Jos taloudellinen epätasapaino jatkuu suhteessa pitkään, ei toinen välttämättä edes tunnista kokevansa taloudellista väkivaltaa.

Kun Hilkka, 72, ja Arvi, 71, lähtevät etelänmatkalle, Hilkka tuntee jo valmiiksi syyllisyyttä. Hänellä on pieni eläke, joka kuluu lähes kokonaan arjen menoihin, lainanlyhennyksiin, lääkkeisiin ja ruokaostoksiin.

Lomalle lähdetään Arvin rahoilla, ja Hilkka joutuu pyytämään häneltä rahaa esimerkiksi ruokailuihin ja tuliaisten ostamiseen.

Matkalla vaimon pitää pyytää rahaa ruokaan.

Usein Arvi motkottaa Hilkan rahankäytöstä. Taloudellinen päätäntävalta matkalla on Arvilla, ja nyt hän on alkanut vihjailla, että voisi kotona ottaa haltuunsa Hilkan pankkitunnukset. Arvin mielestä vaimon talous on retuperällä, kun rahat tuntuvat olevan aina loppu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mistä tässä on kyse?

Suhde epätasapainossa

– Hilkka on ollut niin kauan pienituloinen, että hän on saattanut alkaa jopa uskoa siihen, ettei hallitse taloudenpitoaan. Hän on todennäköisesti ollut kotona lasten kanssa ja hänellä on sen vuoksi pienempi eläke, arvioi Naisten Linjan kehittämistyönsuunnittelija Katriina Raine.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotirouvat ovat nykyään harvassa, mutta Hilkan nuoruudessa naiselle on saattanut olla häpeällistä käydä töissä, jos mies on pystynyt elättämään vaimoaan.

Pankki voi yhä antaa lainatiedot vain toiselle puolisolle.

– Avioliitto velvoittaa Arvia huolehtimaan vaimostaan, mutta epätasapaino suhteessa on jatkunut niin pitkään, ettei Hilkka välttämättä tunnista kokevansa taloudellista väkivaltaa.

Taloudellisella väkivallalla tarkoitetaan esimerkiksi toisen ihmisen rahaliikenteen haltuun ottamista, toisen omaisuuden tuhoamista ja lainojen ottamista hänen nimiinsä. Sitä esiintyy 12 prosentissa Naisten linjan yhteydenotoissa. Järjestö auttaa väkivaltaa kokeneita.

– Valitettavasti jotkin pankit saattavat edelleen antaa lainatiedot yhteisestä lainasta vain toiselle puolisolle, Raine kertoo.

Kontrollointia ja alistamista

Parempituloinen puoliso saattaa vaikeuttaa ja rajoittaa puolisonsa päivittäistä elämää. Hän ei esimerkiksi anna käyttöoikeutta yhteiselle tilille eikä ei maksa puolisonsa lääkärikäyntiä.

Hän voi vaikkapa kellottaa suihkuaikaa vedensäästöön vedoten.

– Silloin kyseessä ei ole enää talousasia vaan toisen kontrollointi ja alistaminen.

Taloudellisen väkivallan tunnistaa tunteista. Ihminen kokee olevansa alistettu. Hän joutuu perustelemaan pienimpiäkin hankintoja tai pelkäämään omaisuutensa puolesta.

Moni ei tunnista taloudellista väkivaltaa.

– Hilkan ei missään tilanteessa tulisi luovuttaa pankkitunnuksiaan aviomiehelleen. Tunnusten haltija pääsee paitsi pankkitietoihin, myös esimerkiksi Omakanta-palvelun lääke- ja terveystietoihin. Pitämällä tunnuksensa itsellään Hilkka turvaa esimerkiksi laillisen oikeutensa käydä lääkärissä ilman, että Arvi saa tietää asiasta, Raine sanoo.

Apua on saatavilla

Hän neuvoo Hilkkaa kääntymään auttavien tahojen, kuten Naisten Linjan tai Suvanto ry:n puoleen. Jälkimmäinen tarjoaa myös juristineuvontaa.

– Erityisesti toivon, että Hilkan tuntevat suhtautuisivat häneen myötätuntoisesti. Väkivalta aiheuttaa aina häpeää kokijalleen varsinkin, jos sitä joutuu kohtaamaan oman aviopuolison tai lapsen taholta, Raine sanoo.

– Myös Hilkan pelko oman käytöksen seurauksista voi olla suuri. Sellaisessa tilanteessa neuvoisin häntä hakeutumaan turvakotiin ja miettimään tilannetta siellä ammattilaisten kanssa kaikessa rauhassa. 

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 4/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla