Ystäväpiirissä tai perheessä jokainen tunnistaa kitupiikin. Hän on se, joka aina luistaa yhteisistä maksuista – mutta ei itse edes huomaa sitä.

Taas hän tulee kylään syömään kupunsa täyteen. Kahvilatapaamisissa joku toinen joutuu aina maksumieheksi, ja maksullisissa riennoissa häntä ei näy koskaan. Kyllä ärsyttää!

Miksi toinen on niin pihi, ettei voi edes kahvikupposta tarjota?

– Pihinä pidetään yleensä sellaista ihmistä, jolla ei näytä olevan järkiperäistä syytä olla käyttämättä rahaa. Syyt ovatkin yleensä alitajuisia, kertoo psykoterapeutti, ryhmäpsykoterapian kouluttaja Ossi Takala Psynergiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Taustalla turvattomuutta

Pihi jättää kerta toisensa jälkeen maksamatta tai tarjoamatta, mutta ei aina ole edes tietoinen käytöksestään tai siitä, miten se vaikuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Yleensä taustalla on jo lapsena syntynyt turvattomuuden tunne. Jos ihminen kokee, ettei ole saanut riittävästi rakkautta ja huolenpitoa, sitä on vaikea antaa muille. Aikuisena turvattomuus näkyy esimerkiksi takertumisena rahaan ja pelkona, ettei kukaan huolehdi minusta, jollen itse huolehdi itsestäni.

On ymmärrettävää, että puutteessa tai köyhyydessä kasvaneesta tulee varovainen ja säästäväinen. Mutta tunnetason puute ei välttämättä näy päälle, ja silloin saituus saattaa tuntua jopa sairaalloiselta.

Tuttuja ovat tarinat, joissa vanhuksen patjan alta tai piirongin laatikoista löytyy kuoleman jälkeen isoja summia rahaa, vaikka hän eli hyvin vaatimattomasti.

– Kun raha symboloi turvaa, siitä on vaikea luopua tai käyttää edes itsensä hyväksi. Raha on kuin äidin rinta pikkulapselle – aivan elintärkeä hengissä säilymisen kannalta, Ossi Takala sanoo.

Nuukuus voi olla myös kasvatuksen tulosta. Jos vanhemmat, yhteiskunta ja koulu arvostavat säästäväisyyttä, lapsi hakee hyväksyntää olemalla odotusten mukainen.

Puhu suoraan

Kitupiikki ei näe, miten aggressiivinen teko yhteisen taksimatkan maksamisesta tai vastavuoroisista tarjoiluista luistaminen on. Hän iloitsee säästäessään, mutta ei huomaa rahan olevan pois joltain toiselta.

Jatkuva maksumieheksi joutuminen voi tuntua epämiellyttävältä ja loukkaavalta, vaikkei kyse olisi isoista summista. Näinkö vähän ystävä välittää minusta? Enkö ole edes pullakahvien arvoinen?

Jos tuttavan tai läheisen pihiys vaivaa, Ossi Takala kehottaa ottamaan asian puheeksi.

– Voi sanoa suoraan ilman psykologisointia tai tunnekuohuja: voisitko sinä maksaa välillä?

Maksuista luistaminen on aggressiivinen teko.

Pihiydestä kannattaa herätellä keskustelua myös silloin, kun läheinen kitsastelee kunnon ruuasta, pukeutuu vanhoihin tai rikkinäisiin vaatteisiin tai ei näytä suovan itselleen minkäänlaisia nautintoja tai huvituksia.

Ihminen ei ole pihi tahallaan tai ilkeyttään, vaan taustalla voi olla erilaisia pelkoja ja huolia. Varsinkin vanhemmissa ikäluokissa monet on kasvatettu vaatimattomiksi, eikä rahan tuhlaamista tai sillä leveilyä katsota hyvällä.

– Syyttely tuskin auttaa. Pihiksi haukkuminen voi päinvastoin vahvistaa ihmisen ajatuksia, että muut haluavat hänen rahansa tai ovat kateellisia.

Tuhlailua ei ole katsottu hyvällä.

Asian voi nostaa esiin ihmettelemällä ääneen: Minulle on tullut kuva, että sinulla olisi varaa pitää itsestäsi parempaa huolta. Mikset käyttäisi rahojasi itsesi ja lähimmäistesi hyväksi?

Parasta olisi, että ihminen alkaisi itse miettiä omaa rahankäyttöään ja sen taustalla olevia syitä.

Jutun voi lukea kokonaisuudessaan ET-lehden numerosta 21/2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla