Helsingin Katajanokalla se on, lasaretti nallekarhuille. Tärkeimmät työt tehdään pikana, jotta rakas unilelu ehtii omistajansa kanssa yöpuulle. Katso myös video, jossa nalletohtori Anne Kautto kertoo työstään.

Miska-karhut tönöttävät vitriinin takana, olympiarenkaat ympärillään. Vuoden 1980 Moskovan olympialaisten kisamaskotit tehtiin vankileireillä, kertoo nalletohtori Anne Kautto.

– Kun Miskoja tuodaan nallesairaalaan katson aina, mitä ne ovat syöneet. Vankileireiltä on nallen täytteiden sekaan saatettu kirjoittaa avunpyyntöjä. Kerran löysin erään Miskan sisältä paperilapun, josta kirjoitus oli jo kulunut pois, Anne kertoo.

Helsinkiläisessä nallesairaalassa lelukarhut saavat uuden elämän: päät ommellaan takaisin paikoilleen, nenät kiinnitetään ja toisinaan koko turkki vaihdetaan.

Puolalaisia nalleja lepää seinämillä useampia. Isot keltaiset nallet olivat 50–60-luvuilla suosittuja ja edullisia.

– Joskus niiden sisään on kaadettu kokonainen työpöydällinen tavaraa, Anne kertoo.

– Sieltä voi puulastujen lisäksi löytyä kaikkea kankaanpaloista pumpulituppoihin.

Lapsia Anne ei työhuoneelleen päästä. Rakkaan lelun pään irrottaminen tai sisusten vaihtaminen voisi olla pienimmille liikaa.

– Usein edes äiti ei saa koskea vahingoittuneeseen leluun. Tärkeimmät unilelut tehdään pikatöinä, Anne lupaa, sillä lapsi ei voi mennä nukkumaan ilman leluaan.

Aikuiset saavat nallensa yleensä muutaman päivän sisällä. Korjauksen hinta alkaa 12 eurosta ja riippuu työn määrästä. Sairaalan varastossa on koko joukko uusia neniä, silmiä ja korvia. Lisäksi tarvitaan rautalankaa, teddy-turkkia ja kilokaupalla vanua.

Vanhin potilas nallesairaalassa on ollut 83-vuotias nallevanhus.

Annen ja Hannun oman kokoelman iäkkäin nalle on vuodelta 1904. Se on kovin erilaisen näköinen, kuin nykyajan pehmoiset ja pörröiset nallet.

Anne näkee muutoksen ulkonäössä selvästi. Pehmoeläimet olivat ennen realistisempia, oikeiden eläinten näköisiä. Nyt ne ovat söpöjä, vauvamaisia.

– Nalleillakin oli ennen kyhmy niskassa, niin kuin oikealla karhulla on.

Steiffin lelutehdas on perustettu Saksassa 1880 ja se valmistaa pehmoleluja edelleen.

Hannu ja Anne  tapasivat toisensa yli 20 vuotta sitten. Nalleja löytyi molempien nurkista, ja yhdessä kokoelma alkoi karttua hurjaa vauhtia. Vuonna 2001 perustettu Isonkarhun kauppa helpotti ahtautta kotona.

– Meillä on enää sata nallea kodissamme, loput ovat nyt täällä, nallemuseossa. Tänä kesänä olemme kiertäneet myös kirpputorit kaukaa, uusia ei osteta, ellei tule jotakin aivan ihmeellistä ja ihanaa vastaan, Anne kertoo.

Ensimmäisen nallensa Anne sai samoihin aikoihin, kun hän oppi istumaan.

– Nallen pestyistä korvista näkee sen alkuperäisen värin, Anne naurahtaa.

Anne Kautto ja ensimmäinen nalle Käpylän kirjaston pihalla.

Katso video nallesairaalasta täältä:

2706257