Digitaalinen väkivalta on helppo tunnistaa, jos se on alastonkuvien levittämistä tai uhkailuviestien lähettämistä. Se voi kuitenkin olla myös arkisempaa ja hienovaraisempaa. Silloin tekijä on usein kontrolloiva läheinen.
Tarkkaileeko joku, ketä seuraat sosiaalisessa mediassa ja määrää lopettamaan joidenkin henkilöiden seuraamisen?
Rajoittaako joku, kenelle soitat tai viestittelet?
Soitteleeko joku sinulle tämän tästä?
Vaatiiko joku sinua jakamaan kännykästä reaaliaikaisen sijaintisi?
Onko sinun oltava aina puhelimitse saatavilla jollekulle?
Jos vastasit johonkin kysymykseen kyllä, olet ehkä kokenut digitaalista väkivaltaa.
Kuinka yleistä digitaalinen väkivalta on?
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen on kohdannut verkossa väkivaltaa tai häirintää.
16–24-vuotiaista naisista lähes 90 prosenttia ja miehistä reilut 80 prosenttia on kokenut tai todistanut häirintää tai väkivaltaa netissä.
12 % suomalaisnaisista on kokenut digitaalista väkivaltaa kumppanin toimesta.
65–74-vuotiailla luku on noin 30 prosenttia.
Selvityksen mukaan 12 prosenttia suomalaisnaisista ja 6 prosenttia miehistä on kokenut digitaalista väkivaltaa joko nykyisen tai entisen kumppanin toimesta.
Voisiko se olla digitaalista väkivaltaa?
– Digitaalinen väkivalta tapahtuu sovellusten, laitteiden ja alustojen maailmassa, sanoo Naisten linjan väkivaltatyön asiantuntija Ella Granström.
Digitaalista väkivaltaa voi olla esimerkiksi se, että puoliso vaatii sähköpostitilien linkittämistä yhteen tai verkkopankkitunnusten jakamista, vaikka itse ei niin haluaisi. Kontrolloiva puoliso voi näin pyrkiä seuraamaan toisen tilitapahtumia tai terveystietoja.
– Ongelma ei ole siinä, että teknologia on kehittynyt, vaan siinä, että sitä käytetään väärin, Granström sanoo.
”Jokainen saa määritellä itse, kenen kanssa on tekemisissä.”
Puolisot tai perheenjäsenet voivat jakaa tilejä, sijaintia ja tietoja myös yhteisymmärryksessä. Erityisesti nuorilla oman sijainnin reaaliaikainen jakaminen on usein arkinen tapa kertoa ystäville tai vanhemmille, missä milloinkin menee.
Tavalliseen vuorovaikutukseen ei kuitenkaan kuulu painostamista, kontrolloimista tai ikävää kommentoimista.
– Jokainen saa määritellä itse, kenen kanssa on tekemisissä, millä alustoilla ja kuinka paljon. Kukaan ei saisi siihen puuttua.
Selvä hälytysmerkki on, jos läheinen haluaa käydä läpi puhelinta.
Granströmin mukaan digitaalisen väkivallan tunnistamisessa on tärkeä kuunnella itseään.
Jos puolison, tuttavan tai tuiki tuntemattoman käytös tuntuu epämiellyttävältä, siihen kannattaa puuttua. Selvä hälytysmerkki on se, jos puoliso tai läheinen haluaa käydä läpi puhelinta tai kontrolloida sen käyttöä.
Granström suosittelee pitämään omat salasanat ja pääsykoodit vain itsellään ja vaihtamaan niitä säännöllisesti.
– Jokaisella on velvollisuus kunnioittaa rajoja, kun joku toinen niitä asettaa.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 11/2025 julkaistusta jutusta. Tilaajana voit lukea koko jutun myös täällä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun ja tilaa lehti tästä.
Ella Granström
työskentelee väkivaltatyön asiantuntijana Naisten linjassa. Yhdistys tarjoaa tukea väkivaltaa kokeneille naisille, tytöille ja heidän läheisilleen verkossa ja kasvokkain. Ella käyttää itse hyvin vähän sosiaalista mediaa.
