Vuosia vuosien perään

nousin vuorta pystysuoraa.

Miten korkea se lienee ?

Nousta vaan täytyi.

Kääntyä ei voi,

pysähtyä pysty ei.

Tuolla jossain on tasanne,

maisema kauniina avartuu.

Uskomaton taival,

hidasta raadantaa.

Huokaan niin syvään,

ehkä olen jo tullut maaliin.

Voimia on vähän,

tässä lepään,

hetken.

Ehkä tähän jään,

kaipaamatta muuta,

se onnea on.