Esa Heiskanen, 55,  on omin käsin rakentanut Porosalmen laelle ja rinteille kylän upoksissa maanneista uppotukeista. Esa veikkaa, ettei missään ole rakennettu uppopuusta vastaavaa.

Mäkinen ja mutkainen Porosalmentie kiemurtaa Haukiveden rantaan ja kääntyy jyrkästi nousuun vasemmalle. Ajetaan rautaportista sisään. Mäen päällä tien molemmin puolin kohoavat harmaat hirret. Siinä kuivuvat taapelissa Esa Heiskasen, 55, tontilleen rahtaamat uppotukit. Kävellään savun tuoksua kohti.

– Eikö ole nätti tämä komean kierteinen vanha puu, taideteos sinänsä, Esa Heiskanen esittelee heti kättelyssä läpimitaltaan puolimetristä uittopuomia ja silittää puun pintaa sen kierteitä pitkin.

– Vanhat uppopuut ovat minun juttuni. Puusta kehittyy materiaalina kaunista, kun sitä on vesi uurtanut, kenties tuhansia vuosia kuten hakopuuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heiskanen on kerännyt 20 vuotta rakennuspuuksi uittopuomeja järvien ja jokien pohjasta. Nämä ovat kotoisin Kuhmon ja Hyrynsalmen vanhoilta uittoreiteiltä. Nyt hän rakentaa näyttelytilaa äitinsä ryijyille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Taltioin samalla hävinnyttä tukkilaisperinnettä.

Esa tunnelmoi, että kun vanhaa puomipuuta käsittelee ja katselee, saa ajasta kiinni.

"Monta karvalakkia on hankeen heitetty, ennen kuin nuo puut on kaadettu ja kairattu."

Esa Heiskanen on omin käsin kolmessakymmenessä vuodessa rakentanut Porosalmen laelle ja rinteille oman maailmansa upoksissa maanneesta ikivanhasta puusta. Hän veikkaa, ettei missään ole rakennettu hako- ja uppopuusta niin paljon kuin täällä.

Rakennukset ovat syntyneet innoituksen vallassa, ilman piirustuksia, silmämääräisesti.

– Ei hirsiä voi muuta kuin silmämääräisesti laittaa. Tärkeintä on saada rakennukseen oma henki, hän filosofoi.

Rakkaalla paikalla on monta nimeä. Hakoapaja viittaa hakoon, joka tarkoittaa paitsi havua myös vettynyttä puuta. Aikhikylä-nimen Esa on vääntänyt aihki-sanasta, joka tarkoittaa ikimäntyä.

Veti puuta kuin kalaa

Ensimmäisen hirsimökkinsä Esa rakensi vanhan savuriihen hirsistä 18-vuotiaana viereisen Hietajärven rantaan ja risti sen Pirtinrannaksi. Sitä vuokraavat samat kesäasukkaat jo 23:tta vuotta. Sen jälkeen rantaan on noussut Kontiontupaa, Pöllönpesää, Kivitaskua...

Silmillään sukelluslasit, jaloissaan räpylät ja kourassaan tukkisakset ja naruvyyhti 19-vuotias Esa sukelsi ensimmäisen hakopuunsa kirkkaan Hietajärven pohjasta.

– Puu kimalsi pohjassa kuin kristalli, hän kertoo Lohimajan portailla.

Esa nuljutti puun irti, köytti narusilmukkaan, nousi pintaan, uitti puun moottoriveneellä rantaan ja kuljetti traktorin kourakuormaimen kyydissä loitommalle kuivumaan. Hakopuu on niin tiukkasyistä puuta, ettei se heti kuivu. Vielä 20 vuodenkin kuivumisen jälkeen se saattaa olla sisältä märkä.

Esa nosti Hietajärvestä 1000–4000 vuotta vanhaa hakopuuta kuin kalaa. Hän nauraa, että hänestä tuli hakonarkomaani. Tuohon aikaan hän teki viikot remonttihommia Helsingissä.

Lohimaja oli Esan ensimmäinen hakohirsimökki, ja se valmistui 1985.

Hänestä oli hauska ruveta rakentamaan erikoisesta materiaalista. Malli oli lähellä. Esan isä Tapio Heiskanen oli keksinyt saman jo aiemmin.

– Olin kokkapainona veneessä, kun isä nosti rannalla näkemiään hakopuita. Hän ei kuitenkaan sukeltanut.

Isä antoi Esalle niin taiteilijan, käsityöläisen kuin yrittäjänkin mallin. Isä maalasi maisemia, teki metsätöissä keräämistään pahkoista huonekaluja, rakensi mökkejä sitten enemmänkin ja perusti lomakylän Haukiveden rannalle vaimonsa Eilan kanssa.

Sadan neliön tupa syhtyi hurmiossa

Esan rakkain paikka Porosalmessa on päärakennuksen sadan neliön Aikhitupa, joka valmistui 1995.

– Rankin savottani. Kymmenen vuotta nostin hakopuuta tätä varten, hän sanoo ja katsoo ympärilleen.

Hän ihmettelee, miten hän on tuon ja tuonkin kohdan osannut tehdä, että noin erikoisesti menee tuo puu. Onpa hän hienosti oivaltanut ja olivatpa hankalat laittaa. Hän arvioi rakenteissa näkyvän pientä taiteellisuutta.

– Olen rakentanut hurmiossa.

On tuossa hurmiossa vaaransakin. Tukki painaa 500–1000 kiloa. Sen kanssa ei parane painiottelua hävitä. Esa laittaa tuvan kaiuttimista soimaan Uuno Kailaan Suomalaisen rukouksen Taneli Kuusiston esittämänä. Siunaa ja varjele meitä... Tässä on hänen kirkkonsa.

– Mutta sopii tänne niin Tapio Rautavaara kuin Pavarottikin. Paljon olen tukkilaislaulujakin kuunnellut.

Ukin asekätkö vitriinissä

Esa on kerännyt Savottasaliin näyttelyä moneen lähtöön, muun muassa oman sukunsa historiaa. Valokuvissa näkyy Esan ukki Eino Heiskanen puuveneineen. Hän veisti savolaisia puuveneitä ja kalasti Haukivedellä ja oli lempinimeltään Porosalmen paroni. Vitriinissä komeilee Eino-ukin asekätkö viranomaisten luvalla museoituna. Se kiinnostaa sotaveteraaneja.

Hakopuita sukeltaessa Esan matkaan on tarttunut järvenpohjasta muutakin: vanha poroahkion keskijalas, karhunloukkuhirret, ketun käpälälauta...

Näyttelytilassa esillä ovat myös täytetty karhu, ilves, näätä oravan kimpussa. Kaksi sudentaljaa roikkuu orressa vieretysten. Noita eläimiä Porosalmessa liikkuu ihka elävinä.

Näyttelytilan seinillä on myös Esan maalauksia, jotka kuvaavat lintuja tai abstraktin muodon saaneita luonto- ja tunne-elämyksiä.

– Työ antaa huippuhetkiä jatkuvasti, Esa sanoo.

Hänelle on tärkeää, että hän on oman työnsä herra ja saa toteuttaa oman silmänsä mukaista näkemystä rakentamisessa.

– Käsittämättömän hieno hetki on se, kun hirsityöt ja vesikattotyöt on tehty ja pääsen sisälle kalustamaan. Samalta tuntuu saunassa, saa riisua hikisen paidan ja heittää ensimmäiset löylyt. Se on joka kerta upea hetki.

Seuraavaksi Esa rakentaa tilan kivinäyttelylle ja sitten itselleen ateljeen. Sinnekin tulee sauna, ja niitä löylyjä hän jo odottaa innokkaasti.

– Ja sitä, että pääsen maalaamaan. Luovuus on ihmeellinen asia. Se pukkaa ulos aina jotakin kautta.

Rakennuksia on reilut parikymmentä, rakentaja itse ei pysy laskuissa mukana. Mutta ei Esa Heiskanen intohimolleen mitään voi. Puu, jota hän käsittelee, ei ole mitä tahansa rakennuspuuta, vaan materiaalia, jolla on henki ja jota hän rakastaa.

Miehet, olette ihmeellisiä! Niin kuin vaikkapa 88-vuotiaana Kivitalon rakentanut Rauni - klikkaa tästä!

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 16/2013.

Esa Heiskanen

Syntynyt 1959 Rantasalmella, jossa asuu
Avovaimo Mari ja pojat Jesse ja Eetu.
Hirsirakentaja, joka rakentaa uppopuusta ja tuhansia vuosia vanhasta hakopuusta.
ITE-taiteilija, jonka maalauksia on esillä päärakennuksen näyttelyssä. Rakentanut Rumapuu-näyttelylle oman linnan kylän korkeimmalle laelle Korppivuorelle.

Eikka

Kyllä tuollainen määrä rakennuksia on ottanut melkoisen osan perheen ajasta.  Hattua täytyy kohottaa.  Olen itsekin jotain hirrestä saanut aikaiseksi.   

Sisältö jatkuu mainoksen alla