Jos tuntuu, että oma elämä on rakentunut väärien valintojen varaan, kannattaa ryhtyä kirjeenvaihtoon nuoren itsensä kanssa. Se auttaa näkemään, mikä on nyt tärkeää.
On tavallista katua jotain menneisyydessä tehtyä tai jonkin asian tekemättä jättämistä.
Tehtyjä asioita kadumme yleensä nopeasti ja ponnistelemme korjataksemme virheen. Tekemättä jättämiset sen sijaan saattavat kehittää pitkäaikaisen katumuskehän, joka voi pahentua voimakkaaksi ahdistukseksi.
”Kun on enemmän aikaa ajatella, vanhoja asioita ei oikein pääse enää piiloon.”
– Ihmisellä on taipumus välttää ikävien asioiden ajattelemista, ja kiireisinä ruuhkavuosina se usein onnistuukin. Mutta kun on enemmän aikaa ajatella, vanhoja asioita ei oikein pääse enää piiloon, sanoo psykologi ja kouluttaja Annukka Niemelä lääkärikeskus Aavasta.
Kirje nuorelle itselle
Kun nuorempana on tehnyt tai jättänyt tekemättä jotakin, on käyttäytynyt sen hetken parhaan tiedon ja tunteen pohjalta. Silloin ei ole ollut elämän tuomaa viisautta, jonka varjosta valintaa on myöhemmin helppo kritisoida. Niemelä kysyykin, onko vääriä valintoja oikeastaan edes olemassa.
Katumuksen tunnetta ei tarvitse yrittää poistaa, mutta siihen voi suhtautua lempeästi.
Useimmat ovat varmasti joskus miettineet, kuinka jokin asia olisi kannattanut tehdä. Katuminen kuitenkin kuormittaa.
– Jos uskomme itsepintaisesti siihen, että meidän olisi pitänyt osata ennustaa jonkin valintamme seuraukset, saatamme päätyä kovaan itsesyytökseen.
Niemelän mukaan katumuksen tunnetta ei tarvitse yrittää poistaa, mutta siihen voi suhtautua lempeästi.
Nuoren minän ei tarvitse pyytää nykyiseltä minältä mitään anteeksi.
Yksi keino on kirjoittaa nuoremmalle minälleen kirje. Siinä voi pohtia omien valintojensa taustoja ja kertoa nuorelle itselleen ymmärtävänsä häntä. Eikä nuoren minän tarvitse pyytää nykyiseltä minältä mitään anteeksi.
Samalla on tärkeää kohdata ja hyväksyä tämänhetkiset tunteet uteliaasti ja myötätuntoisesti – kuin lohduttaisi surullista ystävää.
Elämänarvojen kolme porrasta
Psykologi Annukka Niemelä suosittelee väärältä tuntuvien valintojen työstämiseksi kolmiportaista mallia.
Ensimmäiseksi mietitään, mitä aiemmin on tapahtunut. Nuorelta itseltä voi ikään kuin kysyä, mikä minulle oli tärkeää ja millaiset tunteet ja ajatukset saivat valinnan nuorena tuntumaan oikealta.
Millainen olisi nykyinen ihanneminä?
Sen jälkeen kysytään nykyiseltä minältä, mitä olen aiemmasta oppinut. Miten mennyt on muokannut arvojani? Mitä nyt haluan, ja millaiseksi haluan kehittyä? Olennaista on tutkiskella, millainen olisi nykyinen ihanneminä.
Kolmanneksi pohdinnat viedään tulevaisuuden suunnitteluun ja omien arvojen mukaiseen toimintaan, pienin askelin.
Nuorena ihanneminä saattoi olla hyvinkin erilainen kuin nyt vanhemmalla iällä.
Tärkeintä on tämä hetki
Annukka Niemelä muistuttaa, että väärältä tuntuvien valintojen tuottamasta ahdistuksesta ei tarvitse pyristellä eroon voidakseen elää arvojensa mukaista elämää. Arvojen mukaisia tekoja kannattaa tehdä tunteista riippumatta.
”Pitäisi antaa itselleen lupa unelmoida siitä huolimatta, miten elämä on mennyt.”
– Ihmisten pitäisi antaa itselleen lupa unelmoida ja toimia haaveidensa eteen siitä huolimatta, miten elämä on mennyt. Itsensä rankaisemisen sijaan on hyvä huolehtia hyvinvoinnista tällä hetkellä.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 8/2024 julkaistusta jutusta Miksi vanhat virheet eivät jätä rauhaan. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun ja tee tilaus tästä.
