Kuulo alenee iän myötä huomaamatta. Professori Matti Sorrin mielestä apua kannattaa hakea ennen kuin ikäkuulosta tulee sosiaalinen haitta.

Ikään liittyvä kuulon aleneminen johtuu kuuloelinten rappeutumisesta. Se ei ole kuitenkaan koko totuus. On myös kyse siitä, miten ihminen pystyy käsittelemään kuulemaansa, sanoo professori Martti Sorri Oulun yliopisto­sairaalasta.

Kuulon heikkeneminen liittyy keskushermoston muutoksiin. Viestin kulku kuuloradoissa hidastuu ja siksi viestin perillemenoon tarvitaan enemmän aikaa.

– Kun vastapeluri huomaa, että viesti ei mene perille, hän korottaa usein ääntään ja alkaa tykittää sanomaansa sen sijaan, että hidastaisi puheensa tahtia, Martti Sorri harmittelee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ikäkuuloinen kokee huutamisen usein kipuna korvassa, sillä ikäkuulon rapauttamassa korvassa kovat äänet särkyvät ja tuntuvat epämiellyttäviltä. Puhujan pitää kyllä lisätä äänenvoimakkuutta, mutta vain hiukan. Jos ikäkuuloinen käyttää kuulokojetta, puhujan ei tarvitse korottaa ääntään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huono kuulo syrjäyttää

Ikäkuulo saapuu hiljaa hiipimällä niin, ettei sitä asianomainen usein huomaa eikä usko, jos kaveri siitä huomauttaa.

– Usein potilaat sanovat, että flunssa vei kuulon. Kuulo on voinut huonontua hiljakseen, mutta vasta räkätaudin tuoma kuulonalenema havahduttaa. Flunssa menee ohi, mutta havainto huonosta kuulosta jää pysyväksi.

Moni ajattelee, ettei vanhan tarvitse kaikkea kuullakaan, mutta ongelmaksi kuulemattomuus kääntyy, kun ei enää pysty kunnolla osallistumaan keskusteluun.

Ikäkuulo vie harvoin kuulon kokonaan, mutta huono kuulo eristää. 

Jos tarpeeksi usein istuu vierailulla huutamassa mitä-sanaa, ei enää viitsi lähteä lainkaan ystäviään tapaamaan. Huono kuulo hankaloittaa asioimista kaupassa ja pankissa. Myös television ja radion seuraaminen vaikeutuvat.

Ikäkuulo vie kuulon vain harvoin kokonaan, mutta huono kuulo eristää ja syrjäyttää; se on tutkimuksissakin todettu.

Mitä pitempään on istunut kuuloerakkona neljän seinän sisällä, sitä hankalampaa lähteminen on. Siksi Martti Sorri haluaisikin, että huonokuuloisuuteen havahduttaisiin ajoissa, ennen kuin siitä on tullut sosiaalinen haitta ja puolisoiden riidan aihe.

Kuulokoje tuo avun

Myöskään terveyskeskuslääkäreiden ei kannata kovin pitkään seurata kuulon huononemista, vaan kirjoittaa lähete kuulokuntoutukseen. Ikäkuuloon tuo apua kuulokoje tai mieluummin kaksi, kumpaankin korvaan omansa.

– Kahden kojeen voimin ihminen kuulee paremmin ja myös hankalammissa olosuhteissa, Sorri sanoo.

– Tutkimuksien mukaan kuulokojeen saamisen jälkeen ihmisten liikkuminen kodin ulkopuolella lisääntyi. He alkoivat käydä tapaamassa tuttuja, harrastuksissa, kirkossa. Sosiaalinen elämä vilkastui ilman kuulokojettakin niillä huonokuuloisilla, jotka saivat neuvoja, miten parhaiten selvitä kuulonsa kanssa.

Käyttämätön korva voi rappeutua. Siksikin on parempi, että kumpikin korva on käytössä. Kuulokojeen tarvitsisi laskelmien mukaan 5–6 prosenttia väestöstä, mutta suomalaisista vain noin prosentti käyttää kojetta apuvälineenä. 

– Moni kokee kuulokojeen jonkinlaisena merkkinä vanhuudesta. Ehkä tarvitsisimme samanlaisia viriilejä, tunnettuja ikäihmisiä esikuvaksi kuulokojeen käyttäjinä kuin presidentti Ronald Reagan oli Yhdysvalloissa. Hänen myötään maassa syntyi suorastaan kuulokojebuumi, Martti Sorri kertoo.

Kuulokoje on yleisin huonokuuloisen apuväline. Se auttaa hyödyntämään jäljellä olevaa kuuloa, vahvistaa ääntä ja helpottaa puheen ymmärtämistä.

Miten kuulokoje hankitaan?

Ensiksi huonokuuloinen tarvitsee terveyskeskuslääkäriltä tai korvalääkäriltä lähetteen keskus- tai yliopistosairaaloiden kuulokeskukseen jatkotutkimuksiin.

Ensimmäisessä tapaamisessa lääkäri ja kuulontutkija selvittävät kuulonaleneman asteen, aiheuttajan ja tyypin. Korvakäytävistä otetaan mallit korvakappaleen tai korvakäytäväkojeen kuorikon tekemistä varten.

Toisella kerralla kuulokojeeseen tehdään tarvittavat säädöt ja huonokuuloinen pääsee kojeen kanssa kotiin kokeilemaan.

Tottuminen kojeeseen vie kuukausia, mutta säännöllinen käyttö on tärkeää.

Koeajalla on tärkeää, että käyttäjä kirjaa ylös kokemuksensa. Silloin hän osaa kertoa niistä, kun hän tulee parin kuukauden kuluttua kolmanteen tapaamiseen hienosäätöä varten.

Kuulokoje sovitetaan aina yksilöllisesti. Se on käyttäjälleen ilmainen ja kestää käytössä viitisen vuotta.

– Tärkeintä on käyttää kuulokojeita säännöllisesti, sillä niihin ei totu, ellei niitä käytä. Piironginlaatikossa niistä ei ole apua. Tottuminen kojeisiin vie usein kuukausia, siksi sinnikkyyttä tarvitaan, Martti Sorri sanoo.

Kuulokojeen antama ääni on hieman erilainen, mutta suurin ongelma on, ettei se valikoi vaan toistaa kaiken äänen, myös taustahälyn.

Mitä on ikäkuulo?

Kaikkien kuulo heikkenee ikääntyessä, kun sisäkorva rappeutuu. Ensin katoavat korkeat äänet, esimerkiksi heinäsirkkojen siritys. Ikäkuulon oire on, ettei saa selvää puheesta hälyssä. Ikäkuuloon liittyy myös usein tinnitusta eli korvien soimista.

Keskustelua haittaava kuulo­vika on 65-vuotiaista joka kolmannella ja 75-vuotiaista kahdella kolmesta. Joka kolmas 75-vuotiaista tarvitsisi kuulo­kojekuntoutusta.

Ikäkuuloon vaikuttavat perintötekijät, elämän aikana koetut melu­vauriot ja yleissairaudet.Ikäkuulon vaurioita ei voi parantaa. Kuulokoje ja muut apuvälineet auttavat arjessa.

Näin tunnistat ikäkuulon

  • Et saa selvää toisen puheesta.
  • Radion ja television äänen voimakkuutta on lisättävä.
  • Et kuule ovikelloa tai puhelinta.
  • Et saa selvää pankkivirkailijan puheesta.
  • On hankala osallistua keskusteluun.
  • Alat karttaa sosiaalisia tilanteita huonon kuulon vuoksi.
  • Korva soi tai on tukkoisen oloinen.

Opas: Yksilölliset kuulokojeet ja muut apuvälineet

  1. Korvakäytäväkoje on korvakäytävään tai korvanlehden kuoppaan asetettava laite. Kojeosa ja korvakappale muodostavat yhden kokonaisuuden, joka valmistetaan korvasta otetun muotin mukaan.
  2. Korvantaustakoje sijoitetaan korvanlehden taakse. Kojeesta vahvistettu ääni johdetaan ohuen letkun ja korvaan asetetun korvakappaleen kautta korvaan.
  3. Tavallisia kuulokkeita voi käyttää television ja radion kuuntelussa. Erityisesti kuulovammaisille suunnitelluissa kuulokkeissa on äänenvahvistuksen säädin, josta ääni säädetään sopivaksi kummallekin korvalle erikseen.
  4. Matkapuhelimen induktiosilmukka on kuulemista parantava apuväline, joka siirtää magneettikentän välityksellä äänen suoraan kuulolaitteeseen.
  5. Radiota ja televisiota voi myös kuunnella induktiosilmukan avulla. Avuksi tarvitaan kaulalla pidettävä pienoisinduktiosilmukka, tyynysilmukka tai huoneen tai huoneiston kiertävä induktiosilmukka.
  6. Kodin hälyttimet, kuten ovikello, palovaroitin ja herätyskello, sekä puhelimen soittoääni voidaan muuttaa eri aisteilla havaittavaksi. Esimerkiksi herätyskello herättää tärinällä tai ovikellon soitto näkyy valojen vilkkumisena. Ikäkuuloiset tarvitsevat kuitenkin harvoin erityistä hälytysjärjestelmää, sillä he kuulevat ovikellon ja puhelimen, kunhan ne ovat tarpeeksi kovaäänisiä.

Lisätietoa: www.ikakuulo.fi, www.kuuloliitto.fi

Artikkeli on julkaistu ET:n netissä alun perin vuonna 2011. 

Minä olen melko varma että kuulon heikentyessä potilas tiedostaa ongelmansa mutta
haluaa vain leikillään kiukutella ja vähätellä asiaa.

Anonyymi 13.06.2010 09.39

Kehoitit soittamaan lääkärille ja kertomaan pulmastani. Arvaapa vain, olenko niin tehnytkin. Mutta, mutta. Ensiksikään lääkärille ei voi suoraan soittaa, vaan kaikki menee omahoitajan kautta. Hän lupasi hoitaa asian vaivihkaa. Mutta mieheni mennessä vastaanotolle, omalääkärillämme olikin sijainen, jolle ei tietenkään ollut kerrottu asiasta mitään. Kahden kuukauden kuluttua oli jo taas uusi lääkäri minun käydessäni tutkimuksissa. Pyysin häntä, jos suinkin mahdollista, merkitsemään mieheni tietoihin kuulon heikkenemisen. Nyt vain odotan, jos seuraavalla kerralla tärppäisi. Miehelläni on syöpä, jota ei voi hoitaa, vaan vain tarkkaillaan. Kaksi kertaa vuodessa on tutkimukset ja elokuussa on seuraava käynti.

Täällä oli myös omakohtaisia kokemuksia huonokuuloisuudesta ja uskon joka sanaan. Kyllä minäkin yritän parhaan tahtoni mukaan puhua suuremmalla äänellä, mutta esim. julkisilla paikoilla en haluaisi kaikkien kuulevan keskusteluamme. Itselläni on vielä aivan erinomainen kuulo ja kuulen jopa heinäsirkkojen sirinän, mistä mieheni on ollut jo kymmenkunta vuotta paitsi.
Pahimmalta minusta tuntuu, kun hän on erittäin musikaalinen ja nyt ovat oopperakäynnitkin jääneet vähiin. Hän ei enää nauti niistä, kun väkisinkin jää korkeammat äänet kuulematta. Olen yittänyt puhua järkevästi, olen maanitellut, Olen kertonut erilaisista luonnonäänistä ja sanonut, eikö hänkin haluaisi niitä kuunnella. Hän sanoo kuulevansa ihan riittävästi, mutta on jo vähän antanut periksi. "Täytyy myöntää, että kuulemiseni on ehkä vähän huonompaa kuin ennen", mutta heti perään hän lisää,: "Kyllä sinäkin voisit olla nielemättä sanoja." :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla