ET-lehden omalääkäri Risto Laitila pitää videopuheluilla yhteyttä kaukana asuvien pienten lastenlasten kanssa. Kun tavataan, niin aikaa vietetään yhdessä kerralla pidempään.
Soitin juuri kaksi tärkeää videopuhelua.
Pian puolitoistavuotiaat Isla ja Joona olivat löytäneet uusia sanoja, kuten ”mummo” ja ”pappa”. Sanoja tärkeimmästä päästä. Molemmat osaavat sanoa myös ”ei”, päänpuiston kera. Tärkeä sana sekin.
Pikkuiset asuvat perheineen kaukana eri suunnilla, ja siksi vierailuvälit venyvät pitkiksi. Onneksi on videopuhelu, mainio korvike, jonka avulla on mahdollista rakentaa läheisyyttä.
SANOTAAN ETTÄ isovanhemmat saavat lastenlasten kanssa nauttia kirsikat kakun päältä, kun arjen pyörittäminen jää vanhemmille. Mutta on ääripäitä, joissa isovanhemmat ovat samaa taloutta nuoren perheen kanssa. Joskus taas yhteydenpitoa ei ole lainkaan, monenlaisista syistä. Se saattaa olla iso suru.
Me Anne-mummon kanssa kuulumme välimaastoon. Saamme nauttia niin kirsikoita kuin varsinaisia kakkupalojakin.
ET:n omalääkäri vastaa lukijoiden terveyttä koskeviin kysymyksiin ET-lehden jokaisessa numerossa. Tilaajana voit lukea lehdet myös täällä. Jos et ole vielä tilaaja, tee tilaus tästä.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
