Eläkevuosiin ennen vanhuutta on tullut kokonaan uusi ikäkausi. Myöhäiskeski-ikä alkaa vasta 65-vuotiaana, ja ikäluokan edustajia yhdistää tämä: on sekä kykyä että halua tehdä vielä vaikka mitä.
Kun ensimmäinen ET-lehti syyskuussa 1973 ilmestyi, Suomessa oli lähes miljoona eläkeläistä.
Nyt 50 vuotta myöhemmin eläkeläisiä on reilut puolitoista miljoonaa. Suomen väkiluku on kasvanut vähän yli miljoonalla, ja eläkeläisten osuus väestöstä on noussut viidenneksestä neljännekseen.
Suomessa on eläkeläisiä reilut puolitoista miljoonaa.
Suurin muutos ei ehkä kuitenkaan ole tapahtunut eläkeläisten määrässä, vaan siinä, millaisia he ovat.
Nykyeläkeläiset ovat esimerkiksi huomattavan pitkäikäisiä. Vuonna 1973 yli 90-vuotiaita oli 3 006. Viidessäkymmenessä vuodessa yhdeksänkymppisten määrä on lähes 20-kertaistunut: viime vuoden lopussa heitä oli 58 164.
Vuonna 2070 yhdeksänkymmentä täyttäneitä on ennusteen mukaan jo 220 000.
Uusi elämänvaihe
Ensimmäisessä ET:ssä julkaistiin juttu viidenkympin villityksestä. Jutussa myöhäiskeski-iäksi määriteltiin ikävuodet 36–50.
Nykyään ajatellaan yleisesti, että keski-ikä jatkuu 65-vuotiaaksi asti. Vasta sen jälkeen alkaa myöhäiskeski-ikä, eli aika keski-iän ja vanhuuden välissä. Vimman, voiman ja viisauden vuodet, kuten ET-lehden päätoimittaja Minna McGill tapaa sanoa.
Tämän päivän eläkeläisillä on siis tavallaan kokonaan uusi elämänvaihe, jollaista aiemmilla sukupolvilla ei ollut.
1970-luvulla kuusikymppinen saattoi olla ulkoiselta olemukseltaan ikivanha.
Uusi ikävaihe ei ole pelkkää puhetta tai mielikuvaa, sanoo geriatrian erikoislääkäri Harriet Finne-Soveri.
– 1970-luvulla kuusikymppinen saattoi olla ulkoiselta olemukseltaan ikivanha. Lääkäriin tultiin kepin ja pyörätuolin kanssa. Nyt vastaanotollani käy yli 90-vuotiaita, jotka liikkuvat ilman apuvälineitä ja joita voi kuvata sanalla tyttömäinen. Ei tällaisia näkynyt geriatrin vastaanotolla 70-luvulla, eikä vielä 90-luvullakaan.
Terveydenhuollon kustannukset sairauksien ja raihnaisuuden osalta pakkautuvat edelleen elämän viimeisiin vuosiin, mutta ne viimeiset vuodet ovat jatkuvasti kauempana.
– Nykyään 75-vuotiaat miettivät, mitä tekisivät tulevaisuudessa. Yhä useammalla heistä on 25 vuotta elämää edessä.
Koko kapasiteetti käyttöön
Ihmiselle on terveellistä saada niin paljon virikettä, että aivot ja kroppa pysyvät vireinä. Taso on eri ihmisille eri kohdassa, Finne-Soveri sanoo.
– Olennaista on käyttää koko omaa kapasiteettiaan, muuten se hupenee.
Finne-Soverin mukaan ikääntynyt voi jatkaa työelämässä hyvinkin pitkään, jos hänelle annetaan tarpeeksi aikaa palautua.
– Vanha ihminen voi paahtaa samalla tasolla kuin ennenkin, mutta ei samalla tahdilla. Voi olla vaikka 90-vuotias johtaja, kunhan järjestelmä on oikein mitoitettu ja hän voi keskittyä olennaiseen. Jokaista pikku yksityiskohtaa ei johtajan pidäkään tonkia.
Jos työtä ei ole mitoitettu toipumispotentiaalin mukaan, se syö voimavarat ja kuluttaa aivoja ja kehoa – ja tämä koskee kaikenikäisiä.
Sairaudet ratkaisevat
Jos ihminen on elänyt 85-vuotiaaksi, hän on jo ohittanut elinajanodotteensa. Finne-Soverin mielestä kronologista ikää merkityksellisempiä ovatkin kuolemaan johtavat krooniset sairaudet.
– Kaikilla ei ole valoisaa ennustetta, ja ihmiset myös arvostavat erilaisia asioita.
Tässä tullaan eettisten kysymysten ja oikeudenmukaisuuden väliseen solmuun. Keskustelua käydään siitä, hoidetaanko yhteisillä rahoilla kaikki sekin, mikä on itse aiheutettua.
Finne-Soverin mielestä Suomessa on onnistuttu pitämään terveysterrorismi kurissa, vaikka resurssit ovat niukat.
Hoidetaanko yhteisillä rahoilla kaikki sekin, mikä on itse aiheutettua?
– Vapaus on sitäkin, että on oikeus tehdä virheitä ja virhearvioita. Että on oikeus elää epäterveellisesti, jos niin haluaa.
Suurin selittäjä eläkeläisten olemuksen nopealle muutokselle on Finne-Soverin mielestä se, että aktiivinen hoito ja kuntoutus sekä sairauksien ehkäisy on ulotettu ikääntyneisiin.
– 1990-luvulle asti vanhuksia hoidettiin passivoivasti. Vaikka heidän määränsä on kasvanut, vuoteessa makuutettavien määrä on laskenut. Sekin tietysti vaikuttaa, että elämäntavat ovat terveellistyneet ja raskas ruumiillinen työ vähentynyt.
Lue juttu kokonaan ET-lehden numerosta 17/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Harriet Finne-Soveri
pääsi lääketieteelliseen 1973, valmistui lääkäriksi 1980 ja erikoistui geriatriaan 90-luvulla.
Hän on 70-vuotias ja tekee potilastyötä Mehiläisessä joka toinen viikko. Lisäksi hän tekee tutkimustyötä THL:lle ja WHO:lle.
