Ulla Ylisirniö aloitti ratsastuksen, kun kotiin jäi lapsen vanha kisaratsu kolmen tyttären muutettua pois. Lue Ullan vinkit aikuisratsastajalle.

Ulla Ylisirniö, 55, hymyilee leveästi. Hän voisi puhua hevosista vaikka kuinka pitkään.

– Minulle hevostelu on syvästi tunneasia, ihmeellinen maailma, Ulla toteaa.

Ulla ei ole ollut hevostyttö koko ikäänsä. Itse asiassa vasta neljä vuotta. Perheeseen kun jäi lasten lähdettyä hevonen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Keskimmäiselle tyttärelle ostettin 14-vuotiaana oma hevonen, jolla hän kävi kilpailemassa. Kun hän sitten kirjoitti ylioppilaaksi ja muutti ulkomaille töihin, hänen oli tarkoitus ottaa hevonen mukaan. Samoihin aikoihin  kuitenkin selvisi, että hevoselle oli tullut pieni kuluma etujalkaan, joten sen hyppyura oli ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin Aatu-hevonen jäi koti-Suomeen, ja Ulla alkoi kuntouttaa sitä. Hän ei ollut ratsastanut aiemmin, mutta oli ollut aina tyttären kisoissa mukana ja tottunut hoitamaan Aatua. Siitä oli ehtinyt tulla hänelle tärkeä kaveri.

– Kesän 2013 kuntoutin Aatua, taluttelin, taivuttelin ja jumppasin. Kun hevonen sitten vetryi, aloin käydä sen kanssa tunneilla.

Tunne tärkein

Taalintehtaalla asuva Ulla ratsastaa nykyään kuutena päivänä viikossa. Yhden kerran viikossa hän käy ratsastustunnilla.

Ulla myöntää, että hänellä on käynyt hyvä tuuri, hän on saanut alusta asti laadukasta opetusta.

Mutta eikö alussa yhtään pelottanut?

– Ei. Siinä vaiheessa en tajunnut, miten vähän osasin, siksi en osannut pelätä. Mutta anna olla, kun rupesin tajuamaan! Ulla hymähtää.

Hän on neljän vuoden aikana tippunut kuusi seitsemän kertaa. Tuntuu aina ikävältä, kun tipahtaa kohtuullisen korkealta, 170-senttisen hevosen selästä. Olkapääkin on murtunut kertaalleen. Silti ratsastus on Ullalle erittäin rakasta. Kun hän saapuu tallille, unohtuu työ lastenpsykiatrina ja kaikki muukin.

– Minulle ratsastuksen aloittamisessa aikuisena oli konkretian, puitteiden sijaan tärkeämpää tunne, hevostelun synnyttämät tuntemukset ja fiilistely, Ulla toteaa.

Hänelle tunteet ja tuntemukset ovat olleet tärkeä osa myös oppimista. Niinpä myös Ullan kaikissa viidessä neuvossa ratsastusta aloittavalle korostuvat tunteet: ilo, uskallus, tuntemukset. Kun hevosen kohtaa kaikilla aisteilla, se jättää vahvan tunnejäljen. Ja aiheuttaa helposti riippuvuutta!

1. Jätä päteminen pois

Kun aiot kokeilla ratsastusta, pyri jättämään aikuisuus tallialueen ulkopuolelle: jäykkyys, päteminen, estot. Olet opettelemassa jotain ihan uutta, ja minkään asian ihmettely, mitkään kysymykset eivät ole tyhmiä eivätkä turhia. Uskalla olla tietämätön – ja myös oma itsesi.

Pyri unohtamaan tärkeily. Sinulla on rutkasti enemmän kokemusta elämän lähes miltä tahansa alueelta kuin samalla tunnilla viilettävillä lapsilla ja nuorilla, mutta ei todennäköisesti ratsastuksesta.

Pyri nauramaan itsellesi. Ja hyväksymään, että joskus ei mikään tunnu onnistuvan. Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin, on hienoa että uskallat yrittää jotain uutta.

2. Opiskele kaikilla aisteilla

Pyri löytämään talli, jossa kunnon opastuksella saat laittaa hevosen itse valmiiksi. Käytä tilaisuus hyväksesi, ei vain oppiaksesi satuloimaan ja suitsimaan, vaan myös tunnustellaksesi, millaisia tuntemuksia hevonen sinussa aiheuttaa.

Kokeile ja silitä hevosen karvaa, turpaa. Miltä ne tuntuvat? Työnnä nenäsi hevosen kaulaan ja haistele, miltä hevonen tuoksuu tai haisee. Miltä tuntuu nostaa hevosen jalkoja, putsata kavioita? Kun hevonen nostaa jalkansa, koet yllättävän voiman ja onnistumisen tunteen.

3. Miltä hevonen tuntuu ratsailla?

Kun tunti alkaa, kuuntele huolellisesti ratsastuksenopettajan ohjeita ja myös noudata niitä. Mutta yritä taas myös tunnustella: miltä tuntuu istua korkealla, miltä tuntuu hevosen lämpö, sen askeleet, askeleiden rytmikkyys, niiden kopina.

Pyri ajan kanssa rentoutumaan niin, että pääset mukaan hevosen liikkeiden rytmiin. Miltä se tuntuu?

4. Uskalla onnistua

Pyri löytämään jokaisesta tunnista jotain, jossa olet onnistunut, vaikka ihan pientäkin. Jos et keksi mitään muuta, niin ymmärrä ainakin se, että et ole antanut periksi, vaan jaksoit yrittää koko tunnin. Kun onnistut, nauti siitä täysillä ja ole ylpeä.

Sitten kun tiput ensimmäisen kerran, ajattele, että tästä se alkaa, tämä kuuluu ratsastukseen. Kukaan intohimoisesti ratsastava ei voi koko elämäänsä ratsastaa tippumatta. Jos sattuu, tiedät olevasi elossa.

5. Anna itsellesi aikaa

Anna itsellesi ja hevosellesi aikaa. Sinun täytyy todennäköisesti oppia ratsastamaan jonkin verran ennen kuin pääset tunteeseen, että olette yhtä. Mutta tunnistelu ja fiilistely jo heti ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien voi aiheuttaa sen, että intohimo hevosteluun ja ratsastuksen oppimiseen syttyy heti. 

Lue lisää Ulla Ylisirniöstä ET-lehdestä 8/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla