Kirjailija Raili Mikkanen: ”Mökillä minulla on kevyt olo”

Koti mieleisessä miljöössä 

Katselin Jyrängönvirtaa kotini ikkunasta. Tässä kohdassa virtaus on vielä suht rauhallinen, mutta se kiihtyy vähän matkan päässä pieneksi koskeksi, joka ei jäädy talvellakaan. Näkymä ei voisi olla kauniimpi! Virtaavan veden sanotaan rauhoittavan mieltä, ja ainakin omalla kohdallani se pitää paikkansa.

Kirja on kuin toinen elämä

Olen joskus sanonut, että varmaan kuolisin ilman kirjoja. Se taitaa pitää paikkansa. Joku, jonka nimeä en muista, on todennut, että kirjat antavat meille toisia elämiä ajatellaksemme. Se on totta – niin kuin sekin, että hyvän kirjan voi lukea monta kertaa. Sivuilta löytyy aina joku kohta, joka sopii juuri siihen nimenomaiseen hetkeen tai elämäntilanteeseen.

Hiljaisuus ja oma rauha

Lapsuudenperheeni muutti vähän päästä isän levottoman luonteen vuoksi. Ehdin käydä kaikkiaan kymmentä koulua Kemijärveltä Järvenpäähän. Mökkiniemi Mäntyharjulla oli kuitenkin kesäpaikkamme jo silloin. Se oli ainoa pysyvä paikka ja siksikin niin tärkeä. Se rauha ja hiljaisuus, jossa kuuluu vain lintujen laulua ja haapojen havinaa, on ihmeellistä. Minulla on täällä kevyt olo.

Sielunlintujen parvet

Sielunlintuni on kuikka. Vuosia sitten olin mökillä uimassa, kun seitsemän kuikan parvi tuli yllättävän lähelle. Pysähdyin ihailemaan niitä, ja seuraavalla sukelluksellaan linnut ympäröivät minut. Pystyin haltioitumiseltani juuri ja juuri hengittämään. Hetken tutkailtuaan ne sukelsivat jälleen.

”Pystyin haltioitumiseltani juuri ja juuri hengittämään.”

Kaupungissa seurailen lokkeja. Ne laskeutuvat virtaan yleensä ainakin yhden kaverinsa kanssa ja ajelehtivat virran mukana hyvän matkaa alaspäin. Lopulta ne nousevat taas siivilleen ja lentävät lähtöpisteeseen. Varmaan ne nauttivat, vaikka en niiden ilmeitä näekään. Minä ainakin nautin niiden seurailemisesta.

Talveksi etelään

Liikkumiseni on helpompaa pari kolme vuotta sitten tehtyjen lonkkaleikkausten myötä, mutta pelkään silti kaatumista. Siksi vietän liukkaimmat kuukaudet jossakin sellaisessa paikassa, jossa ei ole lunta eikä jäätä.

”Olen matkustanut paljon ja nautin siitä.”

Olen matkustanut paljon ja nautin siitä. Unohtumattomimman reissuni tein mieheni kanssa vuonna 1988. Kiersimme maailman ympäri päiväntasaajan alapuolella. Se kolmen kuukauden reissu oli niin hieno, että kirjoitin siitä kirjankin. Se sai nimekseen Kirppuna maailmankartalla.

Luit poimintoja ET-lehdessä 18/24 julkaistusta jutusta, jonka voit tilaajana lukea kokonaan täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun ja tilaa lehti tästä.