Äitini on ison talon tytär. Isänsä kuoleman jälkeen hän ja hänen sisarensa saivat kumpikin vaaterahaa ja 7000 neliön maapalan. Pojille oli jaettu maata jo etukäteen, mutta he saivat nyt lisäksi samankokoiset maapalat. Äitinsä kuoleman jälkeen äitini sai rahaa 1000 nykyeuron verran. Pellot ja 100 hehtaarin metsät jäivät tilaa jatkaneelle pojalle. Perunkirjoituksessa äidilleni väitettiin, että hänen sotavuosina saamansa koulutus oli hänen perintönsä. Äitini koulutus oli pidempi kuin veljien. Myös sisarelle sanottiin näin.
Oliko vielä 1970-luvulla laki, jonka mukaan tytöt voidaan sivuuttaa perinnönsaajina? Asia on vanhentunut, mutta haluan tietää, meneteltiinkö oikein. Tyttärentytär

Vuoden 1734 perintökaaressa oli säännös, jonka mukaan ”isän tahi äidin kuoltua, menköön perintö vainajan lapsille ja ottakoon poika ja tytär yhtä suuren osan siitä”.

1970-luvulla laissa ei ole ollut säännöstä, jonka mukaan tyttäret voisi sivuuttaa perinnönsaajina. Omaisuus on toki voitu testamentata tai lahjoittaa jo ennakolta pojille, mutta tällöinkin muilla rintaperillisillä olisi ollut oikeus vaatia lakiosaansa.

Lähtökohtaisesti lapsen kouluttamisesta aiheutuneita kustannuksia ei ole vähennettävä hänen saamastaan perinnöstä. Kuitenkin, jos lapsen kouluttamiseen on pantu perheen olot huomioon ottaen erityisiä kustannuksia, voidaan perinnöstä tehdä kohtuullinen vähennys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Arvatenkin kysyjän äiti ei syystä tai toisesta vaatinut perinnönjaossa hänelle kuuluvaa lakiosaa täysimääräisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla