Eläkkeelle jäänyt metallimies Pertti Korhonen, 75: "Olen purkanut suruni runoihin"

"Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 57-vuotiaana. Nuorena tehdyt metsätyöt ja kolme vuosikymmentä metallimiehen töitä vaativat veronsa ja lonkkani jouduttiin leikkaamaa.

Ostin eläkepäivieni iloksi tietokoneen ja digikameran ja opettelin niiden käytön itsenäisesti. Hoidan myös esimerkiksi kaikki pankkiasiat verkossa.

En koe tietotekniikkaa hankalaksi. Uuden opetteleminen haastaa mukavasti aivoja.

Uuden opetteleminen haastaa mukavasti aivoja.

Käyn säännöllisesti sauvakävelemässä. Saan kuntoa ja samalla aivotoiminta vilkastuu. Olen kehitellyt kävellessäni monen monta runoriimiä.

Aloitin runojen kirjoittamisen, kun äitini oli kuolemaisillaan. Tuli tunne, että on pakko tehdä hänestä runo.

Runoilu oli surutyönä voimaannuttavaa. Siitä kipinä lähti, ja olen kirjoitellut runoja yli kymmenen vuotta.

Myöhemmin purin suruani kirjoittamalla, kun lapsenlapseni kuoli äkillisesti.

Eläkeläistoverini kannustivat minua tekemään runokirjan. Julkaisin omakustanteena runokokoelman Pitkospuita patikoiden runojen maailmaan. Nykyään kirjoitan runoja lähinnä pöytälaatikkoon.

Monesti tuntuu, että riimit olisivat parhaimmillaan aamuyöllä herätessäni. En viitsi kuitenkaan yöllä alkaa kirjoittaa.

Olen purkanut surujani runoihin.

Mietin aina pitkin päivää arkitoimien lomassa, miten asettelen sanat. Riimittely on mainiota aivojumppaa. Haen yhä elämäni parasta runoa. Vielä en ole sitä löytänyt, vaikka olen kirjoittanut niitä yli 300.

Olin eläkkeelle jäämisen jälkeen muutaman vuoden kotona, mutta sitten aika kävi pitkäksi. Lähdin mukaan Malmin eläkeläisten toimintaan. Ujona maalaispoikana istuin ensimmäisellä kerralla ovensuussa ja ihmettelin, miten jotkut uskaltavat laulaa ja esiintyä.

Myöhemmin rohkaistun senioritanssiryhmään. Olin jonkin aikaa myös sketsikerhossa, kun halusin itseluottamusta ja rohkeutta esiintyä.

Ujona maalaispoikana istuin ensimmäisellä kerralla ovensuussa ihmettelemässä.

Parasta oli, kun pääsin mukaan kuoroon, jossa olen edelleen. Tykkäsin laulamisesta jo kansakoulussa, mutta yksin laulaminen jännittää.

Yritän pitää itseni hereillä myös seuraamalla maailman tapahtumia lehdistä ja televisiosta. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, vaikka niiden seuraaminen onkin viime aikoina ollut aika raskasta.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 24/2023. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.