Verenpaine koholla – joko on aika aloittaa lääkehoito?

Verenpainelääkityksen tavoite on ehkäistä kohonneeseen verenpaineeseen liittyviä sydämen, munuaisten, verisuonten ja aivojen sairauksia.

Verenpaineen hyvällä hoidolla voidaan myös mahdollisesti estää tai jarruttaa muistisairauksien syntymistä ja etenemistä.

Miten lääke valitaan? 

Verenpainelääkitys suunnitellaan sopivaksi jokaiselle erikseen. Lääkkeiden valintaan vaikuttavat muun muassa ikä, fyysinen toimintakyky ja muut sairaudet.

Hoidossa pyritään yleensä tiukkaan verenpainetavoitteeseen.

Iästä riippumatta hoidossa pyritään yleensä tiukkaan verenpainetavoitteeseen, jotta sydän- ja verisuonisairauksien vaara pienenee.

Hyvin iäkkäillä ja hauraimmilla tavoiterajat eivät ole niin tiukat, ja joissakin tilanteissa lääkitys voidaan lopettaa tai ainakin sitä voidaan vähentää. Tällöin verenpainetta on tär­keää seurata, koska usein se kohoaa uudelleen.

Minkälaisia lääkkeitä on tarjolla? 

Eri verenpainelääkkeet vaikuttavat eri tavoin.

ACE:n estäjät tai ATR:n salpaajat ovat nykyään ensisijaisia lääkkeitä. Ne muun muassa estävät verenpainetta nostavien hormonien liiallisen pitoisuuden verenkierrossa, jolloin verisuonten liiallinen supistuvuus vähenee.

ACE:n estäjät tai ATR:n salpaajat sopivat erityisesti diabetesta tai sydän-, aivo- ja munuaissairauksia sairastaville.

Beetasalpaajalääkkeet alentavat sydämen syketiheyttä ja verenpainetta.

Kalsiumkanavan salpaajat puolestaan laajentavat verisuonia, minkä myötä verenpaine laskee.

Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit poistavat elimistöstä ylimääräistä suolaa ja verisuontensisäistä nestettä, mikä helpottaa verenkiertoa ja alentaa verenpainetta.

Jos sairastaa sydämen vajaatoimintaa, eteisvärinää tai on saanut vastikään sepelvaltimokohtauksen, tarvitaan beetasalpaajalääkkeitä, jotka alentavat sydämen syketiheyttä ja verenpainetta.

Miksi eri lääkkeitä yhdistellään? 

Yksi lääke ei usein riitä palauttamaan verenpainetta normaaliksi. Toisinaan kohonneen verenpaineen hoito aloitetaankin saman tien kahdella eri tavalla vaikuttavalla lääkkeellä, sillä lääkkeitä yhdistelemällä saadaan tehokkaampi vaikutus.

Kahdella pienellä annoksella saadaan parempi hyöty kuin nostamalla yhden lääkkeen annosta.

Periaate on, että kahden lääkkeen pienellä annoksella saadaan parempi hyöty vähemmillä sivuvaikutuksilla kuin nostamalla yhden lääkkeen annosta suurimpaan sallittuun määrään.

Iäkkäillä tilannetta pitää kuitenkin arvioida erityisen tarkasti, ettei verenpaine laske liikaa. Tarvittaessa otetaan mukaan kolmas lääke. Hauraimmilla henkilöillä yli kolmen lääkkeen käyttöön on oltava erityinen syy.

Miten usein verenpainelääkitystä ja sen toimivuutta pitäisi seurata? 

Kun lääkitys on aloitettu tai siihen tehdään muutoksia, hoitajaan tai lääkäriin kannattaa olla yhteydessä 1–2 kuukauden välein, kunnes tilanne on tasapainossa.

Vaikka kaikki tuntuisi olevan kunnossa, lääkityksestä kannattaa keskustella ainakin kahden vuoden välein.

Kun verenpainelukemat ovat tavoitetasolla, käynnit ovat yksilökohtaisia. Vaikka kaikki tuntuisi olevan kunnossa, lääkityksestä kannattaa keskustella ja verenpainetta seurata hoitajan tai lääkärin kanssa ainakin kahden vuoden välein.

Tämä on ote ET-lehdessä 15/24 julkaistusta jutusta, jossa vastaamme myös kysymyksiin beetasalpaajista, verenpainelääkkeiden sivuvaikutuksista sekä verenpainelääkkeiden ja huimauksen yhteydestä. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun ja tilaa lehti tästä.

Asiantuntijana jutussa on sisätautien ja munuaistautien ­erikoislääkäri, dosentti Daniel Gordin, HUS Vatsakeskus ja Mehiläinen Töölö Helsingissä.