Tietokonepelit sopivat kaiken ikäisille. Pelivälineeksi käy myös älypuhelin tai tabletti, ja ilmaisten pelien valikoima on valtava.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen työskentelevät Lähiverkko-projektissa, jonka tavoitteena on kehittää ikäihmisten taitoja ja tietoja tietotekniikassa. Digitaalinen pelaaminen kuuluu vahvasti projektiin.

– Pelit ovat hyvä tapa pysyä mukana kehittyvässä teknologiassa ja nykymaailmassa, Jouni toteaa.

Moni ikäihminen on suhtautunut kielteisesti tietokoneisiin, mutta tilanne on muuttumassa.

– Olemme huomanneet, että aivan viime vuosien aikana asenteet tietotekniikkaa kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Nykyään on lähes pakko ottaa tekniikka osaksi arkea pysyäkseen yhteiskunnassa aktiivisesti mukana, Riikka toteaa.

Tietokonetta takomaan

Suomen suosituin digitaalinen peli on pasianssi. Sitä lätkitään niin tietokoneella, älypuhelimilla kuin tableteillakin. Jos pasianssin pelaaminen alkaa kyllästyttää, on internetissä lukuisia ilmaisia pelejä, jotka toimivat tietokoneen verkkoselaimessa.

Pelejä on monenlaisia pulma- älypeleistä urheilu- ja sotapeleihin. Yhteistä on, että pelaaminen on helppo aloittaa, eikä pelin parissa välttämättä tarvitse viihtyä kuin hetki. 

Pelikone-sivulla on iso valikoima monenlaisia nettipelejä. 

Jouni kiertää ympäri Suomea järjestämässä erilaisita tietotekniikka-aiheisia tilaisuuksia. Hänen kokemuksensa mukaan digitaalisiin peleihin on helpompi tarttua, jos niissä on jotain ennestään tuttua.

– Tietovisat kiinnostavat, vaikkei olisi koskaan pelannut digitaalisia pelejä. Niitä on mukava pelata porukallakin.

Erilaisia tietokilpailuja löydät esimerkiksi Älypää-verkkosivulta. 

Helpompaa tekniikka

Älypuhelimet ja etenkin tablettitietokoneet helpottavat tietotekniikan pariin astumista. Niillä voi pelata samanlaisia nettipelejä kuin tietokoneellakin. Lisäksi niihin voi hankkia varta vasten näitä laitteita suunniteltuja mobiilipelejä. Ne ovat usein ilmaisia tai korkeintaan parin euron hintaisia. Monessa pelissä voi ostaa lisäominaisuuksia, mutta ilman niitäkin pärjää. Pelaamiseen sopivan kännykän tai tabletin saa jo reilulla satasella.

Applen iPhone- ja iPad-laitteisiin pelit hankitaan App Storesta, Android-puhelimien ja -tablettien kauppa on nimeltään Google Play ja Lumia-puhelimiin (ja muihin Windos-puhelimiin) Microsoft-kaupasta. Viimeksi mainitun valikoima on kahta edellistä pienempi, eikä kaikkia suosikkpelejä välttämättä ole tarjolla.

Tällä hetkellä suosituin – tai ainakin näkyvin – peli on Pokémon Go, jonka pelaaminen vaatii kävelyretkiä, joiden aikana etsitään pelin hahmoja varusteita. Peli sopii erinomaisesti ylisukupolviseen pelaamiseen, sillä isovanhemmat voivat hyvin lähteä mukaan kävelyille.

– Toiminnassamme on mukana isovanhempia, jotka ovat hienosti ottaneet pelaamisen yhdeksi tavaksi viettää aikaa ja tutustua lastenlasten elämään, kertoo Riikka Marttinen.

Lue lisää: Pelaako lapsenlapsesi Pokémon Go -peliä? Tämä sinun tulisi tietää siitä.

Suomalaiset ovat onnistuneet keksimään monta supersuosittua mobiilipeliä. Niistä kaupallisesti merkittävin on Clash of Clans. Se on yksinkertainen strategiapeli, jossa kehitetään omaa kylää ja käydään nopeita taisteluita muita pelaajia vastaan.

Hay Day -pelissä taas rakennetaan oma maatila, josta yritetään saada mahdollisimman menestyvä. Molempia pelejä voi pelatata vaikka vain minuutin kerrallaan, mutta niiden parissa voi viettää pitkänkin ajan.

Angry Birds -pelit olivat muutama vuosi sitten valtavan suosittuja ja niillä on vieläkin miljoonia pelaajia. "Änkkäreissä" on tarkoituksena ampua erilaisilla linnuilla rikki ilkeiden sikojen linnoituksia. Hassusta ideasta huolimatta pelit vaativat ongelmanratkaisukykyä ja tarjoavat sopivasti haastetta. Toinen suosittu aivopähkinäpeli on Candy Crush, joka on hiukan kuin moderni versio vanhasta jätkänshakista.

Hyötyä huvista

Ajanvietteen voi ottaa myös oppimisen kannalta. Esimerkiksi Wordbase-sanapeli on erinomainen tapa virkistää sanavarastoa suomeksi tai vaikkapa englanniksi. Pelissä etsitään kirjainjoukosta sanoja. Mitä pitempi sana, sitä enemmän pisteitä. Matematiikan taitoja taas voi verestää sudoku-peleillä.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen neuvovat kyselemään mitä muut pelaavat ja katselemaan kun he pelaavat.

–Pelaaminen on hauskaa ja pelaaminen kuuluu kaikille. 

Tieto

Pelitapahtumia senioreille

8.11.2016 Lähiverkko ry järjestää Kaikki pelaa -seminaarin Kuntatalossa Helsingissä kello 8.30–16. Tapahtumaan mahtuu mukaan 250 ensiksi ilmoittautunutta. 

14.11.2016 järjestetään Kampin palvelukeskuksessa kaikille avoin pelitapahtuma senioreille kello 14.30–16.30. 

Lähiverkkon nettimateriaalit

Eläkeliittolla ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:llä on yhteinen viisivuotinen kehittämishanke, jota rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Lähiverkon sivuilla on mainioita ideoita tietotekniikan käyttöön.

Agenteista apua

Muutamissa kouluissa toimii koulutettuja oppilasagentteja, jotka tukevat koulukavereiden lisäksi myös opettajia tietoteknisissä asioissa. Oppilasagentit voivat myö vierailla esimerkiksi palvelutaloissa pelaamassa asiakkaiden kanssa. 

 

Risto Elolle, 68, kansantanssi on harrastus, jossa yhdistyy liikkumisen riemu ja aidot ystävyyssuhteet.

"Innostukseni kansantanssiin lähti siitä, että kuljetin kahta tytärtämme Helsingissä Karjalatalolle kansantanssiharjoituksiin muutama vuosikymmen sitten. Me lastemme harjoituksia seuranneet vanhemmat istuksimme pitkään vain seinäruusuina, kunnes päätimme kokeilla lajia itse. Löysimme meille ohjaajan, ja homma lipesi nopeasti hanskasta. Melko pian matkasimme jo Irlantiin asti kansantanssifestareille.

Olen joskus miettinyt, miksi suomalainen kansantanssi viehättää minua niin paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että pidän joukkuelajeista - sellainenhan kansantanssikin pohjimmiltaan on. Tehdään yhdessä, saavutetaan jotain yhdessä ja pidetään kivaa yhdessä. Suomalaisessa kansantanssissa on hurjan paljon erilaisia askelia, ja se on ollut minulle positiivinen haaste.

Kansantanssissa itselleni tärkeintä on rytmiikka: vien musiikin jalkoihin. Koen onnistumisen iloa, kun opin askeleet. Askelten ja rytmin vaihtelevuus on aivan erilaista kuin vaikkapa lavatanssissa, jossa kolme neljä minuuttia mennään vain tiettyjä askeleita. Tässä lajissa yhden tanssin aikana askelkuvioita on moninkertainen määrä.

Harjoitusten ja esiintymisten jälkeen on hyvä olo. Tuntuu siltä, että on ihan oikeasti harjoittanut kuntoaan, tasapainoaan ja koordinaatiotaan yhdessä muiden ihmisten kanssa.

Kansantanssipiireissä sosiaaliset suhteet ovat neutraalit: on ihan sama, kuka on tohtori ja kuka autonkuljettaja, sellaiset asiat eivät merkitse mitään. Mutta kun pitelee toista ihmistä kädestä ja liikkuu samaan tahtiin tämän kanssa, syntyy mielihyvän tunne. Tanssiessamme kosketamme toisiamme aidosti."


Kenelle kansantanssi sopii?

Kansantanssi on erityisen monipuolista liikuntaa, ja se sopii kenelle tahansa. Samalla saa kosketusta toisiin ihmisiin. Tanssiessa vapautuu mielihyvähormoneja, ja kunto kasvaa kuin huomaamatta. Tanssi on ihmiselle luonnollista liikkumista. Jos perinteiset askeleet eivät kiinnosta, tarjolla on modernisoitua nykykansantanssia.

Näin pääset alkuun

Aikuisille sopivaa toimintaa järjestävät muun muassa Suomalaisen Kansantanssin Ystävät, Finlands Svenska Folkdansring, Karjalainen Nuorisoliitto ja Suomen Nuorisoseurat. Etsi sinua lähinnä oleva yhdistys ja liity mukaan. Yhdistykset tarjoavat tanssikursseja myös aloittelijoille. Et tarvitse edes omaa tanssiparia.

Kansantanssi

Perustuu 1800-luvun puolivälistä alkaen muistiin merkittyihin rahvaan perinnetansseihin, joita on tanssittu Suomessa 1700-luvun lopulta 1930-luvulle. Ne jakautuvat kolmeen ryhmään: rannikkoseutujen suomenruotsalaisiin, yleissuomalaisiin ja nopeita rytmejä suosiviin karjalaisiin tansseihin.

Hankasalmen metsissä käy mustikka-aikaan kuhina. Säännöt ovat yksinkertaiset: se kerää joka kerkeää. Näin tuumaa myös ahkera marjastaja Sirpa Hatakka.

Heinäkuu on lopuillaan, mutta mustikkakausi vasta alkaa Keski-Suomessa Hankasalmella.

Sirpa Hatakka, 50, ei harmittele marjasadon myöhästymistä. Rehut on saatu tehtyä tilan lehmille, ja nyt on hyvää aikaa mustikkametsälle.

Sirpan ensimmäiset muistikuvat mustikkaretkiltä ovat kaukaa. Hänen äitinsä ansaitsi sivutuloa marjanpoiminnalla ja tytär oli matkassa pienestä pitäen.

– Ne reissut tuntuivat pitkiltä, sillä kotiin ei lähdetty ennen kuin äidin sangot olivat täynnä, Sirpa muistelee.

Moinen siedätyshoito voisi viedä marjastusinnon loppuiäksi, mutta toisin kävi.

Sirpa kerää mustikkaa kotitarpeiksi. Satakunta litraa menee pakkaseen.

Sen päälle hän noukkii tuoreena syötävät. Kokeneelta poimijalta sadan litran kerääminen onnistuu 10–20 litran ja muutaman tunnin kertaerissä.

– Eipä sieltä metsästä paria ämpäriä enempää saa kerralla kannettuakaan.

Sirpa muutti miehelään Hankasalmen Säkinmäkeen parikymppisenä. Lapsia syntyi neljä, ja he alkavat olla jo omillaan. Maatila elää metsästä ja nuorkarjan kasvatuksesta. Tilalla varttuu myös kolme ravihevosta.

Sirpa tuntee vetoa marjametsään sekä järki- että tunnesyistä.

– Marjat ovat terveellisiä, eikä niiden hankkimiseen tarvitse käyttää rahaa. Miehelläni on nuoruusiän diabetes. Tiedän, että teen hänellekin hyvän työn, kun kerään marjoja pakkaseen.

Luonto hoitaa paitsi antimiensa syöjiä, myös niiden kerääjää.

"Metsässä saa akkunsa ladattua", Sirpa toteaa.

Tämän kesän tavoitteesta on vasta neljäsosa kerättynä, joten on aika lähteä katsomaan, ovatko mustikat kypsyneet.

Mustikoiden kerääminen ei ole kallista välineurheilua. Sirpan päivän varusteet ovat kumisaappaat, farkut, kevyt ulkoilutakki, kymmenen litran ämpäri ja vaaleanpunainen poimuri.

Hyttysiä ei ole. Jos olisi, Sirpa pukeutuisi miehensä vanhaan Marimekko-paitaan.

– Se on niin paksua puuvillaa, että hyttynen ei pistä läpi eivätkä risut raavi.

Ajamme metsäautotien päähän ja kipuamme vanhalle hämäläisten eränkäyntialueiden rajapisteelle Häähninmäelle. Edellisenä iltana maastossa on suunnistettu, ja suunnistajien mukaan mustikkaa oli paljon.

Ainakin mustikanvarpuja riittää. Lähempää erottuvat myös marjat, mutta osa on vielä pieniä ja raakojakin.

Muutama vuosi sitten Sirpa olisi odottanut suosiolla muutaman päivän, mutta enää siihen ei ole varaa.

Hankasalmen metsiin on syntynyt kilpailutilanne: paikalliset vastaan thaipoimijat.

Sirpa suhtautuu thaipoimijoihin kunnioituksella. Aamun ensimmäiset thaipoimijahavainnot hän teki jo kuudelta.

– Se kerää joka kerkeää, näinhän se menee. Metsään jää niin paljon marjaa, että kyllä näistä riittää meille kaikille.

Häähninmäelle thaimaalaiset eivät ole aamusta osuneet. Marjasaaliin ratkaisevat oma viitseliäisyys ja luonnon anteliaisuus. Vaikka kypsiä mustikoita saa vielä etsiä, ämpäri täyttyy parissa tunnissa.

Työn touhussa mieli rauhoittuu. Homma vetää hiljaiseksi puheliaammankin ihmisen.

– Enemmän kuin thaipoimijat minua arveluttavat karhut, Sirpa sanoo.

Säkinmäen kylässä jälki- ja näköhavaintoja karhuista tehdään tiuhaan.

Metsässä kannattaakin pitää pientä meteliä itsestään.

– Kun olen yksin metsässä, koetan muistaa kolistella ja rykiä, Sirpa kertoo.

Pari kertaa hänellä on marjamatkalla ollut vahva tunne, että hän ei ole yksin.

– Viime vuosina olen alkanut käydä marjassa vähän useammin naapurien kanssa, kun kotoa ei saa ketään karhun syötiksi, Sirpa toteaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä vuonna 2016.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Mustikkahirmun ykkössääntö: Se kerää joka kerkiää

Minä olen saanut näissä korvissa marjastaa ja sienestää yksin jo kohta neljäkymmentä vuotta. Koskaan en ole marjamaitani joutunut kenenkään kanssa jakamaan. Vaan kuinkas kävikään, tänään lampsin koreineni paikalle mitä en ollut vielä ehtinyt kerätä tyhjäksi ja mitä, mitä ihmettä siellä kyykkkikin aivan vieras nainen .Minulla meni tulikuuma aalto päästä varpaisiin, ei tänne saa tulla, nämä ovat minun marjamaitani. Sitten alkoi naurattaa...kyllä ihminen on pieni...
Lue kommentti
Vierailija

Mustikkahirmun ykkössääntö: Se kerää joka kerkiää

Tuosta marjastuksesta sen verran, että moni pitää omimansa marjapaikkansa visusti salaisuutenaan paljastamatta sitä muille tyyliin "Kätkäläinen" joka jopa vartioi hillasuotaan muilta marjojen kypsymiseen saakka. Tuommoinen marjakateus on aina huvittanut minua suuresti ja siitä monet naurut nauranut sellaiseen törmätessäni. Tuossa vielä siitä satiirin muodossa: http://cheatingu.com/uutissirkus/?p=2350
Lue kommentti