Vantaalainen Kerttu Pitkälä tuunaa kirpputorilöydöt ja pyöräilee tarjousten perässä. – Aikaahan minulla eläkeläisenä on, hän sanoo.
”Miten sinä aina löydät kirppareilta noin tyylikkäitä ja itsellesi sopivia vaatteita?
Tämän kysymyksen kuulen usein. Se tuntuu kivalta, sillä 155-senttisenä joudun tekemään töitä löytääkseni vaatteet käytettyinä. Harvoin mikään vaate sopii sellaisenaan.
Mutta minä tuunaan. Ei haittaa, jos paita tai housut ovat liian löysät tai pitkät – otan ompelukoneen esiin, kavennan ja lyhennän.
”Löytämiseen kuluu paljon aikaa, mutta sitähän eläkeläisellä on.”
Löysin kirpputorit, kun neljä lastani olivat pieniä. Kasvaville lapsille vaatteita etsiessäni huomasin, että kirpparilta löytyy itsellekin hyviä vaatteita.
Tyylikkäiden, käytettyjen vaatteiden löytämiseen kuluu paljon aikaa, mutta sitähän eläkeläisellä on.
Usein kiertelen Uffissa, Kontissa ja Tikkurilan Patinassa ihan ajankulukseni.
”Jätän ostamatta, jos vaate jäisi vähälle käytölle.”
Kun vastaan tulee jotain käyttökelpoista, mietin, onko minulla sille tarvetta. Monesti jätän ostamatta, kun tulen siihen tulokseen, että vaate jäisi vähälle käytölle.
Viimeisin hyvä löytöni oli tuulenpitävä fleecepusakka, jossa on heijastintereet. Se on hyvä vaate pyöräilevälle.
Kuljen pyörällä niin kauan kuin keliä vähänkään on. Siinä säästän pitkän pennin. Usein pyöräilen tarjousten perässä.
”Vaikka asun yksin, ostan ison pakkauksen.”
Sihtaan kilo- ja yksikköhintoja suurennuslasin kanssa. Vaikka asun yksin, ostan ison pakkauksen konetiskitabletteja ja vessapaperia, jos se tulee halvemmaksi. Ne eivät vanhene.
Pidän myös huolta siitä, ettei tule ruokahävikkiä.
”Koska en pelaa bingoa arkirahoilla, budjettini ei mene sekaisin.”
Pyöräillessäni kerään kaikki silmään osuvat tyhjät pullot ja tölkit. Kestokassillinen täyttyy viikossa tai kahdessa, ja siitä saa pullonpalautusautomaatilla 5–6 euroa.
Kun vien pullot kauppaan, otan rahat käteen ja menen lähikuppilan bingoon. Koska en pelaa bingoa arkirahoilla, budjettini ei mene sekaisin, vaikka en voittaisikaan. Suurin bingovoittoni on ollut 80 euroa.
”Tulee hyvä fiilis, kun tilillä on vielä jotain!”
Työurani katkesi kesken polvivamman ja sen hoitoa seuranneen luukuolion takia. Sairauslomilta ja kuntoutuksesta ei kertynyt eläkettä.
Vaikka eläkkeeni on pieni ja minun on pakkokin elää säästäväisesti, en koe, että elämäni olisi ikävää kituuttamista. Päin vastoin.
Tulee hyvä fiilis, kun katsoo ennen eläkepäivää tilille, ja siellä on vielä jotain! Silloin ostan jonkun kivan huonekasvin tai varaan ajan kasvo- tai jalkahoitoon.”
Tämä on ote ET-lehdessä 23/24 julkaistusta jutusta, jossa myös vaasalainen Paula Salminen ja helsinkiläinen Tuula Kosunen kertovat arjen säästövinkkinsä. Tilaajana voit lukea koko jutun myös täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.
