Ylilääkäri Hanna Nohynekin äiti koki traagisen hoitovirheen. Tyttären roolissa hän on joutunut pohtimaan, kenen syytä se oli.

 

Ylilääkäri Hanna Nohynekin äidin elämä romahti liki 20 vuotta sitten, kun hänen hoidossaan jokin meni pieleen.

– Äidin selkä oli ollut kipeä jo pidempään, jä hän käytti siihen oman terveyskeskuslääkärinsä määräämiä kipulääkkeitä. Minä en niihin puuttunut, äiti hoiti, kuten aina, omat asiansa, Nohynek muistelee.

Mutta kaikki ei ollut kohdallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nohynek sai isältään hätääntyneen puhelinsoiton.

Vanhemmat olivat käyneet päivystyksessä, mistä heidät oli lähetetty kotiin. Nohynekin isä pelkäsi, että jotain oli hullusti. Tuolloin ulkomailla ollut Nohynek lupasi soittaa aamulla palattuaan Suomeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isän soitto ehti kuitenkin ensin, aamuviideltä. Hädissään hän kertoi äidin kramppaavan jo ties kuinka monetta minuuttia. Tytär kehotti soittamaan ambulanssin.

Loppu onkin "kohtuuharvinaisen tapauskertomuksen raskaslukuista medisiinaa". Nyt, vuosikausia tapahtuneen jälkeen, äiti kärsii tilasta, joka vuoksi hän ei ole oma itsensä.

 Tytär jäi pohtimaan, kenen oli syy. Tyttärenä hän ajatteli "tietysti hoitavien lääkäreiden".

– Sen päivystäjän joka ei havainnut hitaasti kehittyneen hyponatremian oireita ja sen, joka nesteytti liian nopeasti.

Nohynek koki jääneensä äidilleen vähintäänkin selvityksen velkaa. Hän teki hoitovirheilmoituksen.

– Edes jotain rahallista kompensaatiota tuotetusta potilasvahingosta, vaikka äitiä omana itsenään, kauniina, hienotunteisena, sydämellisenä, huolehtivaisena, sellaisena kuin hänet olin oppinut tuntemaan, en enää saisi takaisin.

Vaatimukseni hylättiin, ohjeiden mukaan olivat ammattilaiset toimineet, näitä sattuu.

– Eivät edes pahoitelleet. Yksin jäätiin onnettomuutemme kanssa.

– Siitä lähtien oman perheeni tragedia on herännyt henkiin joka ikisen kerran, kun työssäni kohtaan ahdistuneen tiikerivanhemman syyllistä metsästämässä, Nohynek sanoo.

Viimeksi hänelle kävi näin kesällä. Eräs lapsensa vakavalle, oudolle taudille nimeä ja hoitoa etsivä vanhempi kertoi olevansa vakuuttunut, että rokote on lapsen taudin aiheuttanut. Ajallinen yhteys on selvä. Vanhempi kyseli Nohynekilta, miksi viranomainen ei voi myöntää ja pysäyttää rokotusohjelmaa siksi aikaa, että saadaan lopullinen selvyys.

Nohynek kertoi vanhemmalle, ettei yksinomaan ajallinen yhteys riitä, vaan tarvitaan havaitun haittasignaalin lisäksi hypoteesi ja sen testaus koeasetelmassa.

Ei riitä että jotkut rokotetuista ovat sairastuneet.

– Pitää tietää myös niistä rokotetuista, jotka eivät ole sairastuneet. Ja sitten lasketaan riskisuhteita ja näin välillisesti osoitetaan, että rokotettujen riski sairastua on suurempi kuin rokottamattomien, Nohynek selvittää.

– Aina siihen ajallisen yhteyden ja syy-seuraussuhteen välimaastoon jää kuitenkin paljon selvittämätöntä, epäoikeudenmukaista, vaille vastausta jäävää, epävarmaa, joka kalvaa sairastunutta ja hänen läheisiään.

"Olisi niin paljon helpompi kestää, jos löytyisi syy ja syyllinen."

– Jos olisi joku joka kertoisi miksi näin tapahtui, nostaisi taakan pois harteilleen, ja kantaisi ja parantaisi kuin hyvä jättiläinen.

– Parantaisi myös minun äitini, joka on ollut jo lähes 20 vuotta itseensä lukkiutuneessa tilassa, silmissään ja hymyssään ajoittain viivähdys entisestä.

Hanna Nohynek on ylilääkäri THL:ssä.

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla