Tinnittää, oksettaa, huimaa. Sähköyliherkkä Marja-Liisa Metso, 74, saa oireita esimerkiksi kännyköiden, tietokonien ja loisteputkien lähellä. Hän on joutunut kohtaamaan paljon mitätöintiä.
Marja-Liisa Metso avaa kerrostaloasuntonsa oven. Kädenpuristus on reipas ja katse utelias.
– Olen juuri muuttamassa, ja täällä on vielä vähän remontti kesken, hän sanoo ja esittelee huoneita.
Marja-Liisan koti näyttää miltä tahansa remonotoidulta asunnolta, mutta uusien pintojen alle lattiaan, kattoon ja seiniin on asennettu suojaavaa lasikuituverkkoa, jonka pitäisi vaimentaa ulkoa päin tulevaa sähkömagneettista säteilyä. Ikkunoiden ja oviaukkojen edessä on valkoista Sveitsistä tilattua harsokangasta, jonka tarkoitus on sama kuin lasikuituverkon.
– Saa nähdä, millaiseksi tämä tila lopulta osoittautuu, mutta odotan ja toivon, että oireeni lievenisivät ja että vahvistuisin vähitellen. Olen asunut viitisen vuotta Sääksmäellä lapsuudenkodissani, ja siellä oleva sähkölämmitys huonontaa vointiani.
Tietokoneet paljastivat syyn
Marja-Liisa kärsii sähköherkkyydestä. Hän saa muun muassa kännyköiden, niiden tukiasemien, tietokoneiden, loisteputkien ja led-valojen lähellä oireita. Hänellä ei ole kotonaan tietokonetta, televisiota eikä loisteputkia. Kännykkä on, mutta sitä hän käyttää hyvin harvoin.
Marja-Liisa kertoo tilanteestaan rauhallisesti, avoimesti ja monisanaisesti.
– Sähkökenttien vaikutuspiirissä korvissani alkaa tinnittää, tulee oksettava ja huimaava olo, päähän paineen tunne. Rintakehässä saattaa tuntua puristusta ja saan rytmihäiriöitä.
"Kun töihin tuli tietokoneet ja reagoin niille voimakkaasti, tajusin, mistä on kyse."
Oireet alkoivat vähitellen, jo nuorena aikuisena töissä ollessa.
– Minulla oli selittämättämiä huonon olon jaksoja ja kuumeilua. Kerran kroppaani tuli tunnottomia alueita ja sain lähetteen neurologisiin tutkimuksiin, mutta mitään ei löytynyt. Vasta kun töihin tuli tietokoneet ja reagoin niille voimakkaasti, osasin alkaa etsiä syytä. Ymmärsin, että oireiden takana oli herkistyminen sähkömagneettiselle säteilylle.
Työpaikalla joustettiin
Marja-Liisa oli tuolloin töissä kuntoutussuunnittelijana Vakuutusalan kuntoutuskeskuksessa. Hän oli mukana suunnittelemassa kuntoutuksia ja uudelleenkoulutuksia liikenne- ja työtapaturmissa vammautuneille.
– Pidin työstäni paljon. Se oli yhteistyötä monien eri tahojen kanssa, näköalapaikka yhteiskuntaan, Marja-Liisa sanoo.
Paikat, joissa on paljon ihmisiä kännyköineen, ovat Marja-Liisalle vaikeita.
Hän pystyi olemaan työssä 62-vuotiaaksi, sillä työpaikalla oli mahdollista tehdä erityisjärjestelyjä.
– Koska en voinut käyttää tietokonetta, sain muun muassa sanella antamamme lausunnot.
Sähköhaitat minimiin
Sähköherkkyys rajoittaa Marja-Liisan elämää. Hän kävisi mielellään enemmänkin näyttelyissä ja konserteissa, mutta saleissa on paljon tekniikkaa, mikä aiheuttaa huonoa oloa.
Yleensäkin paikat, joissa on paljon ihmisiä kännyköineen, ovat vaikeita. Puheliaana ihmisenä Marja-Liisasta on mukava viettää aikaa ystävien seurassa, mutta tapaamispaikka pitää miettiä tarkkaan.
"Kesällä kävelen paljain jaloin. Myös vesi poistaa sähköisyyttä."
– Ei nykyään voi tietenkään kokonaan välttää sähkön vaikutuksia, mutta olennaisinta sähköherkälle onkin minimoida haittoja. Uusi asuntoni on pyritty remontoimaan niin, että sähköaltistus olisi mahdollisimman vähäistä.
Marja-Liisa on oppinut keinoja, joilla hän voi edistää jaksamistaan.
– Kesällä tuntuu hyvältä kävellä paljain jaloin, se tuntuu maadoittavan. Myös vesi poistaa sähköisyyttä, esimerkiksi uiminen ja suihkussa käyminen helpottavat.
"Eräskin lääkäri totesi, ettei sähköherkkyyttä ole olemassakaan."
Jospa löytäisin kumppanin
Ystävät ovat enimmäkseen ymmärtäneet Marja-Liisan tilanteen, mutta lääkäreiden apuun sen sijaan ei ole voinut luottaa.
– Olen kohdannut mitätöintiä monta kertaa. Eräskin lääkäri tokaisi, että ei sähköherkkyyttä ole olemassakaan.
Silloin kun vähättely on tullut lähipiiristä, se on tuntunut kaikkein pahimmalta. Pari vuotta sitten elämässä oli vaihe, jolloin Marja-Liisan oli vaikea löytää elämälleen merkitystä. Oireet tuntuivat sietämättömiltä.
– Sähköherkän elämä on vuoristorataa. Yhdessä hetkessä olo tuntuu hyvältä, mutta jatkuvasti sähköistyvässä yhteiskunnassa tilanteet muuttuvat elämä yhtäkkiä – ja tuleekin uusi altistaja.
Vähitellen toivo sai jalansijaa, ja nyt muutto takaisin Helsinkiin ystävien ja edesmenneen miehen lasten perheiden lähelle tuntuu hyvältä.
– Aion liittyä johonkin eläkeläisjärjestöön ja lähteä tansseihin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jospa löytäisin vielä kumppaninkin, Marja-Liisa sanoo ja hymyilee.
Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2015.
Kuka Marja-Liisa Metso Syntynyt 1941 Helsingissä. Leski, asuu Helsingissä yksin. Harrastaa lukemista, ulkoilua sekä konsertteissa ja näyttelyissä käymistä
