Daniel Craig James Bondina elokuvassa Spectre
Daniel Craig James Bondina elokuvassa Spectre

Salainen agentti 007 ilmestyi Ian Flemingin romaanin sivuille vuonna 1953. Ennen kuin säntäät katsomaan Spectreä, lue ilmiöstä nimeltä Bond.

Brittikirjailija Ian Fleming (1908–1964) oli entinen laivaston upseeri. Tehtävät sodanajan tiedustelussa olivat pätevä koulu vakoilun ja agenttien maailmaan.

Vaikka Fleming ei itse työskennellyt kentällä, hän osallistui vaarallisten operaatioiden suunnitteluun Ranskassa, Pohjois-Afrikassa, Sisiliassa ja Saksassa.

Taustaa: Odotatko jo uutta Bond-leffaa

Itse hän kirjoitti kaksitoista Bond-romaania, ja sarjaa ovat jatkaneet muiden muassa Kingsley Amis ja John Gardner.

Monesta on Bondiksi

Kaikki kuusi Bondin roolissa nähtyä näyttelijää ovat tuoneet hahmoon oman vivahteensa, vaikka Bond komeudessaan, fyysisyydessään, älykkyydessään ja röyhkeydessään edustaakin jonkinlaista ajatonta ihannemiestä, tyyliniekkaa ja naistenkaatajaa.

Sean Connery (yllä) loi Bondin näyttelemiselle askelmerkit: voimakkaan fyysisyyden, korostuneen seksuaalisuuden ja kuivan ironian.

Australialaisen George Lazenbyn (alla) ei ollut helppo astua hänen saappaisiin, ja hänen Bond-uransa jäikin yhden elokuvan mittaiseksi.

Roger Moore (alla) vei ironian reilusti hienostuneempaan suuntaan. Kuvaan tuli mukaan myös avoin huumori, jota Moore oli viljellyt televisiosarjoissa Pyhimys ja Veijareita ja Pyhimyksiä. Hänellä oli varaa pehmentää salaista agenttia.

Timothy Dalton (alla) palautti Bondin totisuuden kostonhalun, mutta teki samalla hahmosta aikaisempaa realistisemman.

 

Pierce Brosnanin (yllä) Bondissa yhdistyvät nokkeluus ja poikamaisuus ja hän palautti rooliin hieman mooremaista ironiaa ja huumoria.

"Miksipä ei"

Daniel Craig suoritti debyyttinsä elokuvassa Casino Royale vuonna 2006. Vaikka hän onkin vaalea, häntä on lihaksikkaan ja piirteiltään karuna verrattu Conneryyn.

Silti Craigista on todettu, että hänestä oikeastaan löytyy piirteitä kaikista edeltäjistään. Merkityksensä on myös sillä, että hän aloitti kaikken ensimmäisen Bond-romaanin filmatisoinnilla. Hänessä Bond-saaga alkoi ikään kuin alusta.

Seuraavasta Bond-elokuvasta esitetään jo spekulaatioita.

Brittimediassa on spekuloitu jo Spectreä seuraavasta Bond-elokuvasta. Ilmaan on heitetty kysymys, voisiko Bond olla seuraavassa filmatisoinnissa mustaihoinen, homoseksuaali tai nainen.

Roger Moore vetosi alkuperäiseen, Flemingin luomaan hahmoon ja ilmaisi kielteisen kantansa moisiin muutoksiin.

Craig totesi, että miksipä ei.

Maukasta musiikkia

Ensimmäisten ja monien myöhempienkin Bond-elokuvien tarttuvan musiikin sävelsi legendaarinen John Barry. Nimilaulua esittivät Shirley Basseyn, Tom Jonesin, Nancy Sinatran ja Louis Armstrongin kaltaiset tähdet.

Bond-musiikkiin on aina satsattu kunnolla. Elokuvan Elä ja anna toisten kuolla nimikappaleen kirjoittivat ja esittivät Linda ja Paul McCartney Wings-yhtyeineen. 007 ja kultainen silmä -nimikappaleen loivat U2-yhtyeen Bono ja The Edge, ja sen esitti Tina Turner.

Uuden Spectre-elokuvan tunnuskappale, Sam Smithin ja Jimmy Napesin säveltämä ja Smithin esittämä Writing’s on the Wall, on saanut ristiriitaisen vastaanoton.

Hyvän kunnon salaisuus

Salaisen agentin sutkautuksista tunnetuimpia on juomatottumuksiin viittaava tilaus: ”Kuivahko martini sitruunankuoriviipaleella, ravistettuna, ei sekoitettuna”.

Monet baarimikot ovat huomauttaneet, että perinteinen martini tehdään sekoittamalla. Heidän mukaansa ravistaminen saa juomassa käytettävän ginin maistumaan spriiltä.

Bondin hyvä kunto lienee hänen suosikkijuomansa ansiota.

Kaksi kanadalaista professori tutki 1999 sekoitetun ja ravistetun martinin terveysvaikutuksia. He saivat lopputulokseksi, että jälkimmäinen on terveellisempää.

Siitä he vetivät johtopäätöksen, että Bondin horjumaton kunto on ainakin osaksi hänen suosikkidrinkkinsä ansiota.

Olen Tommi Bond

Kysyimme kävijöiltämme, kuka on Suomen Agentti 007.

Voittajaksi nousi monista teatteri-, televisio- ja elokuvarooleistaan tunnettu näyttelijä Tommi Korpela.

"Sopivan rosoinen ja miehekäs rooliin"

Toisen sijan tiukassa kisassa nappasi niin ikään näyttelijä, muun muassa Vares-rooleistaan tunnettu Antti Reini. Hän sai vain neljä ääntä vähemmän kuin Korpela.

Tärkeät etapit

1953: James Bondin ensiesiintyminen romaanissa Casino Royale.

1962: Ensimmäinen Bond-elokuva, Salainen agentti 007 ja tohtori No, sai ensi-iltansa. Pääosassa Sean Connery.

1969: George Lazenby esiitti Bondia vain kerran, elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa.

1973: Roger Moore suoritti Bond-debyyttinsä elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla.

1981: Bernard Lee oli viimeistä kertaa Bondin esimies, M, elokuvassa Erittäin salainen.

1983: John Gardnerin kirjoittama Bond-romaani Tehtävä Suomessa, Jamea Bond ilmestyi.

1987: Timothy Dalton debytoi Bondina elokuvassa 007 vaaran vyöhykkeellä.

1995: Pierce Brosnan aloitti elokuvassa 007 ja kultainen silmä.

1997: Bond-elokuvan budjetti ylitti 100 000 000 dollarin rajan: Huominen ei koskaan kuole.

2003: Bond-hahmo täytti 50 vuotta.

2006: Daniel Craig nähtiin ensimmäisen kerran Bondina elokuvassa Casino Royale.

2012: Ensimmäisestä Bond-elokuvasta 50 vuotta.

2015: 24. Bond-elokuva Spectre sai ensi-iltansa.

Kysely

Aiotko mennä katsomaan Spectren?

Kyllä
Kyllä
75.0%
En osaa sanoa
En osaa sanoa
16.6%
En
En
8.3%
Ääniä yhteensä: 12
Vierailija

James Bond, virkeä 62-vuotias

Molemmat Daltonin tähdittämät Bondit ja Pierce Brosnanin tähdittämä "007 ja kultainen silmä" sopivat myös hyvin Flemingin luomaan maailmaan. Daltonin elokuviin tuodaan realistisempi, flemingmäisempi James Bond, ja "007 ja kultainen silmä" on hieno päätös James Bondin aikakaudelle: kylmän sodan aikakaudelle ja sen loppumiselle. Bondin korkea ikä ja erään aikakauden päättyminen ovat varmasti tärkeitä tekijöitä selitettäessä kolmen muun Brosnanin tähdittämien Bond-elokuvan heikentynyttä tasoa...
Lue kommentti
Vierailija

James Bond, virkeä 62-vuotias

Ian Fleming ei paljastanut romaaneissaan tai novelleissaan, milloin James Bond on syntynyt. John Pearsonin mukaan Bond on syntynyt 11.11.1920, kun taas John Griswold ajoittaa tutkielmassaan Bondin syntymän vuotta myöhemmäksi (1921). Bond on nyt, mikäli hän on vielä elossa, virkeä 95- tai 96-vuotias. Kukaan elokuvissa Bondia näytelleistä ei täysin vastaa Ian Flemingin kuvausta Hoagy Carmichaelin näköisestä miehestä, mutta Sean Connery ja Timothy Dalton pääsevät siinä varsin lähelle. Kuka on...
Lue kommentti

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.

Oliko se Jannen soittama väärä nuotti viululla ja sitä seurannut painokas anteeksipyyntö vai pelkkä nuoren muusikon olemus, joka vangitsi Aino Järnefeltin sydämen? Joka tapauksessa Ainosta tuli säveltäjälle loppuelämän sulostuttaja, tuki ja ryhtikin.

Ennen kuin on päästy nuoren musiikinopiskelijan Janne Sibeliuksen ja kulttuurisuvun tyttären Aino Järnefeltin katseiden vaihtoon ja helsinkiläissivistyneistön illanviettoihin, on käytävä katsomassa, mistä kaikki alkoi 150 vuotta sitten.

Hämeenlinnan Hallituskatu 11:ssa on 1860-luvulla kaupunginlääkäri Johan Julius Sibeliuksen ja Maria Charlotta o.s. Borgin koti. Joulukuun 8. päivänä puolen yön jälkeen ulkona on pakkasta peräti 17 astetta, mutta makuukammarissa nurkassa lämmittää kakluuni. Johan ja Maria Sibeliuksen perheeseen on juuri syntynyt poika, pikkuveli 2-vuotiaalle Lindalle. Poika saa nimekseen Johan Christian Julius.

Isä Johan Sibelius kirjoittaa tammikuussa veljelleen Pehr Sibeliukselle ja kutsuu tätä katsomaan uutta perheenjäsentä. "Me alamme kutsua häntä Janneksi, edesmenneen veljemme muistoksi." Tämä oli siis kauppalaivankapteeni Johan ”Janne” Sibelius, joka kummitteli Jannen elämässä vielä myöhemminkin.

Musisoiva hutilus

Kun Janne oli kaksivuotias, isä kuoli kaupungissa riehuneeseen pilkkukuumeeseen ja äiti jäi lasten kanssa yksin. Perhe oli konkurssissa, sillä Johan Sibelius oli hoitanut raha-asiansa kehnosti. Maria Sibelius joutui muuttamaan äitinsä, leskiruustinna Borgin luo. Maria sai pian miehensä kuoleman jälkeen vielä kolmannen lapsen, Christianin.

Jannen ympärillä oli hyväntahtoista sukua niin isän kuin äidin puolelta. Alakoulun Janne kävi äidinkielellään ruotsilla, mutta siirtyi 9-vuotiaana suomenkieliseen kouluun.

Pojalla oli viljas mielikuvitus, ja hänen kätensä hakeutuivat pianon koskettimille jo varhain. Hän soitti kappaleita korvakuulolta, mutta tapaili myös ennestään tuntemattomia sävelkulkuja, omasta päästään. Musikaalisuus periytyi kummankin vanhemman puolelta.

Lakiopinnot saivat jäädä. Janne halusi tehdä musiikkia.

Isoäiti Borg yritti pitää Jannelle kuria, poika kun kadotteli tavaroitaan ja teki koulussa töitä vain sen verran, ettei jäänyt luokalleen. "Janne-slarven" eli Janne-hutilus, niin isoäiti kutsui tulevaa säveltäjä-mestaria.

Äidin kirjeissä kuului normaali äidin huoli lapsistaan, Jannen musikaalisuuteen äiti ei ottanut kantaa. Sen sijaan isän sisko Evelina ymmärsi Jannen lahjakkuuden ja piti huolta, että tämä harjoitteli soittoa. 7–8 vuoden ikäisenä alkoivat soittotunnit äidin siskon Julia Borgin hoteissa. Murrosiässä piano vaihtui viuluun. Elokuussa 1883 nuori Sibelius kertoi kirjeessään, että on säveltänyt trion.

Sibelius muutti ylioppilaaksi tulon jälkeen Helsinkiin, ensin lainopilliseen tiedekuntaan. Hän kirjautui myös musiikkiopistoon, Sibeliusakatemian edeltäjään, ja pian lakiopinnot saavat jäädä. Musiikkia, sitä hän halusi tehdä.

Kun Janne soitti viululla väärin, hän kääntyi Ainoon päin, kumarsi ja pahoitteli.

Förlåt!

Helsingissä musiikinopiskelija vietti vilkasta seuraelämää. Hän ystävystyi Armas Järnefeltin, Ainon veljen kanssa. Armas oli kertonut lahjakkaasta opiskelutoveristaan kotonaan, ja tulevan säveltäjän persoona alkoi kiehtoa Ainoa jo ennen kuin hän oli edes tavannut tätä.

Järnefeltien lähipiiriin kuulunut Hilma Wiik-Arina muisteli kirjeessään, että nuoret kohtasivat ensimmäisen kerran "appelsiiniviftissä" – nämä olivat koti-iltoja, joissa nuoret söivät appelsiineja ja keskustelivat. Järnefelteilläkin sellaisia pidettiin, ja Arina-Wiikin mukaan Ainon appelsiininsyönti muuttui kovin vaikeaksi, kun Sibelius astui sisään. Katseiden vaihto oli intensiivinen.

Armas Järnefelt puolestaan on muistellut kohtaamista korostaen musiikin roolia. Armas soitti illanvietossa pianoa ja Janne viulua. Kun Janne oli soittanut yhden väärän äänen, hän oli kääntynyt Ainoon päin, kumartanut ja sanonut: "Förlåt."

Vaikka kyse oli suurista tunteista heti ensi katseesta lähtien, suhteen alussa oli omat mutkansa. Janne lähti Berliiniin opiskelemaan, ja yhteydenpito Ainoon jäi. Hän heilasteli Betty Lerchen kanssa, sävelsi tälle jopa valssin. Aino pahoitti mielensä.

Ainon rakkaus ei horjunut.

Jannen palattua Suomeen asiat alkoivat kuitenkin edetä vauhdilla, ja umpirakastunut pari meni salaa kihloihin, ennen kuin Janne rohkeni kysyä kenraali Alexander Järnefeltiltä tyttären kättä. Kihlausaikana Janne opiskeli Wienissä ja tunnusti Ainolle olleensa uskotonkin. Ainon rakkaus ei horjunut.

Naimisiin Aino ja Janne pääsivät Järnefeltien kesäpaikassa Tottesundissa Vaasassa 10. kesäkuuta 1892. Janne oli julkaissut ensimmäisen sinfoniansa, Kullervon, saman vuoden keväänä.

Häämatkallekin pari pääsi, koska Janne oli saanut yliopistolta matka-apurahan, jonka avulla hänen oli määrä tutustua kanteleen soittoon ja runolauluun Karjalassa. Nuoripari yöpyi Vuonislahdessa Monolan talossa, ja tietysti sinne otettiin mukaan myös piano.

Ennen kuin piano vietiin Monolan taloon, se tarinan mukaan raahattiin Kolin huipulle, jotta säveltäjä pääsi musisoimaan siihen aikaan niin muodikkaissa karjalaisissa maisemissa.

"Se minussa herättää tuhmuutta..."

Sibelius oli luonteeltaan tunteellinen – hän tunsi syvästi, kaikenlaisia tunteita, ja hän myös ilmaisi niitä.

"Olet niin ihana ja kaunis – et sinä kulta ymmärrä mitä piirteitä ruumiillasi on ja miten jalosti olet luotu. Se minussa herättää tuhmuutta sellaista tulista hurjaa joka voi olla niin melankolista ja salaista mutta joka tekee tunnetta teräksikseksi."

Näin Janne kirjoitti Ainolle elokuussa 1894.

Avioparin kirjeenvaihto on täynnä hellittelysanoja ja ikävää. He olivat toisilleen kaikki kaikessa, Aino oli Jannelle paras ymmärtäjä, tuki ja turva. Sibelius teki säveltäjän uraa ja Aino hoiti lapsia ja kotia, niin kuin siihen aikaan kuului, mutta he olivat tasaveroisia.

Säveltäminen aiheutti Sibeliukselle paineita, samoin huonot arvostelut. Mutta ei ollut hyvä sekään, jos kukaan ei noteerannut uusia teoksia edes jonkinlaisella maininnalla.

Masennus tuli Sibeliukselle tutuksi, ja erityisesti se koetteli pimeään vuodenaikaan. Paineita piti purkaa istumalla Kämpissä ja Königissä pahimmillaan päiväkausia. Joutuipa Sibelius tappeluihinkin.

Kun Janne aneli anteeksi, Aino suli.

Alkoholi kiristi puolisoiden välejä aika ajoin vakavastikin, mutta Aino palautti säveltäjän aina takaisin ryhtiin. Ainon ei tarvinnut nalkuttaa. Hänessä oli auktoriteettia ja voimaa, jolla hän vetosi miehensä poikkeuksellisiin lahjoihin. Tämä ei saisi haaskata lahjaansa huonoon elämään.

Kun Janne viimein kotiutui ryyppyreissuiltaan, Ainolassa oli hyvin hiljaista. Janne joutui anelemaan Ainolta, ettei tämä olisi niin ankara. Ja silloin Aino suli.

Juttua varten on haastateltu Sibelius 150 -juhlavuoden johtajaa Erkki Korhosta ja tietokirjailija SuviSirkku Talasta. 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 1/2015.

Kaikille suomalaisille tuttu Finlandia on kuin Suomi nuotteihin vangittuna. Se ei ole sattumaa.

Sibelius sävelsi ensimmäisen version Finlandiasta helmikuun manifestin jälkimainingeissa 1899 Jalmari Finnen musiikkinäytelmään. Sävellyksen nimi oli Suomi herää. Myöhemmin Sibelius viimeisteli teoksen Finlandiaksi.

– Hän katsoi maiseman muodon, miten metsän viiva horisontissa menee, ja piirsi sen saman viivan melodiaan. Sibelius kertoi, että Finlandiaa säveltäessään hänellä oli ollut mielessään Aulangon kansallismaisema, kertoo Sibelius 150-juhlavuoden johtaja Erkki Korhonen

Viimeisimpänä Finlandian ovat äänittäneet esimerkiksi Club For Five sekä Paula Vesala. Vesalan version pääset kuuntelemaan Spotifysta täältä (kuunteleminen edellyttää rekisteröitymistä).

Club For Fiven version näet alta: