Marevanin rinnalle on tullut viime vuosina uudella tavalla vaikuttavia lääkkeitä. Mutta kenelle ne sopivat?

Kuka tarvitsee veren hyytymisen estohoitoa ja miksi?

Ensinnäkin ne, joilla on ollut laskimoveritulppa tai keuhkoveritulppa. Myös monet leikkauspotilaat tarvitsevat tällaista antikoagulaatio- eli AK-lääkehoitoa. Yksi iso ryhmä ovat tekoläppäpotilaat, joilla on niin sanottu mekaaninen tekoläppä: he syövät pysyvästi hyytymislääkettä.

Kaikkein yleisin syy hyytymislääkkeiden käyttöön on kuitenkin sydämen rytmihäiriö, eteisvärinä. Eteisvärinään liittyy selvä aivoinfarktin riski ja siksi moni eteisvärinäpotilas tarvitsee veren hytymisen estäjää.

Mitkä ovat vanhan hyytymislääke Marevanin hyödyt? Kenelle lääke sopii?

Marevan on tehokas lääke siksi, että se estää verihyytymien kasvua ja katkaisee ikään kuin taudin etenemisen. Marevanin ansiosta elimistön oma korjaava järjestelmä pääsee siivoamaan tarpeettomat hyytymät ilman kohtalokkaita seurauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Eteisvärinässä lääke estää sydämen sisäisten hyytymien syntymistä. Toisin sanoen: kun hyytymiä ei synny, ne eivät myöskään lähde sydämen eteisestä liikkeelle ja tuki aivo- tai muita valtimoita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eteisvärinäpotilaan aivohalvausriskin Marevan-hoito pienentää kahdella kolmasosalla. Harvalla lääkkeellä on näin hyvä teho.  

Entä Marevanin huonot puolet?

Lääkkeelle ei ole vakioannosta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kunkin potilaan kohdalla on  tasapainoiltava riittävän vaikutuksen ja liiallisen vaikutuksen välillä.

Marevanin käyttäjän veren hyytymistä mitataan verikokeella, jonka nimi on INR. INR-koe pitää ottaa usein, alussa jopa muutaman päivän välein – ja hoidon vakiinnuttua noin kuukauden välein. INR-tasojen seuraaminen vie potilaan ja terveydenhuoltoväen aikaa ja on kunnalle kallista. Potilasta puolestaan saattaa stressata, putoaako tai kohoaako veren hyytymisarvo yli rajojen.

INR:n tavoitealue on 2–3. Jos INR painuu alle alarajan, on vaarana tehottomuus ja veritulpan synty; jos taas liian suureksi, kasvaa verenvuotojen vaara.
Marevanilla on myös lukuisia yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden ja luontaistuotteiden kanssa. Tummanvihreiden kasvisten sisältämä K-vitamiini taas on Marevanin vastavaikuttaja. Marevanin kanssa ei siis voi syödä ihan mitä huvittaa.

Toisaalta Marevanin K-vitamiinisidoksessa on hyväkin puolensa: Jos Marevania käyttävä potilas joutuisi äkkiseltään vaikkapa leikkauspöydälle, Marevanin vaikutus saadaan kumottua nopeasti ja helposti.

Onko Marevan-seurantaan kehitetty mitään uusia konsteja aikaavievien laboratoriokontrollien sijaan?

On kyllä. Perinteisesti homma on tosiaan mennyt niin, että INR määritetään laboratoriossa ja lääkäriltä kysytään tuo arvo. Lääkäri määrää jatkoannostelun.
Nyt moniin terveyskeskuksiin on tullut hoitajavetoisia antikoagulanttiklinikoita, joissa INR mitataan pikamittarilla sormenpäästä. Tulos saadaan saman tien, ja asiaan perehtynyt hoitaja voi määrätä jatkoannoksen siltä istumalta.
Näin päästään yhdellä käynnillä ja ilman puhelinrumbaa. On myös olemassa INR-kotimittareita, mutta ne ovat kalliita.

Potilaita koulutetaan myös ottamaan vastuuta hoidostaan. He saavat tekstiviestinä INR-arvon ja ottavat yhteyttä terveyskeskukseen vain tarvittaessa.

Nyt tarjolla on ensi kertaa vuosikymmeniin uudenlaisia hyytymislääkkeitä myös eteisvärinäpotilaille. Miten nämä uudet lääkkeet, apiksabaani (kaupopaniemltään Eliquis), dabigatraani (Pradaxa) ja rivaroksabaani (Xarelto) eroavat Marevanista?

Niiden vaikutus veren hyytymisjärjestelmään on tarkempi, ja käytännössä ero on siinä, että annos on aina vakio. INR-kontrolleja ei tarvita, eikä näillä kolmella uudella lääkkeellä ole yhteisvaikutuksia ravinnon kanssa. Niin ikään haitalliset yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa ovat vähäisemmät kuin Marevanilla.

INR-kontrollien tarpeettomuus ei tosin merkitse sitä, että uudenlaisen hyytymislääkkeen käyttäjä säästyisi tyystin verikokeilta: Munuaisten toiminta vaikuttaa uudempien lääkkeiden annosteluun, joten munuaisarvoja on seurattava, samoin verenkuvaa on tarkkailtava.  

Ovatko uutuuslääkkeet toisin sanoen siis turvallisempia?

Aivan näin ei voi sanoa. Tosin apiksabaani, dabigatraani ja rivaroksabaani ovat tehokkaampia ja turvallisempiakin silloin, jos Marevan-hoito on sujunut huonosti ja INR-arvo heittelehtinyt. Lisäksi harvinaisen aivoverenvuodon riski on uusilla AK-lääkkeillä hieman pienempi kuin Marevanilla.

Toisaalta on muistettava, että käyttökokemukset uusista hyytymislääkkeistä ovat yhä rajallisia.

Saako uusista antikoagulanteista Kela-korvausta?

Eteisvärinäpotilas saa lääkärin kirjoittaman B-lausunnon perusteella uudenlaisesta hyytymislääkkeestä peruskorvausta – mutta vain siinä tapauksessa, jos Marevan-lääkitys on pitänyt hänen INR-arvonsa viitearvoalueella alle 60-prosenttisesti.

Eteisvärinäpotilaan Kela-korvaus on silloin 35 % lääkkeen hinnasta, jonka jälkeenkin päivän annos maksaa potilaalle runsaat kaksi euroa. Marevanin hinta on noin 10 senttiä päivässä.

Toki lääkäri voi määrätä potilaalle uudenlaisen AK- eli hyytymislääkkeen, vaikka Kelan korvausperuste ei täyttyisikään. Silloin potilaan pitä maksaa lääkkeen hinta kokonaan omasta pussistaan. Se tekee  vajaat 100 euroa kuukaudessa, eikä tuo summa kerrytä vuotuista lääkekattoa.

Millaisia terveyshaittoja uusista AK-lääkkeistä voi olla?

Uutuuslääkkeiden kohdalla hyytymisen eston kumoaminen on Marevania vaikeampaa. Jos potilas joutuu yllättäen vaikkapa tapaturmaan ja leikkauspöydälle, verenvuotoriski on usein suurempi uudenlaisen hyytymislääkkeen käyttäjällä kuin Marevan-potilaalla.

Miten toimitaan, jos hyytymislääkettä käyttävällä on edessään vaikkapa tekonivelleikkaus?

Siinä tapauksessa AK-lääke keskeytetään 1–4 vuorokautta ennen leikkausta. Tauon pituuteen vaikuttavat käytetty lääke, munuaisten toiminta ja suunnitellun leikkauksen suuruus. Jos aivohalvauksen riski eteisvärinäpotilaalla on niin iso, ettei AK-lääkettä voida panna tauolle, potilaalle annetaan ennen leikkausta lyhytvaikutteista hepariinia pistoksina.

Milloin Marevan-potilaan kannattaa harkita lääkkeen vaihtoa uudenlaiseen hyytymislääkkeeseen? Ja toisaalta: kenelle uudet AK-lääkkeet eivät sovi?

Vaihtoa kannattaa harkita, jos Marevan-potilaan INR-arvot heittelehtivät jatkuvasti yli tai alle viitearvojen. Silloin mennään vuoristorataa: Marevan on milloin alitehoinen ja milloin ylitehoinen.

Mutta jos Marevanin kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, niin miksi vaihtaa halpa, hyvin tutkittu ja kelpo lääke helpommin käytettäviin mutta paljon kalliimpiin lääkkeisiin?

Vaikea munuaisten vajaatoiminta on este uusien AK-lääkkeiden käytölle. Uutuuslääkkeet eivät myöskään sovi tekoläppäpotilaille.

Asiantuntijana Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänne.

Ainakin Pradaxassa se hyvä puoli ettei tarvitse tehdä verikoekontrolleja. Alkuun vain verenkuvaa muutaman kerran seurattava lisääntyneen vuotoriskin vuoksi. Monelle nousee hinta kyllä esteeksi.

Pradaxa ja Xarelto ovat Marevania korvaavia lääkkeitä. Kolmaskin on jo markkinoilla, mutta sen nimeä en nyt muista. Pradaxan hinta on noin 2,15e / pvä vielä Kelan peruskorvauksen jälkeenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla