Tietokonepelit sopivat kaiken ikäisille. Pelivälineeksi käy myös älypuhelin tai tabletti, ja ilmaisten pelien valikoima on valtava.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen työskentelevät Lähiverkko-projektissa, jonka tavoitteena on kehittää ikäihmisten taitoja ja tietoja tietotekniikassa. Digitaalinen pelaaminen kuuluu vahvasti projektiin.

– Pelit ovat hyvä tapa pysyä mukana kehittyvässä teknologiassa ja nykymaailmassa, Jouni toteaa.

Moni ikäihminen on suhtautunut kielteisesti tietokoneisiin, mutta tilanne on muuttumassa.

– Olemme huomanneet, että aivan viime vuosien aikana asenteet tietotekniikkaa kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Nykyään on lähes pakko ottaa tekniikka osaksi arkea pysyäkseen yhteiskunnassa aktiivisesti mukana, Riikka toteaa.

Tietokonetta takomaan

Suomen suosituin digitaalinen peli on pasianssi. Sitä lätkitään niin tietokoneella, älypuhelimilla kuin tableteillakin. Jos pasianssin pelaaminen alkaa kyllästyttää, on internetissä lukuisia ilmaisia pelejä, jotka toimivat tietokoneen verkkoselaimessa.

Pelejä on monenlaisia pulma- älypeleistä urheilu- ja sotapeleihin. Yhteistä on, että pelaaminen on helppo aloittaa, eikä pelin parissa välttämättä tarvitse viihtyä kuin hetki. 

Pelikone-sivulla on iso valikoima monenlaisia nettipelejä. 

Jouni kiertää ympäri Suomea järjestämässä erilaisita tietotekniikka-aiheisia tilaisuuksia. Hänen kokemuksensa mukaan digitaalisiin peleihin on helpompi tarttua, jos niissä on jotain ennestään tuttua.

– Tietovisat kiinnostavat, vaikkei olisi koskaan pelannut digitaalisia pelejä. Niitä on mukava pelata porukallakin.

Erilaisia tietokilpailuja löydät esimerkiksi Älypää-verkkosivulta. 

Helpompaa tekniikka

Älypuhelimet ja etenkin tablettitietokoneet helpottavat tietotekniikan pariin astumista. Niillä voi pelata samanlaisia nettipelejä kuin tietokoneellakin. Lisäksi niihin voi hankkia varta vasten näitä laitteita suunniteltuja mobiilipelejä. Ne ovat usein ilmaisia tai korkeintaan parin euron hintaisia. Monessa pelissä voi ostaa lisäominaisuuksia, mutta ilman niitäkin pärjää. Pelaamiseen sopivan kännykän tai tabletin saa jo reilulla satasella.

Applen iPhone- ja iPad-laitteisiin pelit hankitaan App Storesta, Android-puhelimien ja -tablettien kauppa on nimeltään Google Play ja Lumia-puhelimiin (ja muihin Windos-puhelimiin) Microsoft-kaupasta. Viimeksi mainitun valikoima on kahta edellistä pienempi, eikä kaikkia suosikkpelejä välttämättä ole tarjolla.

Tällä hetkellä suosituin – tai ainakin näkyvin – peli on Pokémon Go, jonka pelaaminen vaatii kävelyretkiä, joiden aikana etsitään pelin hahmoja varusteita. Peli sopii erinomaisesti ylisukupolviseen pelaamiseen, sillä isovanhemmat voivat hyvin lähteä mukaan kävelyille.

– Toiminnassamme on mukana isovanhempia, jotka ovat hienosti ottaneet pelaamisen yhdeksi tavaksi viettää aikaa ja tutustua lastenlasten elämään, kertoo Riikka Marttinen.

Lue lisää: Pelaako lapsenlapsesi Pokémon Go -peliä? Tämä sinun tulisi tietää siitä.

Suomalaiset ovat onnistuneet keksimään monta supersuosittua mobiilipeliä. Niistä kaupallisesti merkittävin on Clash of Clans. Se on yksinkertainen strategiapeli, jossa kehitetään omaa kylää ja käydään nopeita taisteluita muita pelaajia vastaan.

Hay Day -pelissä taas rakennetaan oma maatila, josta yritetään saada mahdollisimman menestyvä. Molempia pelejä voi pelatata vaikka vain minuutin kerrallaan, mutta niiden parissa voi viettää pitkänkin ajan.

Angry Birds -pelit olivat muutama vuosi sitten valtavan suosittuja ja niillä on vieläkin miljoonia pelaajia. "Änkkäreissä" on tarkoituksena ampua erilaisilla linnuilla rikki ilkeiden sikojen linnoituksia. Hassusta ideasta huolimatta pelit vaativat ongelmanratkaisukykyä ja tarjoavat sopivasti haastetta. Toinen suosittu aivopähkinäpeli on Candy Crush, joka on hiukan kuin moderni versio vanhasta jätkänshakista.

Hyötyä huvista

Ajanvietteen voi ottaa myös oppimisen kannalta. Esimerkiksi Wordbase-sanapeli on erinomainen tapa virkistää sanavarastoa suomeksi tai vaikkapa englanniksi. Pelissä etsitään kirjainjoukosta sanoja. Mitä pitempi sana, sitä enemmän pisteitä. Matematiikan taitoja taas voi verestää sudoku-peleillä.

Riikka Marttinen ja Jouni Ahonen neuvovat kyselemään mitä muut pelaavat ja katselemaan kun he pelaavat.

–Pelaaminen on hauskaa ja pelaaminen kuuluu kaikille. 

Tieto

Pelitapahtumia senioreille

8.11.2016 Lähiverkko ry järjestää Kaikki pelaa -seminaarin Kuntatalossa Helsingissä kello 8.30–16. Tapahtumaan mahtuu mukaan 250 ensiksi ilmoittautunutta. 

14.11.2016 järjestetään Kampin palvelukeskuksessa kaikille avoin pelitapahtuma senioreille kello 14.30–16.30. 

Lähiverkkon nettimateriaalit

Eläkeliittolla ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:llä on yhteinen viisivuotinen kehittämishanke, jota rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Lähiverkon sivuilla on mainioita ideoita tietotekniikan käyttöön.

Agenteista apua

Muutamissa kouluissa toimii koulutettuja oppilasagentteja, jotka tukevat koulukavereiden lisäksi myös opettajia tietoteknisissä asioissa. Oppilasagentit voivat myö vierailla esimerkiksi palvelutaloissa pelaamassa asiakkaiden kanssa. 

 

Tilitoimistoyrittäjä Tarja Reponen, 56, on kokeillut kaikenlaisia lajeja. Sup-lautailusta Tarja löysi hyvää vastapainoa istumatyölle.

"Liikunta on ollut minulle henkireikä nuoresta pitäen. Olen ehtinyt harrastaa lentopalloa, pesäpalloa, juoksua eri muodoissaan, melontaa, purjelautailua, uintia ja pyöräilyä. Nyt toinen polveni on sen verran huonossa kunnossa, että olen joutunut luopumaan juoksusta.

Kokeilen mielelläni uusia lajeja, mutta hurjimmat lajit jätän suosiolla muille.

Liikunta on paras keino karistaa työstressit. Sup-lautailussa ihastuin heti siihen, että se on täydellinen vastapaino istumatyölleni.

Mökkirantasuppailija oppii nopeasti

Olen melonut aiemmin kanootilla, mutta sup-lauta eroaa siitä aika lailla. Seisaaltaan melominen vaatii enemmän tasapainoa kuin istualtaan melominen. Tosin jos hankkii leveän sup-laudan, se on hyvin vakaa ja siltä on vaikea pudota.

Lautailua aloittaessa tasapainon etsimiseen menee jonkin aikaa, ja jännitys tuntuu etenkin jaloissa. Kun jännitys karisee, lautailu alkaa sujua. Mökkirantasuppailija oppii tarvittavan tekniikan nopeasti.

Kokeilin lautaa ensimmäistä kertaa, kun asiakkaani tarjosi sellaista lainaan. Nyt perheessämme on jo kolme lautaa.

"Alussa tasapainon etsimiseen menee aikaa."

Jos laudalla haluaa tehdä nopeita käännöksiä tai muita temppuja, ne vaativat luonnollisesti harjoittelua. Minulle riittää rauhallinen suppailu tyynellä järvellä, mutta tyttäreni on innokas suppailemaan myös vaativammissa olosuhteissa.

Meillä on mökki Parikkalan Pyhäjärvellä. Suppailen lähinnä siellä. Kausi kestää toukokuusta syyskuulle, mutta tänä kesänä aloittaminen venyi kesäkuulle, sillä toukokuun mökkireissulla satoi vielä rakeita.

Suppailu on auttanut istumatyötä tekevää Tarjaa.
Suppailu on auttanut istumatyötä tekevää Tarjaa.

Jumiutunet hartiat kiittävät

Kauniina kesäpäivänä laudan päällä voi viihtyä oikeastaan niin pitkään kuin kestää aurinkoa. Suppailen mielelläni myös pilvisinä päivinä, kunhan ei tuule liikaa. Suppailumatkani ovat maksimissaan muutamia kilometrejä.

Sup-lautaa melotaan vuorotellen kummaltakin puolelta, mikä tekee hyvää jumiutuneille hartioille ja selkälihaksille. Seisaaltaan meloessa pitää säilyttää hyvä ryhti. Olen kokeillut myös ohjattua sup-lautavoimistelua, joka muistuttaa pilatesta ja kehittää notkeutta ja tasapainoa.

Ilmatäytteinen sup-lauta on helppo kuljetettava, sillä se kulkee selkärepussa. Kannattaa kokeilla erilaisia vuokralautoja ennen kuin lähtee ostoksille. Oma leveä lautani maksoi parisen tonnia.

Uskallan suositella suppailua ikäisilleni ja vanhemmillekin. Eläkkeellä olevat mökkinaapurimme ovat testanneet innolla lautojamme, ja nykyään Pyhäjärvellä on jo muutama muukin lautailija."

Lue myös: Kiinnostaako sup-lauta? Näillä vinkeillä pääset alkuun

Tarjan vinkit suppailuun

  1. Erityisvaatetusta ei tarvita, jos suppailee Lämpimissä vesissä. tavalliset, sään mukaiset urheiluvaattet riittävät.
  2. SUP-lautoja valmistetaan moneen käyttötarkoitukseen. Niin sanotut all round -laudat soveltuvat kaikenikäisille.
  3. Alussa tasapaino ja melonta vaativat keskittymistä, joten ensituntumaa melontaan voi ottaa myös polviltaan.
Kasa kiviä? Ei, vaan pronssikautinen hautarykelmä Helsingin Herttoniemessä. – Sen kunnossapito on nyt meidän arkeologian harrastajien vastuulla, Marja-Leena Laulaja kertoo.
Kasa kiviä? Ei, vaan pronssikautinen hautarykelmä Helsingin Herttoniemessä. – Sen kunnossapito on nyt meidän arkeologian harrastajien vastuulla, Marja-Leena Laulaja kertoo.

Marja-Leena Laulaja, 71, viettää kesänsä hiekkakuopalla. Kivikautiset asuinpaikat ovat veden äärellä, joten usein päivä päättyy uintireissuun.

"Olen aina rakastanut palapelejä. 80-luvun lopussa katselin siskoni kanssa Roomassa Forum Romanumilla, kun arkeologit yhdistelivät toisiinsa pylväiden ja reliefien palasia. Sormeni alkoivat syyhytä. Tokaisin siskolleni, että minusta tulee isona arkeologi. Kymmenen vuoden päästä istuin hiekkakuopassa Espoossa kaivamassa esiin kivikautista asuinpaikkaa.

Aluksi otin arkeologian vakavasti. Opiskelin sitä avoimessa yliopistossa ja pyrin yliopistoon. Sitten oivalsin, että minun on parempi tehdä työtä insinöörinä ja kehittyä siinä sivussa loistavaksi arkeologian harrastajaksi. Nyt kaivauksilla käynti on kuin hyvän romaanin lukemista. Aina kesän jälkeen minua jää vaivaamaan kesken jäänyt tarina.

Kaivaukset vaativat hyvää selkää ja polvia, koska haromme hiekkaa kaivauslastalla ja leikkaamme juuria saksilla monta tuntia kerrallaan. Sitten on vielä jaksettava kantaa ämpäriin lapioitu hiekka seulottavaksi. Tärkeintä tietysti on, että kaivaja pääsee kaivukuopasta ylös.

"Minusta on ihanaa työskennellä omalla kaivupaikalla hitaasti ja meditatiivisesti."

Me harrastajat olemme arkeologien ilmaista työvoimaa, mutta kukaan ei pakota meitä työhön. Taukoja voi pitää niin paljon kuin haluaa. Ensimmäisinä päivinä lähden parin tunnin välein kävelylle. Kolmas päivä on vaikein, sen jälkeen työ alkaa tuntua helpolta. Olen kaivauksilla aina viikon kerrallaan, sillä diabetesta sairastava kissani tarvitsee viikon välein piikkinsä, jota se ei anna kenenkään muun pistää.

Olen 20 vuoden ajan kaivanut vain kivikautisilla kaivupaikoilla. Kivikaudella ihmiset asuivat yleensä eteläpuolen korkeilla hiekkaisilla rinteillä lähellä vettä. Kaivupaikkaa peittää korkeintaan turvekerros, ja sen jälkeen käsiteltävänä on siistiä, hienoa hiekkaa. Päivän päätteeksi pääsee usein uimaan mereen tai virtaavaan jokeen. Keskiajan esiin kaivaminen on raskaampaa puuhaa. Löytöjä on enemmän, mutta maaperä on täynnä kovia sattumia.

Minusta on ihanaa työskennellä omalla kaivupaikalla hitaasti ja meditatiivisesti. Löydöt tekevät kaivamisesta paljon raskaampaa, mutta myös jännittävämpää.

Kerran löysimme Virossa nuorakeraamisen hautapaikan, jossa oli ehjänä säilynyt ruukku. Kaivoimme paikalla iltaan asti, sillä halusimme saada ruukun kokonaan esille. Ruukun vierestä löysimme murusia, jotka myöhempi analyysi paljasti kymmenvuotiaan lapsen hammaskiilteeksi.

Pohjoismaisilla kaivauksilla ei kuitenkaan kannata leikkiä Indiana Jonesia. Meidän happamassa maaperässämme ei ole säilynyt mitään uskomattomia aarteita.

Marja-Leenan vinkit:

  1. Kaivaminen on sosiaalista, koska kuopalla istutaan kylki kyljessä. Erakko-luonteelle työ voi olla vaikeaa.
  2. Tietoa yleisökaivauksista löydät museoviraston ja harrastajayhdistysten sivuilta.
  3. Ota selvää kaivuoloista: onko paarmoja, hyttysiä, sadetta, auringonpaiste? Varaudu sään mukaan.