustella asianosaisten kanssa. Miekk-oja ymmärtää, että rahaan ja kuolemaan liittyvistä asioista voi olla hankala puhua. Hänkin vetkutteli aikansa.

– Lopulta keskustelu tuntui hyvältä, jotenkin vapauttavalta.

”Lahjoita vain, jos rahaa jää yli oman tarpeen.”

Käyttörahat tiskaamalla

Vanhin Miekk-ojan rahastolahjoja saaneista lapsista, siskon lapsenlapsi Uuna Saarela aloitti tänä syksynä matematiikan opinnot Helsingin yliopistossa. Saarela on opinnoista innoissaan.

Miekk-ojan ansiosta Saarelalla on mukava pääoma rahastoissa. Rahastojen tämän päivän arvosta tuottojen osuus on liki puolet.

– Se on tuntuva turva. Säästöt antavat vapautta tulevaisuuden suunnitteluun.

Saarela ei halua, että raha lipuu pois, kuten kesätyöpalkalle tahtoi käydä. Kansainvälisyyteen kasvaneena hän suunnittelee maisteriopintoja maassa, jonka kieltä ei vielä osaa. Tuolloin säästöt voivat olla tarpeen. Opintorahan lisäksi Saarela saa palkkaa tiskaamalla viikonloppuisin ravintolassa.

– Tuntuu hyvältä olla hyödyllinen. Olen myös siivonnut varastossa.

– Saatkin mökillä hyödyntää taitojasi, Miekk-oja virnistää.

Veroa ei tarvitse maksaa alle 20 000 euron perinnöstä, mutta lahjansaajaa verotetaan jo 5 000 euron arvoisista lahjoista.

PERIJÄT ja lahjojen saajat on jaettu veroluokkiin sen mukaan, mitä sukua ovat perinnönjättäjälle.

Rintaperillisiä eli lapsia, lastenlapsia ja puolisoa verotetaan ensimmäisessä veroluokassa.

Toisessa veroluokassa verotetaan esimerkiksi kuolleen sisaruksia ja heidän lapsiaan. Tämä tarkoittaa, että he maksavat enemmän veroa kuin rintaperilliset.

VEROA ei makseta alle 20 000 euron perinnöstä. Lahjansaajaa verotetaan jo 5 000 euron arvoisista ja sitä arvokkaammista lahjoista. Sekä perintö- että lahjavero on sitä suurempi, mitä arvokkaampi perittävä omaisuus on.

OMAISUUDEN jaon suunnittelussa neuvoja saa esimerkiksi Veronmaksajain keskusliitosta ja Suomen asianajajaliiosta. Veroseuraamuksista voi kysyä verohallinnosta.

Lähde: Veronmaksajien keskusliitto
Lähde: Veronmaksajien keskusliitto

Lahjan vuonna 2013 saanesta 71 % maksoi siitä veroa.