Kun itsellä on vaikeaa, ystävän apu tuntuu hyvältä. Mutta entäpä, jos ystävä alkaakin auttaa liikaa?

Jouduin yhtäkkiä kaiken ajan ja energian vievään tilanteeseen, kun puolisoni oli kuolemanvaarassa. Kun ystävä toiselta puolelta Suomea soitti ja kuuli, miten väsynyt olin, hän hyppäsi autoon ja tuli avuksi. Hän hoiti tilan ja ruokki lapset. Parin päivän ajan kaikki oli ihanaa. Kun tulin kotiin, ruuat olivat valmiina ja pyykit pesty.

Yhtenä päivänä tilanne muuttui. Kun tulin kotiin, kaikki oli kotona hyrskynmyrskyn. Huonekalut oli järjestelty uudelleen, vaatteet ja astiat siirretty eri paikoille ja verhotkin vaihdettu. Olin järkyttynyt.

Ystäväni selitti, että hän ajatteli ilahduttaa minua. En ilahtunut, vaan koin, että elämääni oli vaikeutettu. Suutuin hirveästi!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ystävä tarkoitti varmasti hyvää, mutta ajatus meni täysin pieleen. Ystävä loukkaantui ja itki, eikä pyytänyt anteeksi. Heitin hänet pihalle. Välimme olivat aika pitkään poikki. Nykyään emme ole riidoissa, mutta emme juuri tekemisissäkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Salla, 49

Auttamisellakin on rajansa

– On tärkeä kunnioittaa toisen itsemääräämisoikeutta, psykoterapeutti Aili Schulman sanoo.

Pitäisi siis kysyä, missä asioissa ystävä haluaa apua. Vaikka kuinka tekisi mieli järjestellä asioita surullisen kaverin puolesta, ei voi toimia oman mielensä mukaan eikä tuputtaa apuaan liikaa.

– Vaikka toinen olisi niin sumussa, ettei saisi kukkiaankaan kastelluksi, silloinkin pitää kysyä, saanko kastella kukat. Jos toinen sanoo, että et saa, asia on silloin niin.

Ystävän toiveita täytyy kunnioittaa.

Samaan tapaan voi esimerkiksi ravintolassa kohteliaasti kysyä vähävaraiselta ystävältä, saanko tarjota tämän kerran. Jos vastaus on ei, asian voi unohtaa.

Sallan ystävä ei kunnioittanut rajoja. Hän tuli panemaan Sallan elämän järjestykseen ja ylitti rajan puuttumalla kodin sisustukseen.

Schulman epäilee, että ystävä ahdistui Sallan tilanteesta ja purki ahdistustaan toimintaan. Hän ei ymmärtänyt myöhemminkään, missä toimi väärin.

Yliauttamista on myös se, että ei kuuntele vaan kertoo seikkaperäisesti, kuinka ystävän pitäisi ongelmansa hoitaa.

– Yliauttaminen ei ole auttamista. Siinä on ennemmin kyse yrityksestä käsitellä omia avuttomuuden ja ahdistuksen tunteita.

Salla puolestaan ylireagoi ajamalla yliauttajan pois. Usein katastrofin kohdannut ihminen toimii oudolta vaikuttavalla tavalla: hän kiukuttelee ja on vaikea auttajalleen.

Kysy, miltä toisesta tuntuu. Sitten vain kuuntele.

– Taustalla saattaa olla eroahdistus. Ahdistunut pelkää ystävän hylkäävän ja tulee toimineeksi juuri niin, että pahin pelko varmasti toteutuu. Salla toimi nurinkurisesti niin, että menetti ystävänsäkin.

Schulman antaa yksinkertaisen ohjeen ahdingossa olevan ystävän auttamiseen: Kysy, miltä hänestä tuntuu. Sitten vain kuuntele.

Toisen tunteita ei tarvitse arvioida eikä arvottaa.

– Ystävyys on sitä, että kulkee toisen rinnalla monenlaisissa vaiheissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla