Lumelääke voi auttaa tai pahentaa oireita oikeasti – tästä ilmiössä on kyse

1. Mistä lumevaikutuksessa on kyse?

Kalkkitabletti voi parantaa kolesteroliarvoja ja sokeripilleri rauhoittaa Parkinson-potilaan vapinaa.

Kun ihmistä hoidetaan millä tahansa lääkkeellä tai hoidolla, syntyy niin sanottu plasebo-efekti eli lumevaikutus – olipa hoidolla oikeaa tehoa tai ei. Ilmiön syntymekanismia ei tunneta tarkasti, mutta sen tiedetään olevan aivojen luontainen tapa reagoida hoito-odotukseen. Ilmiö on tuttu kaikille terveydenhuollon ammattilaisille, ja sen teho hämmästyttää myös tutkijoita.

Usko edistää paranemista, ja parhaat tulokset saavutetaan, kun sekä hoitaja että potilas uskovat hoitoon. Lumevaikutukset eivät ole kuviteltuja, vaan todellisia, mitattavia muutoksia aivoissa. Aivokuvaukset osoittavat, että lumelääke aktivoi aivoissa samoja neurokemiallisia prosesseja kuin oikea lääke.

2. Miten lumeen voimakkuutta pystytään mittaamaan?

Lääketutkimuksissa käytetään kontrolloitua asetelmaa, jonka avulla voidaan erottaa lääkkeen todellinen vaikutus ja lumevaikutus. Tutkimusryhmä jaetaan yleensä kahteen osaan. Toinen ryhmä saa oikeaa lääkettä, toinen vaikuttamatonta. Hoidettava ja hoidon antaja eivät kumpikaan tiedä, kumpi valmiste on kyseessä. Tällaisia tutkimuksia kutsutaan kaksoissokkokokeiksi.

Tutkimusasetelmaa voi tehostaa entisestään niin sanotulla crossover-kokeella. Siinä kahden tutkimusryhmän hoidot tai lääkkeet vaihdetaan jossain vaiheessa keskenään. Näin kaikki osallistujat saavat sekä lumehoitoa että oikeaa hoitoa.

3. Millaisia terveysvaikutuksia lumelääkkeet saavat aikaan?

Lumelääkkeet ja -hoidot tehoavat esimerkiksi kipuihin ja särkyihin, sillä lumehoito lisää aivoissa elimistön omien kipua lievittävien välittäjäaineiden eritystä. Joissain tutkimuksissa masennuspotilaat ovat saaneet lumelääkkeestä yhtä paljon hyötyä kuin tehokkaista depressiolääkkeistä.

4. Onko tutkimuksissa tehty lumeleikkauksia?

Viime vuosina on sellaisiakin tehty. Esimerkiksi suomalaistutkimuksessa tehtiin leikkauksia potilaille, joilla oli polvissa kulumia. Osalle tehtiin oikea nivelkierukkaleikkaus, osalle toimenpide, jolla ei ollut hoitavaa vaikutusta. Vuoden kuluttua suurin osa molemmista ryhmistä oli tyytyväinen polvensa kuntoon. Lumeleikatuista jopa hieman useampi, 96 prosenttia, olisi valinnut saman hoidon uudelleen.

Tutkimus viritti keskustelua muun muassa siitä, miten paljon lääketieteessä käytetään lääkkeitä ja hoitoja, joiden todellista hyötyä ei ole osoitettu ja joista voi olla jopa haittaa.

Homeopatia on todettu  toistuvasti tehottomaksi, mutta silti monet kertovat saavansa siitä pysyvää apua.

Valeleikkauksia on tehty myös umpilisäkkeen tulehduksesta kärsiville. Suomalaistutkimus osoitti, että tulehdusta voi hoitaa tehokkaasti myös antibiooteilla, eikä umpilisäkkeen poisto ole aina tarpeellinen.

Tutkimustulosten analysointi vaatii asiantuntemusta ja tarkkuutta. Vaikka lumeleikkauksella näytti yhdessä potilasryhmässä olevan yhtä suuri vaikutus kuin oikealla kierukkaleikkauksella, ei voi vetää johtopäätöstä, että kaikki nivelkierukkaleikkaukset olisivat turhia. Lumeleikkauksiin liittyy myös eettisiä ongelmia.

5. Onko sama, onko hoito lumetta vai ei, jos potilas saa apua?

Hoidettavan kannalta ei ole periaatteessa merkitystä, tehoaako hoito oikeasti vai tuleeko apu lumevaikutuksesta – ellei oteta huomioon hoidosta aiheutuneita kustannuksia. On kuitenkin epäeettistä ja suorastaan huiputusta tarjota hoitoja, joiden tietää perustuvan vain ja ainoastaan lumevaikutukseen. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät saa kaupata tai markkinoida tällaisia hoitoja.

Hyvä hoitosuhde toimii lumeen tavoin.

Vaihtoehto- ja uskomuslääkintä perustuu suureksi osaksi lumevaikutukseen. Esimerkiksi homeopatia on todettu tieteellisissä tutkimuksissa toistuvasti tehottomaksi, mutta silti monet kertovat saavansa siitä pysyvää apua. Uskomushoitojen teho perustuu pitkälti hoitotilanteeseen. Kun luodaan turvallinen, luottamuksellinen hoito- ja vuorovaikutussuhde hoitajan ja hoidettavan välille, syntyy lumevaikutus, ja sillä voi olla yllättävän voimakkaita terveysvaikutuksia.

6. Voisivatko tervenhuollon ammattilaiset käyttää lumevaikutusta tehokkaammin hyväksi?

Vuorovaikutussuhteeseen liittyvän lumevaikutuksen hyöty on kiistaton, joten siihen voisi kiinnittää enemmän huomiota myös lääkärien ja hoitajien koulutuksessa.

Miksi jonkun tietyn lääkärin tai hoitajan luokse jonotetaan? Osaamisessa ja asiantuntemuksessa voi toki olla eroja, mutta iso merkitys on myös sillä, millaisen hoitotapahtuman hän pystyy luomaan. Yksi osaa olla ihmisten kanssa luontevasti, toinen on enemmän introvertti tai hänellä on vaikeuksia kommunikoida, vähemmän tunneälyä tai empatiakykyä. Näitä taitoja voi myös harjoitella.

Asiakkaan omat ajatukset, tulkinnat, kokemukset ja uskomukset muodostavat monimutkaisen vyyhdin, eikä luottamuksellista yhteyttä aina synny. Myös asiakkaan kannattaa olla aktiivinen ja valita itselleen sopiva hoitaja tai lääkäri.

7. Ovatko kaikki ihmiset yhtä alttiita lumevaikutukselle?

Lume vaikuttaa kaikkiin, myös kriittisiin epäilijöihin. Yksilöllisiä eroja on, mutta niitä ei pystytä mittaamaan tarkasti. Tutkimuksissa on todettu, että koehenkilöt jotka reagoivat voimakkaasti lumelääkkeeseen, saivat paremmat terveyshyödyt myös oikeasta lääkkeestä.

8. Lumevaikutukset eivät ole aina positiivisia. Millaisia kielteisiä vaikutuksia ilmiöllä on?

Nosebo on plasebo-ilmiön negatiivinen vastine. Lääketutkimuksessa lumelääkettä saanut voi kokea haitallisia sivuoireita, tai asiakas voi kokea hoidon huonontavan terveyttään. On mahdotonta ennakoida, kumpaan suuntaan lumeilmiö vaikuttaa. Hoitotyössä nosebo on haastava ilmiö, sillä se heikentää potilaiden sitoutumista hoitoon.

Noseboa ei ole tutkittu yhtä paljon kuin myönteisiä lumevaikutuksia, mutta negatiiviset uskomukset näyttävät vaikuttavan lääkkeen tai hoidon tehoon.

Myös median kohuotsikoilla voi olla noseboa vahvistava vaikutus. Esimerkiksi eräässä statiinitutkimuksessa osallistujat alkoivat saada epämukavia lihasoireita vasta sen jälkeen, kun heille oli kerrottu lääkkeen olleen oikea lääke. Statiinien mahdollisia haittavaikutuksia oli käsitelty mediassa laajalti.

Asiantuntijana lääketieteen professori, PET-tutkimuskeskuksen johtaja Juhani Knuuti, Turun yliopisto ja TYKS.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 14/2017.