Onko Ménièren taudin diagnoosista syytä huolestua?

Minua tutkittiin korvapolilla huimaus- ja kuvotuskohtaus­ten vuoksi, ja sain lääkkeet Ménièren taudin hoitoon. Silmänliikkeiden kuvaus vihjasi toisaalta aivoverenkierron häiriöihin, mutta lääkärin mielestä se ei ollut vakavaa. Kohtaukset ovat olleet selkeästi korviin liittyviä: tuntuu painetta ja korvat paukkuvat ja soivat. Minulla ei ole ollut päänsärkyä, ei näkö- eikä puhehäiriöitä eikä puutumisia raajoissa. Kuinka huolettomasti tähän voisi suhtautua? Pitäisikö minun kaivaa jostain rahaa ja mennä yksityisesti pään alueen magneettikuvauk­seen? Nimimerkki Säröinen

Kun Ménièren tauti puhkeaa, potilas tavallisesti pelästyy. Raju kiertohuimaus, pahoinvointi, korvan soiminen tai paineoire tulkitaan herkästi vaikka aivoverenvuodoksi, ja pelko takertuu mieleen. Lääkäriä voi olla vaikea uskoa: onko tämä todellakin ”vain” korvaperäinen vaiva?

Ménièren taudinmäärityksessä potilaan kertomus ja sitä täydentävä lääkärin tutkimus ovat kaikkein tärkeimmät. Silmän liikkeiden kuvaus eli elektronystagmografia on hyvä lisätutkimus.

Luota vain lääkäreihisi. Oirekuvasi sopii Ménièren tautiin täydellisesti. Jos sinulla on epäilyksiä ja pelkoja, ota ne rohkeasti lääkärissä esiin, sillä niiden käsittely ja ymmärtäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin muukin hoito.

Onko aihetta huoleen?

Tämä tuntui tutulta oireelta. Itse sairastin pitkään omituista huimausta ja oletin sen johtuvan kireistä olkapäistä ja niskasta.Mutta vaikka kävin niitä hoitamassa hierojalla, omituinen huimaus ei lakannut. Luin jostain lehdestä että se voi johtua korvista ja samassa artikkelissa kertoi Dosentti Tapani Rahko, että se on parannettavissa yksinkertaisilla asentoliikkeillä. Tilasin ajan hänen vastaanotolle Tampereen Keskussairaalaan. Hän totesi tutkittuaan minut että minulla on horisontaalinen...
Lue kommentti