Monet yksityiset lääkäriasemat tarjoavat verikokeita ilman lääkärin määräystä. Voi tuntua kutkuttavalta selvittää omia arvoja, mutta niiden tulkinta onkin sitten toinen juttu.

Lääkäriasema tarjoaa edullista verikoepakettia. Yhdellä kokeella saisi tutkittua hemoglobiinin, ferritiinin ja B12-vitamiinin. Toinen paketti mittaisi verestä myös vitamiinien, kalsiumin ja magnesiumin määrää.

Lääkärin lähetettä ei tarvita, ja ajan voi varata suoraan verkosta tai ajanvarauspalvelusta. Tulokset saa oman toiveen mukaisesti joko postitse kotiin tai lääkäriaseman verkkopalveluun.

Pitäisiköhän saman tien varata aika?

Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab jarruttelee verikoeinnostusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Monien vitamiinien ja hivenaineiden mittaaminen verestä on epäluotettavaa, hän huomauttaa.

Tutkimus ei kerro kaikkea

Schwab kertoo, että elimistö säätelee veren vitamiini- ja hivenainepitoisuuksia tarkasti.

– Esimerkiksi kalsiumin määrä veressä on hyvin tasainen, koska muun muassa sydämen toiminta vaatii sitä. Pitoisuudesta veressä ei pysty päättelemään, millaiset elimistön kalsiumvarastot ovat tai saako ravinnosta kalsiumia riittävästi.

Ruokapäiväkirja on usein varmempi väline.

Moni tarttuu verikoepaketteihin muun muassa siksi, että kaipaa vastausta kysymykseen, onko oma ruokavalio riittävän monipuolinen. Paremman vastauksen kysymykseen saa kuitenkin usein ravitsemusterapeutin vastaanotolla.

– Esimerkiksi C-vitamiinin, jodin tai kalsiumin riittävä saanti on helppo varmistaa muutamalla kysymyksellä tai ruokapäiväkirjan avulla. Miten paljon syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja? Kuluuko ruokavalioon riittävästi maitotuotteita tai kasvimaitoja, joihin on lisätty kalsiumia?

Monta muuttujaa

Tutkimustulosten mukana annetaan viitearvot, jotka kertovat, ovatko tulokset normaalin rajoissa. Jos tuloksissa on jotain poikkeavaa, lääkäriasema ottaa yhteyttä potilaaseen.

Vitamiinien ja hivenaineiden määrityksiin liittyy kuitenkin paljon nippelitietoa, joka hankaloittaa tulkintojen tekemistä. Esimerkiksi erilaiset määritysmenetelmät vaikuttavat tuloksiin: D-vitamiinin mittauksesta voi saada hyvinkin erilaisia tuloksia menetelmästä riippuen.

Tutkimuksiin liittyy paljon nippelitietoa.

– Asiakas ei voi tietää, mitä menetelmää laboratorio käyttää, eikä hän osaa ottaa sitä huomioon verratessaan kahden eri tutkimuskerran tuloksia toisiinsa, Ursula Schwab sanoo.

D-vitamiinin määrä veressä ei myöskään aina suoraan kerro siitä, onko vitamiinia elimistössä riittävästi. Varsinkin ylipainoisilla D-vitamiinia saattaa varastoitua reilusti rasvakudokseen, ja silloin sen alhainen pitoisuus veressä ei vielä kerro vitamiinin puutteesta.

Kuluja ei usein korvata

Laboratoriokoepakettien hinnat vaihtelevat hiukan lääkäriasemasta toiseen. Esimerkiksi D-vitamiinitasojen määritys maksaa 50–60 euroa, ferritiinin 25–40 euroa ja kolesterolipaketti 50–60 euroa.

Testeistä ei saa Kelakorvausta, eivätkä yksityiset vakuutukset yleensä korvaa niitä, jos lääkäri ei ole antanut tutkimuksiin lähetettä.

Viime vuosina raudan ja erityisesti varastorauta ferritiinin mittaaminen verestä on ollut paljon pinnalla. Moni onkin jo oppinut, että elimistön rautatilanteesta ei kerro pelkästään hemoglobiiniarvo, vaan siihen vaikuttaa myös ferritiinin määrä.

– Pitää huomata, että ferritiinin määrä voi olla virheellisesti normaalilla tasolla esimerkiksi tulehduksen, siis vaikkapa flunssan, vuoksi. Ferritiinin mittauksesta voi siis saada ikään kuin väärän huojentavan tuloksen.

Lääkäri osaa tulkita tutkimustuloksia.

Verestä pitäisikin osata katsoa myös raudan kuljettajaproteiinin pitoisuus ja rautakylläisyys, jotta saadaan luotettava kuva elimistön rautatilanteesta.

– En suosittele mittauksia omin päin kenellekään. Lääkäri osaa ottaa huomioon kaikki kokonaisuuteen vaikuttavat tekijät ja päätellä, tarvitaanko jatkotutkimuksia, Ursula Schwab sanoo.

Lääkäri tietää myös sen, milloin vertailuun voi käyttää terveen väestön viitearvoja. Esimerkiksi kolesterolin tavoitelukemat ovat erilaiset perusterveellä kuin sydän- tai aivo- infarktin sairastaneella. Infarktin jälkeen huonon LDL-kolesterolin ihannearvo on huomattavasti alhaisempi.

Asiantuntijana myös HusLabin vastuualuejohtaja, ylilääkäri Tiina Mäki.

Tämä teksti on lyhennelmä. Koko artikkelin voi lukea ET-lehden numerosta 12/2020.

 

Muista!

  1. Määritystapa vaikuttaa. Eri laboratorioissa tutkittuja tuloksia ei siis välttämättä voi verrata toisiinsa.
  2. Arvot vaihtelevat hetkestä toiseen. Älä masennu, jos esimerkiksi kolesteroliarvo on yksittäisessä mittauksessa koholla.
  3. Muutos veren rasva-arvoissa vie vähintään kuukauden. Elämän-tapamuutos ei siis näy niissä heti.
Vierailija

Lääkäri maksaa, siis miksi maksaisin vielä lisäksi lääkärin palkkion? Saan labrakokeiden tulokset selkeiden tietojen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla