Kotitöiden määrä ja laatu vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Eläkkeellä puolisot saattavat havahtua siihen, että kotityöt eivät jakaudukaan reilusti. Miten kotiaskareet olisi hyvä jakaa?
Kenen vuoro käydä kaupassa, kuka tekee ruuan? Kenen homma on korjata tiskit ja leipätarvikkeet pois pöydästä?
Kotityöt jakautuvat puolisoiden kesken usein osaamisen, ajan ja kiinnostuksen mukaan. Jos toinen inhoaa imuroimista, puoliso on ehkä ottanut sen hoitaakseen. Ruuan saattaa tehdä taitavampi – tai se, jolla on enemmän aikaa. Toisen hommaksi on voinut langeta lasten kuljettaminen harrastuksiin, toiselle ehkä kodin siivous. Helposti tavaksi tulee, että sama henkilö huolehtii jonkin tietyn asian, olipa se omakotitalon katon ja rännien puhdistaminen, ruuanlaitto tai laskujen maksaminen. Häneltä kun se sujuu!
Vaikka arki uudistuu, vanhat tavat voivat jäädä päälle
Kun lapset muuttavat pois kotoa tai osoite vaihtuu omakotitalosta kerrostaloon, kotitöissäkin tapahtuu muutos. Osa aiemmin työllistäneistä puuhista saattaa kadota kokonaan. Arjessa muutos voi olla iso.
– Vuosikymmeniä sitten vakiintuneet roolit jäävät helposti päälle, vaikka elämäntilanteet muuttuvat, psykoterapeutti Marja Saarenheimo sanoo.
Ihminen pitää tiukasti kiinni vanhoista tavoista ja tottumuksista. Niiden rikkominen tarkoittaa tutun ja turvallisen huojuttamista, ja se saattaa tuntua epämukavalta.
Uhriutuja ei saa aikaan haluamaansa muutosta
Ensimmäinen merkki tyytymättömyydestä on usein ärtyisyys. Puoliso voi tiuskia tai olla pahantuulinen, mutta ei saa kerrottua syytä.
Toinen tyypillinen tapa reagoida on uhriutuminen: ”Aina minä joudun laittamaan ruokaa, etkä vaivaudu edes lautasta panemaan tiskikoneeseen.” Lusikat vain kilisevät ja tiskikoneen kansi paukkuu, kun kiukkuinen siivoaa keittiötä. Puoliso saattaa ihmetellä, mikä toista vaivaa. Ei se ennen tuollainen ollut!
"Ei se ennen tuollainen ollut!"
Itsekseen jupisten tai ystävälle ja aikuisille lapsille valittamalla voi toki purkaa paineita, mutta muutokseen jupina ja mielenosoitus eivät johda. Siihen tarvitaan keskustelua.
Yhteiseen kotityölistaan merkitään suosikit ja inhokit
Marja Saarenheimon mukaan on tavallista, että kumpikin puoliso ajattelee tekevänsä itse enemmän kuin toinen. Jos tekemisiä lähdetään listaamaan, keskustelusta tulee helposti riita.
Siksi hän neuvoo aloittamaan neutraalista kotitöiden listaamisesta. Puolisot voivat yhdessä listata kotityöt ja sen, mitä kumpikin tekee mielellään, mikä taas on vastenmielistä.
Saarenheimon mielestä ratkaisujen miettiminen yhdessä on parempi kuin se, että toinen ottaisi ohjat käsiinsä ja alkaisi ehdotella, että ”jos minä teen ruoan, sinä voisit siivota keittiön”. Jokaisella on oikeus valita, mitä kotitöitä esimerkiksi ei enää halua tehdä.
"Puolisoa ei voi muuttaa, mutta toivomuksia voi esittää."
– Jos tuntuu siltä, että on tehnyt kotona ruokaa yhden elämän tarpeiksi, voi ostaa eineksiä, tilata ruokaa tai mennä ulos syömään. Jos siivoaminen ei enää huvita, voi miettiä, olisiko mahdollista pestata siivooja.
– Hyvä lähtökohta on, että kumpikaan ei pyri ohjailemaan toista. Täytyy ymmärtää, ettei voi muuttaa puolisoa, mutta toivomuksia voi esittää.
Hyväksytkö toisen tavan tehdä kotitöitä?
Kotityöt ovat perheessä vallan ja vastuunjaon kysymyksiä. Puoliso, joka on tehnyt ruokaa ja hoitanut kotityöt vuosien ajan, saattaa olla roolinsa vanki. Tekeminen harmittaa, mutta tekemisen lopettaminenkin saattaa pelottaa: ”Mitä jos toinen pärjääkin ilman minua?”
– Jokaisen täytyy ehkä vähän siedättää itseään myös sen suhteen, että kestää ja hyväksyy tavat, joilla toinen kotitöitä tekee.
Aina voi ilahtua siitä, että toinen on ylipäätään imuroinut.
Voi olla, ettei puolison imurointi ole omasta mielestä tarpeeksi laadukasta. Huomauttelun sijaan voi silti ilmaista ilahtumisensa siitä, että toinen on ylipäätään imuroinut.
Käytännön ristiriidat selviävät yleensä yhdessä puhumalla ja sovittelemalla. Joskus saatetaan tarvita ammattilaista solmuja avaamaan. Saarenheimo suosittelee esimerkiksi seurakuntien ilmaista perheneuvontaa.
Kotitöiden uusjako voi vaatia muutoksia, mutta miten ikä vaikuttaa muutoshalukkuuteen? Onko vanhana vaikeampi muuttaa käytöstään kuin nuorena?
– Minulla käy terapiassa iäkkäitäkin asiakkaita. Ikä ei sanele muutoshalukkuutta tai -haluttomuutta. Iäkkäällä ihmisellä voi olla voimakas motivaatio muuttaa elämäänsä, Saarenheimo sanoo.
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 24/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
