Mieheni, seitsemänkymppinen veikko, on alkanut seuraamaan painoa melkeinpä vainoharhaisesti. Hän käy jatkuvasti vaa’alla ja laskee painoindeksiään.
Hän syö vain vähän ja tekee pitkiä pyörälenkkejä. Kun yritän kehua hänen ulkonäköään, hän alkaa vain taputella ja moittia isoa vatsaansa. Eikä vatsa mielestäni edes ole iso.
Onko tällaisessa painon vahtaamisessa mitään järkeä?
Huolestunut vaimo
Tuon kun tietäisi. Onko miehesi avannut asiaa? Miksi hänelle tämä painon seuraaminen on niin tärkeää?
Kun hänen aatoksiaan ei tiedä, niin herkästihän tässä ajattelee, että tuo tarkkailu on rituaalimaista pakko-oiretta. Tai sitten syömishäiriön kaltaista oireilua.
Mies, jos nyt satut lukemaan tämän tekstin, niin kerrotko vaimolles? Kerro samalla, vaivaako tarkkailurituaali sinua itseäsi.
Jos vaivaa, sinun kannattaisi pyrkiä psykologin pakeille. Hän haluaisi tietää, onko sinulla ollut historiassasi aikoja, jolloin olet pelännyt, ettet voi hallita syömisesi määrää.
Herkästihän tässä ajattelee, että painon tarkkailu on rituaalimaista pakko-oiretta.
Muutakin kysyttävää hänellä olisi: Oletko kokenut olevasi lihava, vaikka muut muuta väittävät? Saiko tarkkailu alkunsa jonain tiettynä heräämisen kaltaisena hetkenä?
Onko sinulla kenties ollut nuorempana asioitten tarkistusrituaaleja? Tai pakonomaisia ajatuksia? Siis sellaisia, jos ne jättää tekemättä tai ajattelematta, tulee ahdistava olo.
Voi olla, että olet saanut herätyksen suojella itseäsi valtimosairauden kehittymiseltä niin hyvin kuin vain osaat, eikä kyse ole mistään muusta.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 15/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
