Sydänsähkökäyrä eli EKG kertoo sydämesi toiminnasta. Infarktitapauksessa EKG-laite on kullanarvoinen apu. Tämä juttu kuuluu ET:n Laboratoriossa-sarjaan. 

EKG eli elekt­ro­kar­diog­rammi tar­koittaa sydän­säh­kö­käyrää, jon­ka perus­teella lää­käri voi pää­tellä sy­dämen ryt­min. Se an­taa pal­jon tie­toa sy­dämen toimin­nasta ja on vaa­raton poti­laalle.

Lai­te kek­sittiin jo 1900-luvun alku­puo­lella, mut­ta kor­keasta iäs­tään huoli­matta se on edelleen yk­si ylei­sim­mistä tutki­muk­sista. EKG:tä kut­sutaan myös sydän­fil­miksi, vaik­ka tutki­musta ei ole kos­kaan rekis­te­röity fil­mille.

Mi­tä EKG ker­too?

Sy­dämen supis­tu­mista sääte­levät hei­kot sähköim­pulssit. Sähköim­pulssi al­kaa sy­dämen eteisen sei­nämän solmuk­keesta, jos­ta se le­viää sy­dämen eteisiin ja sit­ten kam­mioihin. EKG-laite mit­taa im­pulssit ja piir­tää havain­noi­densa perus­teella käy­riä. Niiden avulla lää­käri voi sel­vittää, syk­kiikö sy­dän liian no­peasti, liian hi­taasti tai epä­sään­nöl­li­sesti.

Käy­riä tutki­malla lää­käri voi myös pää­tellä, mis­sä koh­taa sy­däntä on­gelma si­jaitsee. EKG-laite ei kui­tenkaan yleensä pys­ty an­tamaan ai­van tark­kaa tau­din määri­tystä ja lää­käri mää­rää po­tilaan tarvit­taessa lisä­tut­ki­muksiin.

EKG-laitteen tär­kein tehtävä on sydä­nin­farktin totea­minen, kos­ka vas­tauksia tar­vitaan no­peasti. Lai­te ker­too, mis­sä sy­dämen osassa sydänlihaskuolio on uhkaa­massa ja kuin­ka laa­jasta vau­riosta on ky­se.

Ny­kyään EKG-laite las­kee myös oman tulkin­tansa tilan­teesta. Tä­tä tul­kintaa po­tilaan ei pi­dä säi­kähtää, sil­lä lait­teen käyt­tämät algo­ritmit on tarkoituksella ohjel­moitu hy­vin her­kiksi, jot­ta lää­kärin huo­mio kiinnit­tyisi mahdol­lisiin muu­toksiin. Diag­noosin teke­miseen tarvi­taankin ai­na lää­käriä.

Mi­ten EKG otetaan?

EKG otetaan ihon pääl­tä. Poti­laaseen kiinni­tetään elekt­rodit kum­paankin ran­teeseen ja nilk­kaan ja kuu­teen koh­taan rinta­ke­hällä. Yh­teensä elektrodeja on poti­laassa kiin­ni 12.

Mi­kä on ra­situs-EKG?

Ra­situs-EKG teh­dään yleensä sepel­val­ti­mo­taudin tutki­muk­sissa. Tau­din tyyp­pioire on rinta­kipu rasi­tuksen yhtey­dessä. Ki­pu joh­tuu sii­tä, et­tä po­tilaan sepel­val­timot ovat liian ah­taat ja sy­dän ei saa rasi­tuk­sessa tar­peeksi hap­pea.

Hen­kilön ol­lessa oi­reeton myös EKG näyt­tää normaa­lilta. Poti­laalle pi­tää siis ai­heuttaa oi­reita, et­tä näh­dään, mis­sä koh­taa vi­ka on. Tut­kimus tehdään lää­kärin valvon­nassa.

Ensim­mäi­senä iholle kiinni­tetään EKG-elekt­rodit. Sen jäl­keen poti­lasta aletaan ra­sittaa vähi­tellen, yleensä eri­tyis­va­rus­tei­sella kunto­pyö­rällä. Sydämen sy­ke py­ritään saa­maan 140–160 minuu­tissa.

Lää­käri seu­raa EKG:tä jatku­vasti mono­torin ruu­dulta. Myös veren­paine mi­tataan mi­nuutin vä­lein. Jos EKG:ssä ha­vaitaan sel­viä sydän­li­haksen hapen­puutteen merk­kejä tai vaaral­lisia rytmi­häi­riöitä koe keskey­tetään. Mi­käli rasi­tus­kokeen perus­teella epäilläänsepel­val­ti­mo­tautia, poti­laalle tehdään yleensä sepel­val­ti­moiden varjoai­ne­kuvaus.

Ra­situs-EKG voi­daan teh­dä myös joi­denkin rytmi­häi­riöiden käyttäy­ty­misen ja keuh­kojen toi­minnan tutki­mi­sessa. Kun ra­situs-EKG:n ohella teh­dään mui­takin mit­tauksia, koet­ta kut­sutaan klii­ni­seksi rasi­tus­ko­keeksi.

Läh­teet: Sy­dän.fi, Terveys­kir­jasto

Tarkas­tanut: Pek­ka Mänty­selkä, yleis­lää­ke­tieteen pro­fes­sori, Itä-Suomen ylio­pisto

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.