Jos erektio ei onnistu, seksuaalisista kyvyistä on vielä jäljellä 200 prosenttia, tietää sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola.

Ikä näkyy  ja tuntuu, mutta Antti Eskola, 82, toivoo, että halu hyvään ruokaan, viiniin ja seksiin säilyy loppuun asti.

– Moni kyllä ajattelee, että jos vielä vanhanakin etsii nautintoja, niin on ymmärtänyt elämän väärin, Eskola  huomauttaa ilkikuriseen tyyliinsä.

Juuri ilmestyneessä teoksessaan Vanhuus hän korostaa ihmisen iästä riippumattomia yksilöllisiä tarpeita, seksinkin suhteen. Asiaan kuuluva lieveilmiö on, että vanhukset koetaan lupaavaksi bisnekseksi myös seksuaalisina olentoina: Nappaa erektiopilleri niin jo seisoo.

– Voi se olla hyväkin neuvo, mutta ensin kannattaa muistella, mitä lapinmies sanoi ajettuaan moottorikelkalla piikkilanka-aitaan. Nyt mie oon kolmesataaprosenttinen impotentti, hän valitti. Miten se on mahdollista, kysytiin. No munat jäi piikkilankaan, etusormi katkesi ja purin vielä kielenikin poikki.

Opetus: silläkin, jolla erektio ei enää onnistu, on lapinmiehen laskutavan mukaan vielä kaksisataa prosenttia seksuaalisista kyvyistään tallella, jos etusormi ja kieli toimivat. Turha silloin on lähteä kalliilla ja teholtaan epävarmoilla pillereillä lääkefirmoja lihottamaan.

Rohkaisua käsitöihin pornokanavalta

Eskola kannustaa etsimään rohkaisua uudenlaisiin yrityksiin myös verkon ilmaisista, suhteellisen siisteistä pornovideoista, joissa käsityö ja suuseksi näyttävät olevan vähintään yhtä yleisiä tapoja kuin suoraviivaisempi toiminta.

– Ikääntyneelle partnerille ne voivat olla jopa miellyttävämpiä, vähemmän kivuliaita, tietää Eskola.

Masturbaatiosta apua eturauhasvaivoihin

Jos partneria ei ole, masturbointi onnistuu vanhalta mieheltä pehmeämmälläkin vehkeellä, ilman erektiopillereitä. Tätä toimintaa lääkärit suosittelevat jopa eturauhasvaivojen yhtenä hoitomuotona.

Antti Eskolan laaja haastattelu ilmestyi  ET-lehden numerossa 15/2016.

Antti Eskola: Vanhuus – helpottava, huolestuttava, kiinnostava, Vastapaino

Aika eläkeiästä eteenpäin on merkittävä elämänvaihe. Seniorikouluttaja ja psykoterapeutti Marjatta Grahn kertoo, miten siihen voi valmistautua.

1. Etsi itsellesi esikuvia

Kiinnostu vanhemmista ihmisistä. Katsele ympärillesi. Mikä vanhoissa koskettaa sinua? Entä mitä toivot, että sinusta välittyisi niille, jotka sinut näkevät?

Ala kuvitella ja suunnitella omaa vanhenemistasi. Minkälainen vanha ihminen haluat olla?

2. Seuraa aikaasi

Kun pidät itsesi ajan tasalla, et syrjäänny. Lue lehtiä, seuraa uutisia ja ajankohtaisohjelmia.

Voit myös osallistua keskusteluihin nuorempien kanssa – siten pääset perille tämän hetken puheenaiheista.

3. Etsi sanoja itsellesi

On tärkeää lukea kirjoja, jotka sanottavat omia kokemuksiasi. Silloin et jää niiden kanssa yksin.

Myös huumori huojentaa. Esimerkiksi Eeva Kilven teokset Rajattomuuden aika ja aforismikokoelma Kuolinsiivous ilmaisevat hyvin sitä hämmennystä, joka meidät valtaa kun muutumme.

”-- minun täytyy hoitaa tämä vanhus, jossa asustan ja jonka etenevään haurastumiseen olen sidottu kuin rapistuvaan yksiöön.” (Kuolinsiivous, 2012)

Meissä on iätön tarkkaileva minä, vanhus, nuori ja lapsi.

4. Tutustu muuttuvaan ulkonäköösi

...ja opi pitämään siitä. Ulkonäön muokkaamista ei tarvita. Älä säikähdä muutoksia – ja kun kuitenkin säikähdät, katso peiliin ja näe kuvasi hyväksi. Muista, miten murrosikäisenä katsoit peiliin ja aloit etsiä uutta nuoren naisen tai nuoren miehen olemustasi.

5. Vanhenemista ei tarvitse peitellä

Vaateta itsesi kuitenkin niin, ettet tunne hankaluutta tai häpeää ulkoisesta olemuksestasi, jotta siitä ei tulisi estettä vuorovaikutukselle. Kun voit olla huolitellusti huoleton ulkonäkösi suhteen, saat itseluottamusta ja olet vapaa kohtaamisiin.

Joka tapauksessa edustat vanhaa ihmistä. Mieti: minkälainen vanhuuden edustaja olet?

6. Säilytä kiinnostuksesi

Pysy uteliaana loppuun asti. Ole kiinnostunut sukupolvien ketjusta ja sukusi nuorimmistakin jäsenistä.
 

Lue Marjatta Grahnin henkilöhaastattelu ET-lehden numerosta 19/2017.

Paikoilleen jämähtäminen aiheuttaa tutkitusti terveyshaittoja, mutta jo lyhytkin jaloittelu puolen tunnin välein muun muassa alentaa verenpainetta.

 

Liikuntataukojen vaikutusta muun muassa sydänriskeihin selvitettiin vastikään tutkimuksessa, johon osallistui 24 ylipainoista kakkostyypin diabeetikkoa. He istuivat kahdeksan tunnin mittaisia jaksoja, jotka keskeytettiin puolen tunnin välein.

Taukojen aikana tutkittavat joko kävelivät kolme minuuttia tai tekivät kolmen minuutin lihastreenin jumppavideon tahtiin. Kolmannella kerralla osallistujat istuivat keskeytyksettä kahdeksan tuntia.

Tutkimuksen perusteella sekä kolmen minuutin kävely että kolmen minuutin lihastreeni laskivat koehenkilöiden verenpainetta ja veren noradrenaliinipitoisuuksia.

Huomattavia vaikutuksia

Verenpaine mitattiin levossa tunnin välein ja noradrenaliinipitoisuus sekin toistuvasti.

Verenpainevaikutukset olivat huomattavia, sillä osallistujien systolinen verenpaine laski noin 15 mmHg ja diastolinen verenpaine 9 mmHg niinä koepäivinä, jolloin istuminen keskeytettiin kävelyllä tai lihasharjoittelulla.

Lue myös: Tämä yllättävä asia laskee tehokkaasti verenpainettasi

Havainnot viittaavat fyysiseen passiivisuuteen liittyvien terveyshaittojen kumoutuvan tai ainakin lievittyvän, kun puolen tunnin välein nousee ylös ja jaloittelee muutaman minuutin. Tulokset tukevat viimevuosina kertynyttä tutkimustietoa fyysisen passiivisuuden terveyshaitoista, mutta osoittavat myös keinon välttyä ainakin osalta haitoista.

Tutkimus julkaistiin Journal of Hypertension -lehdessä.

Copyright Duodecim 2016. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Tämä on osittain Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.