Näyttelijä Marja Packalén jäi virallisesti eläkkeelle ja päätti opiskella itselleen uuden ammatin. Nyt hän tekee keikkatöitä näyttelijänä ja - suntiona.

Marja Packalénilla on ollut hyvä syy kolmen vuoden näyttämötaukoonsa. Eläkkeelle jäätyään, hän nimittäin alkoi pohdiskella, mitä jotakin uudenlaista hyödyllistä hän voisi tehdä. Eräs tuttava tuli ehdottaneeksi hänelle suntioksi opiskelua.

– Ensin ajattelin, että hyvä tavaton, onpa kaukaa haettu idea, enhän edes kuuluu kirkkoon! Rupesin kuitenkin aika pian pohtimaan, että sehän olisi kiinnostavaa.

Niin Packalén päätti hakea Laajasalon kristillisen opiston suntion opintolinjalle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hyvä tavaton, enhän edes kuuluu kirkkoon!

– Haastattelussa oli pappi ja kaksi kouluttajaa. Sanoin heille, että luulisin ymmärtäväni, mistä suntion työssä on kysymys. Olinhan ikäni tehnyt töitä pienessä teatterissa. Suntion työ on vähän samanlaista kuin omani. Olin ollut järjestäjä, pukija, vahtimestari ja siivooja, eräänlainen yleismies Jantunen KOM-teatterissa jo 30 vuotta. Ja kun ne työt on tehty hyvin, kukaan ei edes huomaa, että ne on tehty.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Haastattelutilanteessa Packalén tuli kysyneeksi papilta myös sitä että miten kirkko suhtautuu siihen, ettei hän, suntioksi hakija, kuulunut kirkkoon tai muutenkaan ollut uskovainen.

– Pappi vastasi minulle että ensinnäkin usko on hyvin henkilökohtainen asia, eikä toisaalta suntio ole se, joka kirkossa uskoa julistaa.

Läsnä tärkeissä hetkissä

Nyt Packalén on valmis suntio. Hän on työskennellyt muun muassa kahtena kesänä Kustavin kirkossa suntion lomasijaisena ja yhtenä kesänä Malmin hautausmaan kappelissa.

– Olen saanut tehdä töitä kauniissa ympäristöissä ja työ on ollut todella monipuolista. Kustavissa oli vielä ensimmäisenä kesänä manuaaliset kirkonkellot. Jo tapuliin oli hirveän jyrkät portaat. Kelloja piti soittaa 60 kertaa ja tekniikkani petti alkuun ihan täysin. Siellä minä kellotapulissa hanskat käsissä, korvatupot korvissa ja hame lähes korvissa hypin jalat maitohapoilla lähes ilmaan, että sain kellot soimaan, Packalén hymähtää.

Hypin kellotapulissa hame lähes korvissa ja jalat maitohapoilla, että sain kellot soimaan

Uuden alan opiskelu on ollut Marja Packalénista mielenkiintoista ja piristävää.

– Olen pitänyt työstä, koska suntion töissä olen ihmisten merkittävien tilaisuuksien äärellä, heidän elämänsä tärkeimpien asioiden. Se on hyvin kohottavaa ja merkityksellistä.

Tänä syksynä Packalén siis kuitenkin on palannut myös näyttämölle. Hänen ja Ilmari Saarelaisen esittämä pariskunta on muuttanut Espanjaan eläkepäiviksi, mutta silti kaikenlaiset suuret eläkesuunnitelmat tuntuvat koko hiljalleen vain loitontuvan. Ihana vapaus alkaa kumista tyhjyyttään.  

– On ollut hurjan mukavaa palata myös näyttämölle. Alkuun jännitti, että kuinka työ lähtee tauon jälkeen sujumaan, mutta Ilmarin kanssa työskentely on ollut niin hienoa ja luontevaa.

Artikkeli on osa Marja Packalénin ja Ilmari Saarelaisen yhteishaastattelusta, joka ilmestyi ET-lehdessä 19/2015.

 

 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä suntion pitää kuulua kirkkoon.akyllä hänen on pitänyt liittyä kirkkoon jossain vaiheessa.

Eihän suntio mikään pappi ole! Kuitenkin suntio on paljon lähempänä seurakuntalaista palvellessaan kuin pappi. Mutta suntio ei tee hengellistä, vaan ruumillista palvelua.

Pastorit hoitaa hengellisesti seurakuntaansa. Seurakunnissa on vaikka kuinka monia pastoreita, jotka ajattelee vapaammin Jumalasta, siihen nähden mitä Raamattu opettaa.

Vierailija

Kyllä suntion pitää kuulua kirkkoon.akyllä hänen on pitänyt liittyä kirkkoon jossain vaiheessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla