Televisiokeskustelussa puhuu yksi aiheen johtavista asiantuntijoista. Keskustelun lomassa pinki mekon kaula-aukko paljastaa olkapäätä.
Syntyy kohu. Eihän tämmöinen ole sallittua! Paljas pinta estää asiaan keskittymisen!
- Tapaus on hyvä esimerkki sisäistetystä naisvihasta, sanoo Tampereen yliopiston politiikan tutkija Saara Särmä.
Hänen mukaansa sisäistettyä naisvihaa eli asenteellisuutta naisia kohtaan on suurimmalla osalla ihmisistä, myös naisilla itsellään.
Asenteellisuutta naisia kohtaan on suurimmalla osalla ihmisistä.
Naisviha eli misogynia mielletään usein naisten haukkumiseksi, lyömiseksi tai lähentelyksi. Sisäistetty naisviha sen sijaan ohjaa suhtautumistamme hienovaraisemmin.
- Sisäistetty naisviha on usein tiedostamatonta. Se on asenteita, ajattelutapoja ja stereotypioita, jotka polkevat naisia alaspäin, selittää sukupuolentutkimuksen professori Leena-Maija Rossi Lapin yliopistosta.
Viha on raju termi. Siksi sisäistettyä naisvihaa voi olla vaikea tunnistaa - ja myöntää.
- Ajatuksesta tulee helposti olo, että olen jotenkin huono ihminen, vaikka eihän se sitä tarkoita. Ja vaikka sanassa on viha, ei se tarkoita, että olisi palava raivo päällä, Särmä sanoo.
Toisto vaikuttaa
Nainen on perinteisesti nähty miestä vähempiarvoisempana. Se näkyy kaikkialla kulttuurissamme.
Pitkään elokuvissa sankari oli aina mies ja nainen sivuosassa. Sadun prinsessa herää ikiunesta ja saa unelmansa toteen vasta, kun prinssi astuu pelastamaan hänet. Suomifilmissä mies suutelee naista puoliväkisin.
Nainen on perinteisesti nähty miestä vähempiarvoisempana.
Nalle Puh, Tuomas Veturi, Susikoira Roi - jopa eläimet, ajoneuvot ja satuhahmot ovat useammin poikia kuin tyttöjä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin: naispoliisi, naisjalkapalloilija, naispappi. Sanna Marinin hallitus oli huulipunahallitus, mutta harvalle tulisi mieleen kutsua miesvaltaista ryhmää partavesihallitukseksi.
Stereotypiat ovat syntyneet vuosikymmenten kuluessa ja ovat kaikille tuttuja. Nainen on naiselle susi. Nainen kuuluu keittiöön ja on ratissa miestä huonompi. Tyttöjen ei kuulu huutaa tai liata itseään leikeissä.
- Kun samoja ajatuksia toistetaan tarpeeksi monta kertaa, ne muuttuvat itsestäänselvyyksiksi, Rossi sanoo.
Huono johtaja
Tutkimusten mukaan sukupuolet näkyvät johtopäätöksissämme. Jos tapahtuman puhujista tai paneelikeskusteluista naisia on yli 30 prosenttia, ihmiset mieltävät, että heitä olisi jo puolet.
- Jos naisia on puolet, niin silloin naisilla on hirveä ylivalta, Särmä kärjistää.
Sisäistetyt ajatukset miesten paremmuudesta näkyvät yhteiskunnan rakenteissa.
Jos naisia on puolet, niin silloin naisilla on hirveä ylivalta.
- Meillä on ennakkokäsityksiä siitä, millaisia organisaatioita naiset voivat johtaa tai osaavatko he ylipäätään johtaa, Rossi sanoo.
Saatamme arvostaa enemmän mies- kuin naispoliisia, uskoa vankemmin mies- kuin naisasiantuntijaa ja ajatella, että naisautokauppias tietää autoista miestä vähemmän.
- Sisäistetty naisviha voi vaikuttaa siihen, miten nainen näkee omat mahdollisuutensa. Uskaltaako toimia tai ottaa tilaa, Särmä sanoo.
Eteenpäinkin on onneksi vuosikymmenten aikana tultu. Naisten vartaloiden avoin kommentointi ei ole enää samalla tavalla hyväksyttyä kuin vielä takavuosikymmeninä.
Poliittisten puolueiden naisjohtajat, presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Sanna Marin ovat rikkoneet käsityksiä siitä, mihin naiset pystyvät.
- Näillä asioilla on ollut suuri merkitys siinä, että naisten mahdollisuudet ovat laventuneet. Ainakin toivon, että se on vähentänyt ennakkoluuloja siitä, mitä naiset voivat tehdä, Rossi sanoo.
Omia ajatuksia voi tarkastella
Omia naisia syrjiviä ajatuksia ei kannata pelästyä. Sen sijaan niitä voi pysähtyä tarkastelemaan. Ajatuksiaan joutuu miettimään myös Saara Särmä, vaikka hän on työskennellyt pitkään feminististen teorioiden parissa.
Jos asiantuntijalla on ripsienpidennykset, tekokynnet ja rintaimplantit, Särmä saattaa itsekin huomata miettivänsä, että mitä tuokin kuvittelee mistään mitään tietävänsä.
Omia naisia syrjiviä ajatuksia ei kannata pelästyä.
- Silloin pysähdyn, että hetkinen. Mistä tämä ajatus tuli? Voisinko nyt vain kuunnella, mitä ihmisellä on sanottavana, Särmä kuvaa.
Siinä kohtaa voi nimittäin vielä päättää, mitä tekee seuraavaksi:
- Lähdenkö pilkkaamaan, haukkumaan tai kyseenalaistamaan? Vai mietinkö, että aika jännää, minulla oli tämmöinen ajatus.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 14/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
