Lääkäri kertoo syöpäpotilaalle huonoja uutisia, ja puheessa vilahtaa outo termi: palliatiivinen hoito.
Kun tautia ei pystytä parantamaan eikä sen etenemistä voida enää hidastaa, siirrytään oireenmukaiseen eli palliatiiviseen hoitoon.
– Silloin ei hoideta enää niinkään tautia, vaan hoidetaan potilasta. Lievitetään kipua, helpotetaan hengenahdistusta, etsitään ratkaisuja unettomuuteen, koetetaan auttaa ahdistuksessa ja masennuksessa. Siis yritetään pitää yllä elämänlaatua, ylilääkäri Outi Akrén Husin syöpäkeskuksesta kertoo.
Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia, kuukausia tai lyhimmillään päiviä.
Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia, kuukausia tai lyhimmillään päiviä.
Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, sen viimeinen vaihe. Saattohoidon aika koittaa, kun kuolema on aivan lähellä, viikkojen tai päivien päässä.
– Saattohoidossa keskitytään vain tähän hetkeen. Mikä juuri nyt helpottaa potilaan oloa? Ei pohdita, mitä tapahtuu kolmen viikon tai viikon päästä.
Suomessa kuolee vuosittain noin 55000 ihmistä. Akrén arvioi, että heistä noin 30000 tarvitsisi palliatiivista hoitoa. Kaikille sitä ei kuitenkaan ole tarjolla. Suuri osa ihmisistä hiipuu pois tavallisella sairaalan osastolla tai hoivakodissa.
Saattohoidossa keskitytään vain tähän hetkeen.
– Siihen kuka päätyy palliatiivisen hoidon piiriin, vaikuttavat tarjonta ja hoitohenkilökunnan osaaminen. Onko omalla alueella tarjolla palliatiivisia yksikköjä? Entä osaavatko hoivakotien ja sairaaloiden ammattilaiset tunnistaa, että potilas ja hänen läheisensä hyötyisivät palliatiivisesta hoidosta?
Usein palliatiiviset yksiköt toimivat syöpäkeskusten yhteydessä.
Pääsy loppuvaiheen hoitoon saattaakin olla syöpäpotilaille paikoin helpompaa kuin muita tauteja sairastaville. Palliatiivisia yksiköitä on nyt 23.
Syöpäpotilaiden lisäksi palliatiivisesta hoidosta voisivat hyötyä esimerkiksi keuhkoahtaumapotilaat, muistisairaat, sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa tai maksasairauksia potevat – siis jotakin kuolemaan johtavaa tautia sairastavat.
Tärkeät kysymykset
Palliatiivisessa hoidossa ammattilaisten tehtävä on ottaa puheeksi asioita, joita sairastunut on ehkä sulkenut pois mielestään.
Onko hän miettinyt hoitotahdon tekemistä: miten hän toivoo itseään hoidettavan, kun ei enää pysty itse ilmaisemaan tahtoaan? Kuka hoitaa laskut ja juoksevat asiat? Onko edunvalvontavaltuutus kunnossa?
– Vaikka tulevaisuutta onkin ikävä miettiä, moni on kiitellyt, että asia on otettu vastaanotolla puheeksi.
Hoito ei rajaudu vain sairastuneeseen.
– On tärkeää kysyä omaisilta, miten he jaksavat. Sairaus koskettaa heitä yhtä lailla. Etenkin kotona omaistaan hoitavat voivat olla kovilla. Toivommekin, että läheinen tulisi mukaan vastaanottokäynneille.
Haluan kuolla kotona
Viimeisen vuosikymmenen aikana palliatiivinen ja saattohoito ovat kehittyneet Suomessa valtavasti.
Tuleville lääkäreille opetetaan palliatiivista lääketiedettä. Myös hoitajaopinnoissa sitä käsitellään aiempaa enemmän. Aihetta on tutkittu ja henkilökuntaa koulutettu. Palliatiivisten yksiköiden määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2018.
Myös kotisairaaloita on aiempaa enemmän. Kotisairaalassa sairaalatasoinen hoito viedään potilaan kotiin. Kotisairaalassa sairaanhoitajat voivat käydä potilaan luona vaikka viisi kertaa vuorokaudessa.
Palliatiivisten yksiköiden määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2018.
– Kun ihmisiltä kysyy, missä he haluaisivat kuolla, monen vastaus on omassa kodissa. Kotisairaaloiden ansiosta toive toteutuu aiempaa useammin, tai ainakin siellä voi olla niin pitkään kuin se on mahdollista.
Aivan viimeiset päivät voivat olla potilaalle ja läheisillekin kotioloissa liian raskaita.
Sairaus voi olla seurana pitkään
Parantumattomasti sairaiden hoidon kehitys on seurausta lääketieteen yleisestä edistyksestä. Nykyisin ihmiset voivat elää hyvinkin pitkään kuolemaan johtava sairaus seuranaan.
Vielä muutama vuosikymmen sitten moni vakava sairaus johti kuolemaan varsin nopeasti.
Kaikesta edistyksestä huolimatta elämän loppupään hoidossa on vielä parannettavaa.
Aiemmin moni vakava sairaus johti kuolemaan varsin nopeasti.
– Tavoite on, että tulevaisuudessa kaikilla sairaaloiden osastoilla olisi mahdollista antaa hyvää palliatiivista hoitoa. Henkilökunnan koulutusta pitää vielä lisätä niin sairaaloissa kuin hoivakodeissa. Ei voi kiistää, että siinä riittää vielä tekemistä, Akrén sanoo.
Hän toivoo lisäresursseja myös kotisairaaloille niin, että ne voisivat toimia tavallisen sairaalan tavoin ympäri vuorokauden. Nyt moni niistä sulkeutuu yöksi ja viikonlopuksi.
– Hoidon kehittäminen on vaikeaa, kun rahat ovat tiukassa. Kotisairaaloihin satsaaminen maksaisi itsensä kuitenkin takaisin. Näin säästyisi kalliita sairaalan vuodepaikkoja.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 2/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Tavoitteena hyvä loppuelämä
