Tietokonepelit sopivat kaiken ikäisille. Pelivälineeksi käy myös älypuhelin tai tabletti, ja ilmaisten pelien valikoima on valtava.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen työskentelevät Lähiverkko-projektissa, jonka tavoitteena on kehittää ikäihmisten taitoja ja tietoja tietotekniikassa. Digitaalinen pelaaminen kuuluu vahvasti projektiin.

– Pelit ovat hyvä tapa pysyä mukana kehittyvässä teknologiassa ja nykymaailmassa, Jouni toteaa.

Moni ikäihminen on suhtautunut kielteisesti tietokoneisiin, mutta tilanne on muuttumassa.

– Olemme huomanneet, että aivan viime vuosien aikana asenteet tietotekniikkaa kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Nykyään on lähes pakko ottaa tekniikka osaksi arkea pysyäkseen yhteiskunnassa aktiivisesti mukana, Riikka toteaa.

Tietokonetta takomaan

Suomen suosituin digitaalinen peli on pasianssi. Sitä lätkitään niin tietokoneella, älypuhelimilla kuin tableteillakin. Jos pasianssin pelaaminen alkaa kyllästyttää, on internetissä lukuisia ilmaisia pelejä, jotka toimivat tietokoneen verkkoselaimessa.

Pelejä on monenlaisia pulma- älypeleistä urheilu- ja sotapeleihin. Yhteistä on, että pelaaminen on helppo aloittaa, eikä pelin parissa välttämättä tarvitse viihtyä kuin hetki. 

Pelikone-sivulla on iso valikoima monenlaisia nettipelejä. 

Jouni kiertää ympäri Suomea järjestämässä erilaisita tietotekniikka-aiheisia tilaisuuksia. Hänen kokemuksensa mukaan digitaalisiin peleihin on helpompi tarttua, jos niissä on jotain ennestään tuttua.

– Tietovisat kiinnostavat, vaikkei olisi koskaan pelannut digitaalisia pelejä. Niitä on mukava pelata porukallakin.

Erilaisia tietokilpailuja löydät esimerkiksi Älypää-verkkosivulta. 

Helpompaa tekniikka

Älypuhelimet ja etenkin tablettitietokoneet helpottavat tietotekniikan pariin astumista. Niillä voi pelata samanlaisia nettipelejä kuin tietokoneellakin. Lisäksi niihin voi hankkia varta vasten näitä laitteita suunniteltuja mobiilipelejä. Ne ovat usein ilmaisia tai korkeintaan parin euron hintaisia. Monessa pelissä voi ostaa lisäominaisuuksia, mutta ilman niitäkin pärjää. Pelaamiseen sopivan kännykän tai tabletin saa jo reilulla satasella.

Applen iPhone- ja iPad-laitteisiin pelit hankitaan App Storesta, Android-puhelimien ja -tablettien kauppa on nimeltään Google Play ja Lumia-puhelimiin (ja muihin Windos-puhelimiin) Microsoft-kaupasta. Viimeksi mainitun valikoima on kahta edellistä pienempi, eikä kaikkia suosikkpelejä välttämättä ole tarjolla.

Tällä hetkellä suosituin – tai ainakin näkyvin – peli on Pokémon Go, jonka pelaaminen vaatii kävelyretkiä, joiden aikana etsitään pelin hahmoja varusteita. Peli sopii erinomaisesti ylisukupolviseen pelaamiseen, sillä isovanhemmat voivat hyvin lähteä mukaan kävelyille.

– Toiminnassamme on mukana isovanhempia, jotka ovat hienosti ottaneet pelaamisen yhdeksi tavaksi viettää aikaa ja tutustua lastenlasten elämään, kertoo Riikka Marttinen.

Lue lisää: Pelaako lapsenlapsesi Pokémon Go -peliä? Tämä sinun tulisi tietää siitä.

Suomalaiset ovat onnistuneet keksimään monta supersuosittua mobiilipeliä. Niistä kaupallisesti merkittävin on Clash of Clans. Se on yksinkertainen strategiapeli, jossa kehitetään omaa kylää ja käydään nopeita taisteluita muita pelaajia vastaan.

Hay Day -pelissä taas rakennetaan oma maatila, josta yritetään saada mahdollisimman menestyvä. Molempia pelejä voi pelatata vaikka vain minuutin kerrallaan, mutta niiden parissa voi viettää pitkänkin ajan.

Angry Birds -pelit olivat muutama vuosi sitten valtavan suosittuja ja niillä on vieläkin miljoonia pelaajia. "Änkkäreissä" on tarkoituksena ampua erilaisilla linnuilla rikki ilkeiden sikojen linnoituksia. Hassusta ideasta huolimatta pelit vaativat ongelmanratkaisukykyä ja tarjoavat sopivasti haastetta. Toinen suosittu aivopähkinäpeli on Candy Crush, joka on hiukan kuin moderni versio vanhasta jätkänshakista.

Hyötyä huvista

Ajanvietteen voi ottaa myös oppimisen kannalta. Esimerkiksi Wordbase-sanapeli on erinomainen tapa virkistää sanavarastoa suomeksi tai vaikkapa englanniksi. Pelissä etsitään kirjainjoukosta sanoja. Mitä pitempi sana, sitä enemmän pisteitä. Matematiikan taitoja taas voi verestää sudoku-peleillä.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen neuvovat kyselemään mitä muut pelaavat ja katselemaan kun he pelaavat.

–Pelaaminen on hauskaa ja pelaaminen kuuluu kaikille. 

Tieto

Pelitapahtumia senioreille

8.11.2016 Lähiverkko ry järjestää Kaikki pelaa -seminaarin Kuntatalossa Helsingissä kello 8.30–16. Tapahtumaan mahtuu mukaan 250 ensiksi ilmoittautunutta. 

14.11.2016 järjestetään Kampin palvelukeskuksessa kaikille avoin pelitapahtuma senioreille kello 14.30–16.30. 

Lähiverkkon nettimateriaalit

Eläkeliittolla ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:llä on yhteinen viisivuotinen kehittämishanke, jota rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Lähiverkon sivuilla on mainioita ideoita tietotekniikan käyttöön.

Agenteista apua

Muutamissa kouluissa toimii koulutettuja oppilasagentteja, jotka tukevat koulukavereiden lisäksi myös opettajia tietoteknisissä asioissa. Oppilasagentit voivat myö vierailla esimerkiksi palvelutaloissa pelaamassa asiakkaiden kanssa. 

 

Lintubongarin on seistävä pitkiä aikoja aloillaan. – Välillä verryttelen kävellen, Matias Castrén kertoo.
Lintubongarin on seistävä pitkiä aikoja aloillaan. – Välillä verryttelen kävellen, Matias Castrén kertoo.

Espoolainen Matias Castrén, 53, lähtee bongaamaan lintuja aina kun työltään ehtii. Parasta on, kun pääsee ensimmäisenä havaitsemaan Suomessa harvinaisen lajin.

"Lintuharrastukseni alkoi lauttasaarelaiskoulun Hemppo-luontokerhosta 1970-luvulla. Silloin kouluissa vielä oli luontokerhoja. Niiltä ajoilta ovat ensimmäiset lintupäiväkirjamerkintäni.

Retkeilimme porukalla Lauttasaaren rannoilla, Espoon Laajalahdella ja Kirkkonummella. Toukokuisin lähdimme itäiselle Suomenlahdelle Pyhtään Ristisaareen seuraamaan arktista kevätmuuttoa, arktikaa. Ei meillä ketään aikuista mukana ollut. Pyysimme vain rehtorilta luvan olla pari päivää poissa koulusta.

Muistan arktikan vahvana elämyksenä. Yksin lintujen valtava määrä teki vaikutuksen. Parvissa oli tuhansia yksilöitä.

Linnut jäivät taustalle, kun perustin perheen ja siirryin työelämään. Harrastus kyti takaraivossa, mutta en yrittänyt saada lapsiani innostumaan siitä, koska tuputtaminen ei toimi. Aito harrastaminen lähtee omasta itsestä.

Nelikymppisenä aktivoiduin uudelleen. Oli mukava palata puuhaan Hemppo-kerhon aikaisten kavereiden kanssa.

Liikun yhä samoissa paikoissa kuin nuorena luontokerholaisena. Vakioretkikohteita ovat Laajalahti, Lauttasaari, Porkkala, Kirkkonummi ja Hanko. Edelleen käyn myös Suomenlahden ulkosaarilla seuraamassa arktikaa.

Vietän pitkiä aikoja yhdessä ja samassa paikassa. Huolehdin kunnostani liikkumalla säännöllisesti.

Yksi sykähdyttävimmistä kokemuksista oli Suomeen ensimmäistä kertaa harhautuneen kettusirkun havaitseminen Utössä pari vuotta sitten. Lintu oli päätynyt Viron Haapsaluun ilmeisesti laivan kyydissä ja lentänyt sitten Suomeen.

Suomen neljä vuodenaikaa ovat rikkaus. Huhti-toukokuu on vilkkainta aikaa, silloin tulee retkeiltyä lähes päivittäin. Syysmuutto on myös kiinnostava, kun kesän jälkikasvu on lintuparvissa mukana.

Yllätykset kuuluvat lajiin, samoin pettymykset. Joskus toivottua lintua ei vain näy.

Toimin harvinaisiin lajeihin keskittyvässä Bongariliitossa ja lähden lähiluontoon bongaamaan aina kun voin. Se on vastapainoa vaativalle työlleni liiketoimintajohtajana. Saan liikkua ulkona ja keskittyä johonkin aivan muuhun kuin työasioihin.

Lintuharrastajissa on taustaltaan erilaisia ihmisiä, mutta porukassa tittelit heitetään pois. Ennen tehtiin ero bongareiden ja ei-bongarien välillä, mutta siitä on päästy.

Ei ole oikeata tai väärää tapaa tarkkailla lintuja. Yksi seuraa pihapiirinsä tapahtumia, toinen on valmis singahtamaan vaikka toiselle puolelle maata. Jotkut valokuvaavat tai rengastavat. Pääasia, että nauttii tekemästään.

Matiaksen vinkit lintubongauksesta kiinnostuneille:

  1. Osallistu lintuyhdistysten tutustumisretkille. Etsi lähin yhdistys sivustolta birdlife.fi
  2. Hanki lintukirja ja kiikari. voit kirjata Havaintosi päiväkirjaan tai Birdlifen Tiira-palveluun.
  3. Kiikaroidessa liiku välillä, etteivät selkä ja niska rasitu liikaa. Pidä kuntoa yllä vaikka pyöräillen.

Autonasentaja-sähkömies löysi uudet työmaat perinnekäsitaidoista. Enää Erkki Ojalan ei tarvitse ottaa lopareita työn tylsyyden takia.

Erkki Ojala, Eke, haluaisi tehdä monia asioita yhtä aikaa. Siksi tarvitaan tehtävälista ruutupaperilla.

– Ettei hypi, Eke sanoo.

Työjärjestys määräytyy ilmojen ja inspiraation mukaan. Hommat alkavat, kun Tuula Ojala lähtee konttoriin Valkeakosken keskustaan ja mies jää Samu-koiran ja viiden kissan kanssa kotipiiriin touhuamaan. Yleissääntönä on, että puolet päivästä on taloremppaa, puolet muita töitä.

Virallisesti Eke on tällä erää työtön. Kahden vuoden pesti Valkeakosken Työllistämispaja Akselin työnohjaajana päättyi viime kesänä.

Erkki Ojala verstaallaan.
Erkki Ojala verstaallaan.

Nyt yksi työn alla olevista töistä on poppana. Kuteiden leikkaamista varten Eke lainasi ompelimosta leikkurin ja varustautui teräshanskalla, sillä leikkuri on terävä.

Eke tykkää tehdä asiat alusta asti itse. Siksi häntä harmittaa, ettei hän ole päässyt keritsemään lammasta. Mutta pellavaa Eke ja Tuula kasvattavat. On mukava laittaa pellavia likoamaan ja päästä loukuttamaan, lihtaamaan, häkilöimään ja kehräämään. Pellavan kehrääminen ei ole ihan helppoa.

– Villa on helpompi materiaali, varsinkin tuore villa, jossa on rasvaa säikeitä sitomassa. Kehruussa ei tarvitse olla ajatus mukana, siksi voi samalla vaikka kuunnella radiota.

Talossa on kolme heti toimivaa ja viisi epäkuntoista rukkia.

Perulaiseen cajon-rumpuun Eke on polttanut sääksilinnun kotiseutunsa Sääks-mäen kunniaksi.
Perulaiseen cajon-rumpuun Eke on polttanut sääksilinnun kotiseutunsa Sääks-mäen kunniaksi.

Loparit heti kun kyllästyttää

Erkki Ojala on lapsesta saakka asunut Valkeakoskella. 14-vuotiaasta lähtien hän rassasi isänsä kanssa autoja kerrostalon autotallissa ja teki katajanpaloista peilejä – pitihän tupakkirahat tienata. Kansalaiskoulun jälkeen hän valmistui autonasentajaksi ja hankki ensimmäisen käytetyn autonsa. Uutta autoa, turhaa ja epäkiinnostavaa, hän ei ole koskaan itselleen kelpuuttanut.

Kotoa muuttaessaan nuori mies osti keittokirjan.

– Koska sen takia ei naista oteta, että saa ittelleen siivoojan tai ruuanlaittajan, hän sanoo painavasti.

Marjatta Levannon Arkiruokaa-kirja on käytössä yhä. Eke tekee talossa kalaruuat.

Hän on suorittanut myös myyjän ja sähköasentajan tutkinnot.

– Olen ollut monissa työpaikoissa ja ottanut lopareita, kun olen oppinut työn liian hyvin. 80-luvulla se oli mahdollista. Sitten saattoi taas tarpeen tullen kävellä johonkin firmaan.

Ladossa Eke säilyttää tykötarpeitaan. Puuviilulajeja on kuutisenkymmentä. Nyt Eke valitsee mieleisiään joutsen-aiheiseen intarsiatyöhön.
Ladossa Eke säilyttää tykötarpeitaan. Puuviilulajeja on kuutisenkymmentä. Nyt Eke valitsee mieleisiään joutsen-aiheiseen intarsiatyöhön.

Nainen ja kansanperinne

Eke on ollut aina kova tanssija. Vuonna 2000 hän laittautui vappua viettämään Valkeakosken Waltikkaan. Ravintolassa oli muuan Tuula, "hyvä vietävä" ja ihminen, jota myös kiinnosti kaikenlainen käsillä tekeminen.

Seuraavana vuonna Eke ja Tuula ostivat vanhan maatalon Sääksmäeltä Ritvalan kylästä – tuli tilaa tekeville, mutta alkoi myös loputon remppa. Naimisiinkin mentiin. Tanssia saattoi nyt omassa tuvassa tai pihalla kumisaappaissa.

– Vuonna 2011 minulta levisivät lonkat ja sain tekonivelet. Ei niistä kyllä ihan priimaa tullut. Pystyn tanssimaan enää korkeintaan viisi kappaletta, sitten lonkat huutavat armoa.

Eke on myös musiikki- ja lukumies. Keskiyöllä kirja heltiää kädestä vasta kun uni vie voiton.
Eke on myös musiikki- ja lukumies. Keskiyöllä kirja heltiää kädestä vasta kun uni vie voiton.

Ekellä oli jo aiemmin todettu selkärankareuma, ja siksi tekeväisen miehen käynti on etukumara. Säryt ovat aaltoilevaa lajia.

– Jos oikeen pahaksi äityy, isommat projektit topataan ja tehdään tuohitöitä ja soitetaan kitaraa, hän kuittaa.

Viitisen vuotta sitten Eke tuli lähteneeksi Päivölän kansanopiston kansanperinnelinjalle. Se olikin suuri onni! Auto- ja sähkötyöt sekä sen sellaiset hommat hän jo osasi. Nyt avautui ovi perinnekäsitöiden maailmaan.

Päivölässä ja sittemmin eri kursseilla Eke on tutustunut kehräämiseen, tuohi-, paju- ja päretöihin, sahdin tekoon, soitinten rakentamiseen ja kasvivärjäämiseen. Monille perinnetaitokursseille hän on mennyt yhdessä Tuulan kanssa.

– Ensi kesäksi teen kahdeksantaskuisen tuohiliivin. Siihen menee 185 metriä tuohisuikaleita.

Tähdet, tähdet

Seinällä riippuu itse tehty jouhikko, ja tekeillä on 11-kielinen kantele. Kun se valmistuu, Eke aikoo hankkia soittotaidon opetusvideota katsellen. Kitarat ja cajon-rummut ovat jo ahkerassa käytössä.

– Minulla ei ole omia lapsia, mutta nassikoiden kanssa saadaan aikaan paljon meteliä. Minä soitan kitaraa, nassikat rumpuja ja helistimiä. Olen pyytänyt Tuulaa komppaamaan minua, kun pelaan rumpujen kanssa, mutta hän viihtyy paremmin kukkapuskissa. Minä en niihin koske!

Nassikat ovat Tuulan lapsenlapsia ja Eken siskon lapsia. Heille on talossa kerrossängyt valmiina.

Kissa Pikkunen auttaa työnteossa.
Kissa Pikkunen auttaa työnteossa.

Entä mitä Eke on oppinut Tuulalta? Hänen on oikein mietittävä vastausta.

– Minä en päästä ketään selän taakse neuvomaan, mutta baskerin neulomisessa itse värjätyistä langoista Tuula jeesasi. Ja olen minä oppinut Tuulalta kasvien tunnistamista ja tähtien nimiä.

Tuula harrastaa tähtiä ja Eke rakensi hänelle tähtienkatselutornin. Nyt viereinen tuomi on kasvattanut oksansa lavan päälle.

– Mutta Tuula ei anna korottaa tornia, sillä hänellä on korkeanpaikankammo, Eke harmittelee.

Katso lisää kuvia Eken tekemistä töistä:

Tässä valmistuu monitaskuinen työkaluliivi. Siihen menee yli 180 metriä tuohinauhaa.
Tässä valmistuu monitaskuinen työkaluliivi. Siihen menee yli 180 metriä tuohinauhaa.

Itse taotun puukon tuohikahvassa on sorkoupotus eli messinkilevystä tehty koristekuvio.
Itse taotun puukon tuohikahvassa on sorkoupotus eli messinkilevystä tehty koristekuvio.

Oluttölkkiä verhoaa 9 metriä tuohinauhaa.
Oluttölkkiä verhoaa 9 metriä tuohinauhaa.

Erkin tuohihattu ja pärekori.
Erkin tuohihattu ja pärekori.

Tuohesta Erkki saattaa valmistaa vaikkapa käsilaukun ja pillerihatun.
Tuohesta Erkki saattaa valmistaa vaikkapa käsilaukun ja pillerihatun.

Erkin cajon-rummussa on upeat yksityiskohdat.
Erkin cajon-rummussa on upeat yksityiskohdat.

Jouhikon runko on tervalepästä, kansi kuusesta ja kielet ja roka hevosen häntäjouhista, mistä tulee soittimen nimikin.
Jouhikon runko on tervalepästä, kansi kuusesta ja kielet ja roka hevosen häntäjouhista, mistä tulee soittimen nimikin.
Intarsiatyö vaatii tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja hyvän valaistuksen. Intarsialla tarkoitetaan useimmiten erilaisten sisustuspintojen ja taulujen upotuskoristelua. Menetelmä on kuin palapeliä: kuva-aiheeseen leikataan pala palalta aukkoja, jotka sitten täytetään viiluilla. Tähän käpytikkaan Erkki käytti mm. ebenpuu-, koivu-, palisanteri-, tiikki- ja mäntyviiluja.
Intarsiatyö vaatii tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja hyvän valaistuksen. Intarsialla tarkoitetaan useimmiten erilaisten sisustuspintojen ja taulujen upotuskoristelua. Menetelmä on kuin palapeliä: kuva-aiheeseen leikataan pala palalta aukkoja, jotka sitten täytetään viiluilla. Tähän käpytikkaan Erkki käytti mm. ebenpuu-, koivu-, palisanteri-, tiikki- ja mäntyviiluja.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin teet pärekorin
Käsityöt
Näin teet pärekorin