Vammaispalveluita tarvitsevat elävät köyhyysrajalla. Kehitysvammaliiton mukaan jopa ruuasta ja lääkkeistä on tingittävä.

Vammaispalveluja tarvitsevat kotitaloudet kokevat taloudellisen tilanteensa selvästi muita heikommaksi. He kokevat huomattavasti useammin, että tulot eivät riitä kattamaan menoja. Tämä käy ilmi THL:n Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta.

Vammaispalveluja tarvitsevissa kotitalouksissa joudutaan useammin tinkimään perustarpeista. Noin 17–18 % pelkää, että ruoka loppuu ennen kuin on lisää rahaa.

Vammaispalveluja tarvinneista myös huomattavasti suurempi osa ilmoitti joutuneensa tinkimään lääkkeiden ostamisesta tai joutuneensa jättämään lääkärikäynnin väliin, koska rahaa on liian vähän. Myös tietoliikenneyhteyksistä täytyy tinkiä. Vammaispalveluja tarvinneista joka kolmas oli ilman internetyhteyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toimeentulotuen varassa

Vammaispalveluja tarvitsevat kotitaloudet joutuvat muita useammin turvautumaan toimeentulotukeen ja talous- ja velkaneuvontaan. Lähes 30 % ilmoitti tarvinneensa toimeentulotukea viimeisen vuoden aikana. Talous- ja velkaneuvontaa oli tarvinnut huomattavasti useampi vammaispalveluja tarvinneista kuin muusta väestöstä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Töihin et kelpaa, rahaa ei tule

Keskeinen köyhyyttä, syrjäytymistä ja sosiaalista osallisuutta rajoittava tekijä on vammaisten ihmisten heikko työmarkkina-asema. Vammaisten ihmisten osallistuminen työelämään ja sitä kautta kohtuullisen toimeentulon hankkimiseen on huomattavasti muuta väestöä hankalampaa.

Monesti ainoana tulonlähteenä on vammaisuuden perusteella myönnetty työkyvyttömyyseläke.

ATH-kyselyn tiedot on kerätty vuonna 2013 ja kyselyyn vastasi kaikkiaan yli 30 000 vähintään 20 vuotta täyttänyttä henkilöä. Näistä hieman yli 1000 ilmoitti tarvinneensa vammaispalveluja 12 viime kuukauden aikana. Vammaispalveluja tarvinneet olivat joko itse vammaisia tai samassa taloudessa oli joku toinen vammaispalvelujen käyttäjä.

Kuka on Suomessa köyhä? Miten köyhyys määritellään? Tule mukaan keskusteluun.
 

Kyllä sitä elävät monet eläkeläiset tänäpäivän köyhyysrajan alapuolella. Ruuastakin jo täytyy tinkiä.

Varsinkiun sinkkueläkeläiset joilla ei ole kaveria kuluja jakamassa. Tunnustan että rankkaa on, ja pudjetoitava on tarkkaan. En olisi uskonut kun vajaat kymmenen vuotta sitten jäin eläkkeelle, että elämä menee näin tiukaksi. Viimeiset viisi muotta on ollut pelkkää sentien venytystä. Pitäisi vielä elämiseen iloa jostakin tahkota, joskus on eväät tosi vähissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla