Onko Ménièren taudin diagnoosista syytä huolestua?

Minua tutkittiin korvapolilla huimaus- ja kuvotuskohtaus­ten vuoksi, ja sain lääkkeet Ménièren taudin hoitoon. Silmänliikkeiden kuvaus vihjasi toisaalta aivoverenkierron häiriöihin, mutta lääkärin mielestä se ei ollut vakavaa. Kohtaukset ovat olleet selkeästi korviin liittyviä: tuntuu painetta ja korvat paukkuvat ja soivat. Minulla ei ole ollut päänsärkyä, ei näkö- eikä puhehäiriöitä eikä puutumisia raajoissa. Kuinka huolettomasti tähän voisi suhtautua? Pitäisikö minun kaivaa jostain rahaa ja mennä yksityisesti pään alueen magneettikuvauk­seen? Nimimerkki Säröinen

Kun Ménièren tauti puhkeaa, potilas tavallisesti pelästyy. Raju kiertohuimaus, pahoinvointi, korvan soiminen tai paineoire tulkitaan herkästi vaikka aivoverenvuodoksi, ja pelko takertuu mieleen. Lääkäriä voi olla vaikea uskoa: onko tämä todellakin ”vain” korvaperäinen vaiva?

Ménièren taudinmäärityksessä potilaan kertomus ja sitä täydentävä lääkärin tutkimus ovat kaikkein tärkeimmät. Silmän liikkeiden kuvaus eli elektronystagmografia on hyvä lisätutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luota vain lääkäreihisi. Oirekuvasi sopii Ménièren tautiin täydellisesti. Jos sinulla on epäilyksiä ja pelkoja, ota ne rohkeasti lääkärissä esiin, sillä niiden käsittely ja ymmärtäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin muukin hoito.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä tuntui tutulta oireelta. Itse sairastin pitkään omituista huimausta ja oletin sen johtuvan kireistä olkapäistä ja niskasta.Mutta vaikka kävin niitä hoitamassa hierojalla, omituinen huimaus ei lakannut. Luin jostain lehdestä että se voi johtua korvista ja samassa artikkelissa kertoi Dosentti Tapani Rahko, että se on parannettavissa yksinkertaisilla asentoliikkeillä. Tilasin ajan hänen vastaanotolle Tampereen Keskussairaalaan. Hän totesi tutkittuaan minut että minulla on horisontaalinen vestibulaarikanavan asentohuimaus. Elikkä korvakäytävässä olevat pienet kudosjyväset aiheuttavat huimausta ja ne poistetaan erilaisilla asennoilla, josta sain kirjalliset ohjeet ja kuvat. Ne tuntuivat niin yksinkertaisilta että vähän hymyilytti voiko niistä tosiaan olla apua. Mutta niin vain kävi että muutaman kerran jälkeen tuntui että huimaus helpotti. Kyllä oli helpottunut olo kun koko ajan ajattelin päässäni olevan jotain pahempaa sairautta. Tästä on aikaa jo kolme vuotta ja joskus tulee vielä outo huimaus, mutta sitten äkkiä tekemään taas niitä liikkeitä ja se auttaa. Tällaistakin voi kokeilla. Pienikin vika voi aiheuttaa tosi hankalan olotilan.
Toivotaan että löydät pian apua harmilliseen tautiin, ja voit jatkaa huimaamatonta elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla