Mehiläistoukkien kultaisesta ravinnosta on moneksi muuksi kuin makeuttajaksi. Tiesitkö, että hunajaa on käytetty muun muassa lääkkeenä jo 4000 vuotta sitten?

Länsimainen lääketiede on vihdoin löytämässä hunajan lääkitsevät ominaisuudet.  Maailmalla hunajaa käytetään sairaaloissa vaikeiden haavojen ja ihosairauksien sekä syöpäpotilaiden hoidossa. Tutkimuksissa on löydetty monenlaista näyttöä sen suotuisista terveysvaikutuksista.

Kokosimme kuusi asiaa, joihin tämä kultainen ruoka-aine auttaa.

1. Sydämen asialla

Tutkimuksissa on havaittu, että säännöllinen hunajan syöminen pienentää sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Päivittäinen hunaja-annos parantaa kolesteroli-, tulehdus- ja verensokeriarvoja.

Vaikutukset perustuvat ilmeisesti siihen, että hunajan sisältämät antioksidantit ehkäisevät rasvojen hapettumista. Ne laskevat verenpainetta ja sydämen sykettä sekä laajentavat sepelvaltimoita. Näyttäisi siis olevan paljon painavia syitä vaihtaa valkoinen sokeri hunajaan.

Saadakseen hunajasta irti sen sydänystävälliset vaikutukset, sitä pitää nauttia 50–70 grammaa päivässä eli noin kolme kukkuraista teelusikallista. Lisää hunaja lämpimiin juomiin ja ruokiin vasta aivan lopuksi, ettei kuumuus tuhoa sen arvokkaita suojaravintoaineita.

Tietoa ja kokemuksia erilaisista sydänvaivoista – katso kattava artikkelipankki tästä.

2. Hoitaa tulehdukset

Muinaiset egyptiläiset hoitivat hunajalla silmä- ja ihotauteja sekä käyttivät sitä balsamoinnissa. Hunaja tepsii tulehduksiin, koska siinä on useita erilaisia antibakteerisia aineksia, kuten defensin-1-proteiinia, jolla voidaan torjua lääkkeille vastustuskykyisiä bakteereita. Nyt toivotaankin, että hunajasta löytyisi ratkaisu sairaalabakteerin nujertamiseksi.

Hunajan tulehdusta hillitsevien ainesten on todettu purevan ainakin 60 erilaiseen bakteeriin. Niiden joukossa ovat muun muassa keuhkokuumetta sekä korva- ja poskiontelotulehduksia aiheuttava pneumokokki sekä vatsahaavaa aiheuttava helikobakteeri.

Ainakin yhteen virustautiinkin hunaja tepsii. Huuliherpes nimittäin paranee tutkitusti nopeammin, kun sivelee siihen hunajaa – ja malttaa olla nuolematta sitä pois!

3. Auttaa laihduttajaa ja diabeetikkoa

Hunaja maistuu makeammalle kuin sokeri, joten pienempi määrä hunajaa riittää makeuttamaan teen tai kahvin. Silti hunajassa on 20 prosenttia vähemmän kaloreita kuin sokerissa eli se sopii laihduttajallekin. Erässä ylipainoisilla tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöt jopa laihtuivat hiukan, kun he alkoivat syödä päivittäin hunajaa, vaikka mitään muita muutoksia elämäntapoihin ei tehty.

Hunajan glykeeminen indeksi on kohtuullisen alhainen, joten se ei aiheuta nopeita vaihteluita verensokeriin, vaan se pitää kylläisenä pitkään. Tämäkin ilahduttaa sekä laihduttajaa että diabetesta pelkäävää.

4. Torjuu flunssaa ja parantaa yskän

Parhaiten säilynyt perimätieto hunajan terveysvaikutuksista on sen kyky hoitaa flunssaa. Säännöllisesti käytettynä hunaja torjuu flunssaa eli parantaa vastustuskykyä.

Jos flunssaan kuitenkin sairastuu, hunaja on paras lääke kurkkukipuun ja yskään. Käypä hoito -suosituksissa hunaja on jo ensisijainen lääke lasten yskään. Sen on todettu olevan tehokkaampi apu kuin teolliset yskänlääkkeet.

Niiskutatko flunssan vai allergian vuoksi? Asiantuntija selvittää erot

5. Siedättää allergioita

Hunajasta valmistetaan myös siitepölyallergioiden siedätyshoitoon tarkoitettua hunaja-siitepölyvalmistetta. Sen, kuten muunkin siedätyshoidon vaikutus perustuu siihen, että elimistö totutetaan allergiaa aiheuttavaan aineeseen vähitellen. Herkimmät allergikot aloittavat tökkäämällä tulitikun hunajaan ja koskettamalla sen päällä varovasti kitalakea. Annostusta nostetaan sitä mukaa, kun pienempi määrä ei enää aiheuta oireilua. Siedätyshoito aloitetaan talvella hyvissä ajoin ennen siitepölyaikaa.

Allergiahunajaan lisätään mehiläisten keräämää lepän tai koivun siitepölyä. Heinäallergiaan voi tepsiä ihan tavallinenkin hunaja.

Lue myös: 30 faktaa allergioista

6. Pehmentää ihoa

Saunahunajan käyttäjät tietävät, että hunaja tekee ihosta pehmeän ja kimmoisan. Hunajalla voi hoitaa monenlaisia ihovaivoja, kuten aknea. Antibakteeristen ainestensa ansiosta se nujertaa märkäpesäkkeitä aiheuttavat bakteerit.

Naamiona käytettynä hunaja myös kosteuttaa ihoa. Sokerin ja hunajan seos on hellävarainen, taatusti kemikaaliton kuorintavoide.

Nämä ovat hunajan tehoaineet

  • Pääosa hunajasta on rypäle- ja hedelmäsokereita.
  • Lisäksi hunajassa on siitepölyhiukkaisa ja niiden sisältämiä B- ja C-vitamiineja, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, mangaania, sinkkiä, kuparia, kromia, fluoria ja booria.
  • Terveydenhoidon kannalta hunajan tärkeimmät ainesosat ovat sen antimikrobiset ainekset, entsyymit ja aminohapot kuten defensin-1-proteiini.
  • Bakteereita tappavien aineiden määrä ja laatu vaihtelee sen mukaan, mistä kukista mehiläiset ovat sen valmistaneet: kotimaisessa tutkimuksessa tehokkaimmiksi todettiin horsma-, kanerva-, tattari-, puolukka- ja lakkahunajat.

Suosi kotimaista x 2 syytä

  1. Koska mehiläisten aktiivinen hunajantuotantokausi on meillä vain kolmisen viikkoa, kotimainen hunaja on kalliimpaa kuin ulkolainen.
  2. Kotimaista kannattaa silti suosia, sillä joistakin ulkolaisista hunajalaaduista siitepölyhiukkaset on saatettu suodattaa kokonaan pois, jolloin häviävät hunajan terveysvaikutuksetkin. Kiinalaisesta hunajasta on löydetty antibioottijäämiä, jotka eivät kuulu hunajaan.
Vierailija

6 syytä nauttia hunajaa – laihduttaa ja tappaa bakteereja

Kotimaista hunajaa kannattaa suosia myös siksi, että samalla tukee lähialueen luontoa: mehiläisten merkittävin tehtävä myös meille ihmisille on pölytystyö, jonka ansiosta saamme mm. laadukkaammat ja paremmat marja- ja hedelmäsadot. Ja tietysti pölytys on koko luonnon kannalta äärimmäisen tärkeää! Lähihunajaa ostamalla on myös helppo selvittää hunajan alkuperä. Osa tarhaajista voi kertoa hunajan alkuperäkasveista jne. He myös osaavat kertoa lisää hunajan käsittelystä ja mehiläishoidostaan...
Lue kommentti

Inkivääri edistää terveyttä, mutta millä kaikilla tavoilla? Vain osa terveysväittämistä saa tutkimuksista tukea. Diabetes- ja verenpainelääkkeitä käyttävälle siitä voi olla jopa haittaa.

Aasialaisten ruokien yleistyminen on Suomessakin lisännyt inkiväärin käyttöä selvästi. Paitsi mausteena sitä on käytetty myös edistämään terveyttä vuosisatoja jollei -tuhansia. Inkiväärin on väitetty parantavan melkein mitä tahansa.

Ravitsemuksen asiantuntija Heli Reinivuo Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta ja Ravitsemusakatemiasta kertoo, että ihmisillä on kuitenkin tehty vain vähän laadukkaita inkivääritutkimuksia.

– Todetut terveysvaikutukset perustuvat pitkälti koeputki- ja eläinkokeisiin, eivätkä ne ole yleistettävissä ihmisiin.

Seuraavat inkivääriin liitetyt väitteet voivat kuitenkin Reinivuon mukaan pitää paikkansa ainakin osittain:

  1. Inkivääri ehkäisee tulehduksia. Inkiväärin on todettu laboratorio-olosuhteissa vähentävän tulehduksia. Toistaiseksi asiasta ei ole riittävästi näyttöä ihmisillä.
  2. Inkivääri auttaa vatsavaivoihin. Inkivääri vähentää pahoinvointia ja helpottaa ilmavaivoja. Kasvin vaikutuksesta ripuliin tai ummetukseen ei ole näyttöä.
  3. Inkivääri ehkäisee mahahaavoja. Eläinkokeiden perusteella näin on. Asiasta ei kuitenkaan ole luotettavaa näyttöä ihmisillä.
  4. Inkivääri lievittää kuukautiskipuja. Alustavien tulosten perusteella tämä saattaa pitää paikkansa.
  5. Inkivääri lievittää reuma- ja nivelkipuja. Inkiväärin on sanottu toimivan kipulääkkeen tavoin reuma- ja nivelsairauksissa sekä vammojen yhteydessä. Sen on arvioitu voivan auttaa myös rannekanavaoireyhtymästä kärsiviä. Tällaisesta kipua lievittävästä vaikutuksesta on vasta alustavaa näyttöä. Kattavien selvitysten saamiseksi tarvitaan yhä lisätutkimuksia.

ET-lehti kertoi aiemmin Antu Soraisesta, joka pääsi pahoista lihas- ja nivelkivuista eroon juomalla inkivääristä ja kurkumasta tekemäänsä juomaa. Myös reumaa sairastava Sanna Heikkilä kertoo keittävänsä joka aamu inkiväärijuoman, koska se pitää nivelkivut loitolla. Heikkilän mukaan kivut palaavat heti, jos hän jättää inkiväärijuoman väliin. 

Auttaako inkivääri flunssaan?

Moni sanoo inkiväärin ehkäisevän flunssaa ja helpottavan sitä. Inkiväärin on kerrottu irrottavan limaa ja vähentävän tukkoisuutta ja helpottavan poskiontelotulehdusta. Tieteellisesti näitä väitteitä ei kuitenkaan ole todistettu.

Kasvin on sanottu myös lieventävän hammassärkyä ja jopa ehkäisevän sydäntauteja. Tutkimustulokset myös näistä vaikutuksista puuttuvat. 

Vaikka moni inkivääriin liitetyistä hyvistä ominaisuuksista kaipaa lisää tutkimusta, se vaikuttaa useaan vaivaan. Kannattaisiko mukulaa varmuuden vuoksi syödä säännöllisesti?

Reinivuo toppuuttelee liikaa intoilua.

– Tutkimusnäytön perusteella ei ole tarpeellista käyttää inkivääriä päivittäin.

Reinivuo pitää silti todennäköisenä, että inkiväärillä on turvallista maustaa ruokaa vaikka joka päivä. Inkivääriä voi nauttia tuoreena, kuivattuna jauheena tai kapseleina. Eri muodoissa vaikuttavien bioaktiivisten aineiden pitoisuudet vaihtelevat, mutta luotettavaa tietoa määristä ei ole.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan inkiväärin tunnettuja kemiallisia ainesosia ovat muun muassa zingibereeni, β-bisaboleeni, seskvifellandreeni, ar-kurkumeeni, geraniaali, citronellyyliasetaatti ja gingerolit.

Älä syö liikaa

Jos inkivääriä syö liikaa, vatsa saattaa tulla kipeäksi ja mennä löysäksi. Siitä voi saada ripulinkin.

Inkivääri lisää verenvuototaipumusta. On havaittu, että se vaikuttaa yhdessä verenohennus-, diabetes- ja verenpainelääkkeiden kanssa. Reinivuo sanoo, että näitä käyttävien kannattaa välttää esimerkiksi paljon inkivääriä sisältävien luontaistuotteiden syömistä.

Eviran mukaan raskaana olevia naisia pitää varmuuden vuoksi varottaa inkiväärivalmisteista ja -teestä. Vaikka tietoa inkiväärin vaikutuksista raskauteen ja sikiöön on vähän, ja tulokset ovat osin ristiriitaisia, osa sen aineosista saattaa haitata sikiön kehitystä.

Jos unohdat haukata välipalaa, voit väsyä kesken päivän. Parhaat energiat saat kuitujen, hitaita hiilareiden ja proteiinin yhdistelmästä.

1. Miksi välipaloja on hyvä syödä?

Monilla meistä pääaterioiden väli venyy liiaksi. Jos niin käy, verensokeri voi laskea ja väsymys yllättää. Hyvä nyrkkisääntö on syödä maltillisen kokoisia annoksia 3-5 tunnin välein. Tärkeimmät ateriat ovat aamiainen, lounas ja päivällinen.

Välipalojen tarpeen huomaa parhaiten juuri jaksamisesta. Jos tuntee olonsa energiseksi, illalla ei ole hillitön nälkä eikä makeanhimo kiusaa jatkuvasti, ruokavalio on tasapainoinen. Kaikki eivät tarvitse välipaloja.

Välipaloilla ei pidä korvata monipuolista, kunnon ruokaa. Jos välipaloja on tarve mussuttaa harva se tunti, kannattaa mieluummin miettiä, mitä pääaterioissa olisi petrattavaa.

2. Milloin on välipalan aika?

Useimmille meistä tulee pieni nälkä ainakin lounaan ja päivällisen välissä. Siksi iltapäivän välipala on yleensä tarpeen. Moni eläkeläinen tosin syö aamiaisen jo hyvin varhain, vaikkapa kuuden maissa, ja lounaan kenties puolilta päivin. Silloin on hyvä nauttia myös aamupäivän välipala.

3. Millainen on hyvä välipala?

Välipalalla kannattaa panostaa niin sanottuihin hitaisiin hiilihydraatteihin. Esimerkiksi ruisleipävälipala kasviksilla tai hedelmällä ryyditettynä nostaa verensokeria ja vireystasoa tasaisesti ja pitkäkestoisesti. Rukiin, muiden täysjyväviljojen, kasvisten sekä hedelmien hiilihydraatit sisältävät suolistossa sulamatonta ravintokuitua, joka ehkäisee ummetusta. Samalla ne pitävät kolesterolia aisoissa.

Suomalaiset ovat napostelijakansaa: jopa 40 prosenttia päivän kaloreista kertyy välipaloista.

Turhan usein syömme välipalana jotakin nopeasti sulavaa, hiilihydraattipitoista tavaraa, vaikkapa pullaa kahvin kera. Makea "höttö" nostaa kyllä heti verensokeria, mutta se kääntyy myös nopeasti laskuun. Tällainen välipala ei täytä eikä ravitse.

Vanhemmiten ravinnostamme puuttuu usein myös proteiinia. Näin kertovat monet tieteelliset tutkimukset. Jos lounas tai päivällinen on kevyt, olisi hyvä lisätä proteiinia välipaloihin. Annos rahkaa tai raejuustoa vaikkapa marjasoseella, banaanilla tai pähkinöillä höystettynä tuo mukavasti proteiinilisää.

4. Tarvitseeko välipalan täyttää vatsaa?

Hieman, mutta ei sentään niin, että pääaterioilla ei enää olisikaan ruokahalua. Jos välipaloista sukeutuu kovin runsaita, energiaa eli kaloreita kertyy helposti liikaa.

Monelle välipalat antavat tekosyyn napostella. Kun päivän mittaan napsii jääkaapilta sitä sun tätä, lihoo helposti. Tutkimusten mukaan me suomalaiset olemme varsinaista napostelijakansaa: jopa 40 prosenttia päivän kaloreista kertyy juuri välipaloista.

Jos tunnistat itsessäsi napostelijan, pohdi, onko aamiaisen, lounaan ja päivällisen laadussa toivomista. Hyvä konsti on tutkailla omia syömistottumuksiaan vanhan kunnon lautasmallin valossa. Etenkin lounaalla ja illallisella lautasella on hyvä olla puolet vihanneksia tai juureksia, neljännes vähärasvaista lihaa tai kalaa ja loppuneljännes täysjyväriisiä, -pastaa tai perunaa. Oheen täysjyvävoikkari ja nokare 60-prosenttista kasvirasvalevitettä. Ruokajuomaksi rasvatonta maitoa, piimää tai vettä.

Huonolaatuinen välipala lisää iltanapostelua ja alttiutta painon kertymiseen.

5. Miten välipaloilla voi tukea painonhallintaa?

Sokeri- ja rasvapommit välipaloina kasvattavat vyötärönympärystä. Sellaisissa välipaloissa on myös liian vähän kylläisyydentunnetta ylläpitävää kuitua ja proteiinia. Huonolaatuinen välipala myös lisää iltanapostelua ja alttiutta painon kertymiseen.

Painoaan tarkkailevan kannattaa mieluummin pienentää annoskokoja lounaalla ja päivällisellä, mutta säilyttää aterian monipuolisuus. Välipaloina on hyvä sen sijaan nauttia jotakin vatsaa täyttävää mutta kevyttä. Laihduttaja saa vatsaansa täyteyden tunnetta pitkäksi aikaa esimerkiksi kipollisesta tuoretta kaaliraastetta, johon on lisätty hedelmäpaloja tai rasvatonta raejuustoa.

6. Ovatko välipalat diabeetikolle välttämättömiä?

Ovat ja eivät. Etenkin tyypin 2 diabeetikoilla verensokeri tuppaa tavallisesti olemaan pikemminkin liian korkealla kuin liian matalalla. Siksi ylimääräisiä välipaloja ei yleensä tarvita. Nälkää poissa pitävä kuituinen välipala voi kuitenkin olla tarpeen, jos aterioiden väli jää liian pitkäksi - yli kolmen neljän tunnin. Hyvälaatuisen välipalan avulla verensokerikaan ei heilahtele niin paljon.

Runsas liikunta lisää diabeetikon välipalojen tarvetta. Liikkuessa verensokeri voi etenkin normaalipainoisilla, diabeteslääkitystä käyttävillä potilailla laskea liian alas.

Verensokerin säännöllinen mittaus ja omien tuntemusten kuunteleminen kertovat kyllä, milloin on välipalan aika.

7. Mitä suomalaisten senioreiden välipalatottumuksissa olisi erityisesti parannettavaa?

Mitä iäkkäämmäksi tulemme, sitä huonommin tunnemme nälkää tai janoa. Tutkimusten mukaan etenkin proteiinien, mutta myös kasvisten ja hedelmien saanti hiipuu liikaa, ja se puolestaan aiheuttaa osalla iäkkäistä jopa vajaaravitsemusta.

Proteiinijuomat ovat vaihtoehto niukkaruokaisen välipalaksi.

Moni yksin asuva syö yksipuolisesti sen vuoksi, että panee suuhun vain sitä, mitä tekee mieli. Omaisen tai ystävän olisi siksi hyvä varmistaa, että jääkaapista löytyy monipuolisesti erilaista ruokaa.

Jos pääruuat jäävät vähäisen ruokahalun vuoksi pieniksi, läheistä on hyvä kannustaa syömään useampia välipaloja päivässä.

Kaupoissa ja apteekeissa myytävät proteiinijuomat ovat yksi vaihtoehto niukkaruokaisen proteiinivälipalaksi.

8. Yöpala ennen nukkumaanmenoa – hyvä vai huono juttu?

Unensaanti voi olla vaikeaa, jos maha kurnii. Ilta- tai yöpalan on kuitenkin hyvä olla kevyt, sillä liian raskaat annokset ennen nukkumaanmenoa haittaavat unta.

Pitkäkestoiset hiilihydraatit ovat hyvä valinta myöhäiseksi iltapalaksi. Täysjyvävoileipä, pieni annos puuroa tai muutama hedelmä sisältävät maltillisesti kaloreita, mutta ovat kuitupitoista syötävää. Kuitu ja hitaat hiilarit pitävät veren sokeri- ja rasva-arvoja tasaisempana aamua kohti kuin vaikkapa jokin rasvainen ja sokerinen herkku.

Iltapalalla ei kuitenkaan kannata korvata illallista. Jos niin käy, moni sortuu syöpöttelemään iltamyöhään aivan liikaa. Yötä vasten syöminen näyttää tutkimusten mukaan edistävän lihomista - aamupainotteinen syöminen puolestaan auttavan laihtumisessa.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palssa Terveystalosta. Lähteenä myös diabetes.fi.