Pensasaidan kätköissä on mehevä terveyspommi, marja-aronia. Vitamiini- ja flavonoidipitoisia marjoja voi kuivata, pakastaa, hillota ja mehustaa.

  • Aronioita on kahta lajia, marja- ja koristearoniaa.
  • Marja-aronian marjat ovat mustia ja kiiltäviä. Yhdestä pensaasta voi tulla jopa 8–10 kiloa marjoja. Koristearonian marjat ovat pienempiä eivätkä yhtä meheviä, mutta syötäviä.
  • Pakastaminen tai pieni yöpakkanen puraisee marjoista karvauden.
  • Yhdistä hieman laimean makuisen aronian joukkoon jotain hapokasta. Kokeile omenia, luumuja tai punaviinimarjoja.
  • Mehusta marjat mehumaijalla mehuksi. Hilloa ja soseuta. Kuivaamalla saat ”vitamiinikarkkeja”.
  • Marjat sisältävät runsaasti mm. C- ja E-vitamiineja sekä flavonoideja.

Aroniapensaan kasvatus

Sekä marja- että koristearonia kasvaa 2–3 metrin korkuiseksi ja soveltuu sekä vapaasti kasvaviin että leikattaviin pensasaitoihin. 

Jos sitä ei leikata, se kukkii keväällä valkoisin kukin. Lehdet saavat syksyllä loistavan punaisen värin. Pensas on yleensä hyvin terve, eivätkä tuholaiset iske siihen helposti.

Aronia tuottaa eniten marjoja aurinkoisella paikalla runsasmultaisessa ja hyvin vettä läpäisevässä maassa. Savimaa tai kuiva ja hiekkainen maa eivät ole hyviä paikkoja.

Marjasatoa lisää oksien leikkaus 5–7 vuoden välien, mutta leikkuuvuonna satoa ei tietenkään tule. 

Mikä flavonoidi?

Ihmisen nauttimat kasviflavonoidit toimivat elimistössämme samalla tavalla kuin kasveissa eli puolustavat soluja sienitauteja ja bakteereja vastaan.

Flavonoidit estävät rasvahappojen oksidoitumista verisuonten seinämiin. Ne myös alentavat verenpainetta.

Useat flavonoidit lisäävät hiussuonten läpäisykykyä ja parantavat näin vitamiinien imeytymistä. Hiussuonien hyvä toiminta on tärkeää esimerkiksi tulehdussairauksien parantumisessa.

Aroniapiiras

150 g voita tai leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
100 g mantelimassaa
2 dl marja-aronioita
1 dl puolukoita
2 dl ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
2–3 munaa
1 dl sokeria
mantelilastuja

Nypi pehmeän rasvan joukkoon sokeri. Lisää muna ja kuivat aineet. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle.
Leikkaa mantelimassa ohuiksi lastuiksi ja lisää pohjan päälle. Sekoita ranskankerma, kerma, munat ja sokeri tasaiseksi. Kaada piirakkapohjan päälle.
Ripottele marjat ja mantelilastut pinnalle.
Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Aroniamehu

2 kg marja-aronioita
1 ps (60 g) viinihappoa
(20 kpl kirsikanlehtiä)
2 l kiehuvaa vettä
1 l sokeria

Riivi ja huuhtele marjat. Laita marjat, viinihappo ja kirsikanlehdet teräskattilaan. Kaada kiehuva vesi päälle.
Anna mehun tekeytyä kannen alla huoneenlämmössä vuorokausi.
Siivilöi mehu sideharson läpi ja purista marjoista kaikki irtoava mehu kattilaan. Kiehauta ja lisää joukkoon sokeri.
Pullota aroniamehu puhtaisiin lasipulloihin.

Aroniamarmeladi

1 l marja-aronioita
½ dl vettä
2 dl hillo-marmeladisokeria
½ dl sitruunamehua
(tai ½ dl sitruunalikööriä)

Lisää huuhdellut marjat kattilaan vesitilkan kanssa ja keitä puolisen tuntia. Siivilöi mehu. Purista marjoista survimen avulla marjalihaa mehun joukkoon.
Lisää sokeri ja sitruunamehu tai -likööri. Keitä 10 minuuttia.
Kaada marmeladi puhtaisiin lasi­purkkeihin jähmettymään.

Vierailija

Parhaat marja-aroniareseptit

Lainaus: Meillä marja-aronia kuuluu smoothien raaka-aineeksi muiden marjojen lisänä. Toisessa pirtelöversiossa käytämme jogurttia ja vaihdellen eri marjoja ja tämän syksyn hitti on tuoremarjasmoothie, jossa omatekoinen sekamehu on pohjana ja lisätään ruokosokeria ja marjoja mieltymysten mukaan. Mustikka sopii hyvin marja-aronian seuraksi. Äitini on keittänyt mehumaijalla monena syksynä puolukasta ja marja-aroniasta mehua. Laimennettuna mehu on raikas ruokajuoma. Olen innokas kokeilia. Haluaisin...
Lue kommentti
Vierailija

Parhaat marja-aroniareseptit

Löysin vanhasta Kotipuutarhalehdestä seuraavan reseptin: ARONIAMEHU 7-8 kg aronioita 5 l vettä 50 g viini- tai sitruunahappoa 300-500 g sokeria mehulitraa kohti Aroniat survotaan tai jauhetaan. Happo sekoitetaan pieneen tilkkaan vettä ja lisätään veteen. Yhdistetty seos jätetään viileään paikkaan kahdeksi vuorokaudeksi. Välillä sekoitetaan muutaman kerran. Mehu siivilöidään ja sokeri lisätään ja sekoitetaan hyvin niin, että sokeri sulaa kunnolla. Tällä ohjeella mehun sanotaan säilyvän jouluun...
Lue kommentti

Ennen metsästettiin ja kalastettiin lounas pöytään ja hyvää tuli. Nyt gourmetlounaan ainekset voivat löytyä jäteastioiden vierestä.

Nyt riittää taas banaaneja, Kenny Alatalo hymähtää. Hän työntää viimeisen laatikon pakettiautoon Helsingin Itäkeskuksen Prisman lastauslaiturilta.

On tiistaiaamupäivä. Kennyn ja Mikko Rautkallion ruuanhakukierros on yli puolivälin. Miehet käyvät joka arkiaamu vähintään kuudessa helsinkiläiskaupassa hakemassa roska-astioiden viereen pinottuja hävikkiruokia: vihanneksia, hedelmiä, leipää, maitotuotteita ja joskus myös lihaa ja kalaa.

Prisma on päivän neljäs kohde, joten matka jatkuu. Mikko vetäisee auton sivuoven kiinni. Ovessa lukee: From Waste to Taste, hävikistä herkuksi, vapaasti suomennettuna. Se taitaa toteutua tänäänkin. Osa lastauslavan ruuista päätyy edessä nököttävien roskapönttöjen sijaan lounasasiakkaiden suihin hävikkiruokaravintola Loopissa Lapinlahdessa. Se on lajissaan Suomen ensimmäinen.

Grillivihanneksia on sateisena kesänä hävikkilaatikossa runsaasti.
Grillivihanneksia on sateisena kesänä hävikkilaatikossa runsaasti.

Hukkaleipää ja vihanneksia

Noin tuntia ja paria kauppaa myöhemmin Kenny pysäköi pakettiauton ravintola Loopin eteen. Hän avaa takaluukun, ja pihalle leviää yrttien tuoksu. Tavaratila on kattoon asti täynnä ruokaa. Silopintaisia, ehjän näköisiä tomaatteja on laatikkokaupalla.

– Välillä mietin, mikä näissä tomaateissa mahtaa olla vikana. Ehkä samassa laatikossa on ollut rikkoutuneita tomaatteja päällä, eivätkä asiakkaat ole halunneet noukkia ehjiä niiden alta, Kenny pohtii.

Hänestä tuntuu, että kauppojen työntekijöillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hävikkiä ja mikä jätettä.

"Kaupoista ylijääneillä leivillä voisi täyttää koko pakettiauton."

Päivittäiset hävikkiruokalajit ja niiden määrä vaihtelevat paljon. Myös eri kauppojen hävikkimäärissä on suuria eroja. Tänään lasti on Kennyn mielestä melkein yllättävän pieni, ja hedelmiä on vähän, toisin kuin kesällä yleensä.

Kokki Jutta Säilä valitsee päivän kuormasta vihanneksia.
Kokki Jutta Säilä valitsee päivän kuormasta vihanneksia.

Miehet kuljettavat Loopiin päivittäin noin 500 kiloa ruokaa. Ravintolan henkilökunta käy laatikot läpi ja valitsee lastista kaiken omaan käyttöön sopivan. Loput ruuat Kenny ja Mikko kuljettavat eri avustuskohteisiin: asunnottomille, seurakunnille ja Diakonissalaitokselle.

– Jos ottaisimme kaiken sen leivän, jota kaupoista saamme, emme muuta kuskaisikaan, Kenny toteaa.

Myös einekset päätyvät hyväntekeväisyyteen, sillä ravintolassa tehdään ruoka itse, kolmen kokin voimin. Banaanitkin saavat jatkaa matkaa, sillä edes huippukokit eivät keksi niistä joka päivälle erilaisia makuelämyksiä.

Sää maistuu ruokalistassa

Uusin makuelämys on juuri valmistumassa Loopin keittiössä. Lämminsavulohta, palmusiirapilla maustettuja haudutettuja juureksia ja hollandaisekastiketta.

Keittiömestari Pauli Hakala ripauttaa vielä annoksen päälle yrttejä värimaailmaa piristämään. Sitten hän kuvaa annoksen ravintolan Facebook-sivulle.

Tämän päivän lounastarvikkeet ovat suurimmaksi osaksi peräisin eilispäivän kuormasta. Lounaslistaa ei keittiössä kauan tuumita.

– Yleensä kello on 8.05 ja kolmas kahvikuppi nenän alla, kun päätän päivän lounaan, Pauli nauraa.

Päivän annos kuvataan heti tuoreeltaan sosiaaliseen mediaan.
Päivän annos kuvataan heti tuoreeltaan sosiaaliseen mediaan.

Hän on työskennellyt ravintolassa helmikuusta lähtien. Kertaakaan hänen ei ole tarvinnut toteuttaa samaa lounaslistaa.

– Välillä tulee päiviä, etten meinaa keksiä, mitä tekisimme, mutta silloin mennään intuitiolla, Pauli toteaa ja alkaa kasata tilauksia valmiiksi.

"Välillä hävikiksi riittää, että etiketti on rypyssä."

Saan kuvausannoksen maisteltavakseni. Taivaallisen hyvää! Vihannekset ovat rapeita ja raikkaita. On vaikea kuvitella, että edessä olevat herkkuannokset on kehitelty markettien jäteastioiden viereen kasatuista ruuista.

Kuten Kennyä, myös Paulia hämmentää, mitä kaikkea ihmiset pitävät hävikkinä.

– En vieläkään osaa vastata kysymykseen, mitä on tyypillinen hävikki. Niin vaihtelevaa on meille tuleva ruoka. Välillä hävikkiluokitukseen näyttää riittävän se, että etiketti on rypyssä tai hedelmässä on kauneusvirheitä. Usein avokadot tulevat meille pehmeinä, siis juuri sellaisina kuin ne ovat parhaimmillaan, Pauli sanoo.

Kenny kantaa Paulin ohi kylmiöön päivän tomaatti- ja vihanneslastia ja mainitsee ohimennen, että hedelmät olivat tänään vähissä. Se ei yllätä Paulia, kuten ei enää mikään hävikkiruuassa. Päivän saalista on hyvin vaikea ennakoida.

– Tietysti jotain pystyy ennustamaan. Kun on näin surkeat grillaussäät, meille on riittänyt hyvin suippopaprikoita.

Loopissa työskentelee ajoittain kokkina myös kasvisruokaveteraani Hans Friedrichsen.
Loopissa työskentelee ajoittain kokkina myös kasvisruokaveteraani Hans Friedrichsen.

Luovuutta aamusta iltaan

Loopin avaran keittiön ikkunoista aukeaa maisema kahteen ilmansuuntaan, merenlahdelle ja eteläeurooppalaista tunnelmaa huokuvalle kiviterassille.

Aina ei näissä tiloissa ole ollut näin idyllistä. Terassin tilalla oli ennen pääsisäänkäynti talossa yli sata vuotta toimineeseen Lapinlahden mielisairaalaan. Nyt vanha rakennus on täyttynyt taiteilijoiden työhuoneista, näyttelytiloista ja Loopin ruuan tuoksuista.

Ravintolaa pyörittää yhdistys, joka sai idean ravintolan perustamiseen hyvin menestyneiden hävikkiruokatempausten jälkeen. Ravintola pistettiin käyntiin joukkorahoituksen avulla.

– Lounaiden lisäksi järjestemme brunsseja ja illallisia ja pyöritämme catering-palvelua. Tänä kesänä olemme hoidelleet jo parit hävikkihäätkin, Pauli luettelee.

Pauli on työskennellyt alalla parikymmentä vuotta ja nähnyt Suomen lisäksi niin Tanskan kuin Japaninkin keittiöitä. Silti hävikkiruokakeittiö on hänelle yksi "siisteimmistä työpaikoista ikinä".

– Löysin täällä kokkaamisen ilon uudelleen. Täällä saa olla ihan loputtoman luova, uusia ideoita tarvitaan jatkuvasti.

Pauli Hakala viimeistelee lounaan hollandaisekastikkeella.
Pauli Hakala viimeistelee lounaan hollandaisekastikkeella.

Ihan pelkän hävikkiruuan varassa ravintola ei kuitenkaan toimi. Leipä leivotaan itse, sillä Paulin mielestä tuore leipä on hyvän ravintolan tavaramerkki.

Myös tämän päiväinen kala on muualta hankittua, sillä pakettiautoreissulla kylmäketju ei ole välttämättä ihan katkeamaton, kuten sen kalan kuljetuksessa pitää olla.

Kaikki tekevät kaikkea

Paulin puhe keskeytyy, kun hänen takanaan hälistään.

Onko lounaan linssikeitto sittenkin liian suolaista? Kuukausi sitten ravintolan kokkina aloittanut Jutta Säilä pyytää Paulia arvioimaan. Paulin mielestä suolaa on liikaa, mutta hän kehottaa sekoittamaan keiton vielä kerran ja maistaa uudelleen.

– Se oli vain pintasuolaa.

Keittiössä riittää väkeä. Kesällä kokkien, tarjoilijoiden ja keittiöapulaisten lisäksi ravintolassa on työskennellyt kesätyösetelillä monta yläasteen päättänyttä nuorta. Lisäksi joku on lähes koko ajan työllistämiskokeilussa.

Paulin idea on, että keittiössä kaikki tekevät vähän kaikkea, siinä oppii parhaiten.

– Ei täällä ole koskaan paniikkitunnelma. Olenkin sanonut, että jos minä alan joskus panikoida, silloin muidenkin kannattaa juosta kirkuen ulos.

Ravintolan keittiössä kaikki tekevät kaikkea. Kokki Jutta Säilä tutkii työjärjestystä.
Ravintolan keittiössä kaikki tekevät kaikkea. Kokki Jutta Säilä tutkii työjärjestystä.

Lounas, joka saa loppua kesken

Ravintolan puolella alkaa olla melko täyttä. Tai ainakin tarpeeksi väkeä, kun ottaa huomioon että on heinäkuu ja sadepäivä. Vuoden kestäneen toiminnan aikana Loopissa on käynyt keskimäärin 80–100 lounastajaa päivässä. Se on Paulin mielestä ihan sopiva määrä.

Näillä resursseilla yhdistyksen pyörittämää ravintolaa ei voi enempää laajentaa. Lapinlahden sairaala on kuitenkin sen verran syrjässä, että Paulin mielestä olisi hauskaa, jos voisi joskus tulevaisuudessa avata samalla idealla toimivan lounaspaikan ydinkeskustaan. Kiinnostusta tuntuu riittävän.

– Yleensä asiakkaat ovat tosi tyytyväisiä, kertoo ravintolassa tarjoileva Tiina Hestad .

Tyypillisin kysymys on ihmettelevä ihastus: miten hävikistä voi syntyä jotain näin hyvää.

Loopin keittolounas maksaa 7 euroa, täysi lounas 9,50 euroa.
Loopin keittolounas maksaa 7 euroa, täysi lounas 9,50 euroa.

– On ihanaa, että monet asiakkaat kokevat täällä jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Ehkä me vaivihkaa vaikutamme myös heidän omiin kulutustottumuksiinsa, Tiina sanoo.

"Tässä työssä huomaa, minkälaisessa porsastelukulttuurissa me elämme."

On lounaan kiireisin aika. Lohiannokset on tilattu loppuun, mutta onneksi kasvisruokaa, mustapapumuhennosta, on vielä jäljellä.

– Jos ruoka loppuu, se loppuu, asiakkaat kyllä ymmärtävät. Onneksi keitto-salaattilounasta riittää aina.

Kylläisenä kaupan tiskille

Kun lounasaika alkaa lähestyä loppuaan, kokit pilkkovat vauhdilla vihanneksia seuraavan päivän brunssille. Kyytiä saavat tänään pelastetut helakanpunaiset tomaatit.

Pauli tunnustaa, ettei päivittäinen pähkäily hävikkiruuan kanssa juuri ole vaikuttanut hänen ruokatottumuksiinsa. Kaupassa hän saattaa miettiä ostoksiaan vähän tarkemmin.

– Kyllä tässä herää huomaamaan, minkälaisessa porsastelukulttuurissa me elämme, hän puuskahtaa.

Tosiasia on se, että todellisia hävikkiruuan tehtailijoita ovat kotitaloudet, joista ruoka ei enää kulkeudu muualle kuin roskiin tai biojätteeksi. Pauli on miettinyt paljon sitä, mistä kotien suuret hävikkimäärät johtuvat. Varmasti kiireestä, nautinnon- ja kokeilunhalusta, mutta myös ihan laiskuudesta. Ruokakaupoillakin on hävikin syntyyn osuutensa: ne houkuttelevat heräteostoksiin monin tavoin.

– Vihannes- ja hedelmätiskien valotkin on nykyään tarkoin harkittu. Ruuat asetellaan valokeilaan niin, että koemme tarvitsevamme niitä, vaikka kotona olisi jääkaappi pullollaan.

Miten vähentää hävikkiä kotona? – Vihanneksia kannattaa opetella pikkelöimään, se lisää niiden käyttöikää, Pauli Hakala neuvoo.
Miten vähentää hävikkiä kotona? – Vihanneksia kannattaa opetella pikkelöimään, se lisää niiden käyttöikää, Pauli Hakala neuvoo.

Paulin vinkki heräteostosten välttämiseen on yksinkertainen.

– Kauppaan ei kannata koskaan mennä nälkäisenä eikä ostaa yli tarpeen kerralla. Tiheämmät käyntivälit vähentävät tutkitusti liikaostamista.

Lue myös: Hävikkiruokaravintolan keittiömestari neuvoo maailman yksinkertaisimman säilöntäohjeen

Juuresten juurevat maut

Työpäivä alkaa olla keittiössä lopuillaan, ja niin on onneksi ruokakin. Ravintolasta ei juuri hävikkiä jää.

– Tässä tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä, vaikka täytyy myöntää, että kaiken luovuuden lisäksi välillä huomaan vähän salaa kaipaavani työn tuttua ja turvallista jatkumoa.

Myös joitakin ruokalajeja on tullut ikävä.

– Kunnon kokolihaa ja maa-artisokkaa, josta saa vaikka mitä alkupaloista jälkiruokaan.

Erikoisempia juureksia ja kasviksia keittiöön ei usein kantaudu. Paulin mielestä ihmiset eivät enää juuri käytä upeita juureksiamme, kuten selleriä ja palsternakkaa, minkä vuoksi niitä ei ole kaupoissakaan kukkuroittaan.

Erityisesti palsternakka on aliarvostettu herkku.

– Kun saa käsiinsä täyskokoisen symmetrisen kauniin palsternakan, sitä on turha ryhtyä pilkkomaan. Se kannattaa paistaa kuin uuniperuna, kuorineen uunissa, halkaista kypsänä keskeltä ja pursottaa yrttivoita väliin. Todella herkullista!

Niin, ja rehellisyyden nimissä keittiömestarin on myönnettävä, että jotkut hävikkiruuatkin ovat alkaneet jo vähän tympiä.

– No ainakin banaani. Välillä tuntuu, ettei tästä maasta löydy muuta hedelmää.

Hävikkiruokaravintola Loop sijaitsee Helsingissä Lapinlahden sairaalan entisissä tiloissa.
Hävikkiruokaravintola Loop sijaitsee Helsingissä Lapinlahden sairaalan entisissä tiloissa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 15/2017.

Ruokahävikki

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on syömäkelpoista mutta päätyy syystä tai toisesta biojätteeksi tai roskiin.

Suomessa heitetään vuosittain ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa, 20–30 kiloa henkeä kohti. Eniten ruokaa menee hukkaan kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin esimerkiksi ruokakaupoissa.

Lähde: Luonnonvarakeskus LUKE

ET:n lukijan 70-luvulta peräisin oleva mustikkapiirakkaohje on huikean yksinkertainen ja juuri siksi niin herkullinen. Piirakkapohjan raikastaa sitruuna.

Lilli Hasselman sai 70-luvulla työkaveriltaan täydellisen mustikkapiirakan ohjeen. Hän poimii siihen täytteet salaisesta mustikkapaikastaan Lopella. Lilli kertoi ET:lle mustikkamuistoistaan.

Mikä mustikoiden poimimisessa on hauskinta?

Ehdottomasti eväät. Kävin lapsena äidin ja sisarusteni kanssa Tuusulan Sarvikalliolla mustikassa. Retken paras hetki oli, kun avasimme rapisevista kääreistä voileivät ja joimme marjamehua pullosta. Vaikka pikkutyttönä aika mustikkametsässä tuntui pitkältä, ei mustikan poimintaa tarvinnut suorittaa. Keräsimme marjoja pikku kuppiin ja kävimme kaatamassa ne äidin ämpäriin. Vieläkin pitää mustikassa olla eväät mukana.

Noukitko käsin vai poimurilla?

Ennen aina käsin, nykyään poimurilla. Tyylin vaihto johtuu siitä, että en jaksa enää olla metsässä kuin kaksi tuntia kerrallaan, muuten selkä väsyy. Tunti poimintaa, välikahvit, sitten toinen tunti perään ja kotiin. Poimurilla saa enemmän saalista, ja kotona on aikaa perata marjoja.

Yksin vai yhdessä?

Käyn mustikkametsässä ystäväni Auliksen kanssa. Salaista paikkaa emme kerro muille. Lapsenlapsia on hankala houkutella mustikkametsään, sieneen he lähtevät mieluummin. Taitan aina kotiin viemisiksi mustikanvarvun niille, jotka eivät olleet matkassa, jotta hekin saavat napsia mustikoita suoraan varvusta.

Lilli Hasselmanin mielestä mustikkametsässä pitää aina olla eväät mukana.
Lilli Hasselmanin mielestä mustikkametsässä pitää aina olla eväät mukana.

Syötkö saalista jo metsässä?

En koskaan syö mustikoita metsässä, sinne mennään keräämään. Keräämästä tultuani nautin kulhollisen mustikkamaitoa kotikeittiössä.

Mikä on tämän mustikkapiirakan ohjeen salaisuus?

Sitruunan raikastama voinen pohja ja mahdottoman paljon mustikoita täytteessä. Sain ohjeen 70-luvun alussa työkaveriltani ja olen leiponut sitä siitä lähtien. Tyttärenpoikani Olli pyytää aina nimipäivälahjaksi kokonaisen piirakan, jonka voi syödä yksin. Monet vieraamme tilaavat sitä etukäteen, kun tulevat kyläilemään.

Mustikkapiirakka

8-10 palaa

Pohja:

  • 2 ½ dl vehnäjauhoja
  • 150 g voita
  • 2 rkl sokeria
  • hyppysellinen suolaa
  • 1 rkl sitruunamehua

Täyte:

  • ½ l mustikoita
  • 2 dl sokeria
  • 2–3 rkl vehnäjauhoja

Päälle

  • 2–5 dl mustikoita
  1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
  2. Nypi jauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon sokeri ja suola sekä sitruunamehu.
  3. Levitä leivinpaperi piirakka- tai irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle. Painele taikina pohjalle ja reunoille.
  4. Sekoita mustikoiden joukkoon sokeri ja vehnäjauhot. Kumoa mustikat piirakkapohjan päälle.
  5. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia.
  6. Kumoa valmiin piirakan päälle tuoreita mustikoita.

Vinkki! Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön tai kylmänä vaniljakastikkeen kanssa.