Lohjalainen Olavi Heino tekee tankotanssimalla mahdottomasta mahdollista. Hän innostuu herkästi uusista asioista, vaikka ne tuntuisivat nuorten jutuilta.
Aivan mahdotonta! Ei tässä voi onnistua! Niin minä usein ajattelen, kun opettelen tangolla uutta liikettä. Vuoden päästä se sitten kuitenkin sujuu, kun olen sinnikkäästi harjoitellut.
Juuri mahdottomuus tekee tankotanssista aivan erilaisen kuin muut tanssit. Esimerkiksi cha chassa askellus onnistuu heti, vaikka harjoittelu tekeekin liikkeestä sulavamman.
On voimaannuttavaa, kun voin työlläni tehdä mahdottomasta mahdollista. Saan kokea samanlaista oppimisen riemua kuin lukemaan oppiva ekaluokkalainen.
Innostun aina uusista asioista. Ei haittaa, jos se uutuus kuuluu nuorten maailmaan. Päinvastoin – nuorison maailmassa on hauskempaa kuin keski-ikäisten. Kun nykytanssin opettaja ehdotti minulle tankotunnille osallistumista, ajattelin, että mikä ettei. Kokeillaan sitäkin, vaikka en edes tiennyt, mitä tankotanssi on.
Tanssiessani tunnen olevani kolmekymppinen.
Lajin yksinkertaisuus viehätti heti. Siinä ei ole mitään apukeinoja tai -välineitä. On vain metallinen tanko, jonka ympärillä pitää tehdä kaikki omalla lihasvoimalla. Etenkin keskivartalon lihakset joutuvat töihin.
Olen tankotanssinut kahdeksan vuotta lohjalaisessa ToeStarin tanssikoulussa. Olen voittanut yli 50-vuotiaiden sarjassa kolme maailmanmestaruutta, kaksi pronssia ja yhden Euroopan mestaruuden. SM-menestyksestä en ole pitänyt kirjaa.
Lohjalla olen pieni julkkis. Kadulla ihmiset tunnistavat. Entiset oppilaanikin kannustavat: ”Ola on kingi!”
Jäin juuri eläkkeelle yläkoulun matematiikan, kemian, fysiikan ja tietotekniikan lehtorin virasta.
Harjoittelen edelleen tangolla 2–3 kertaa viikossa, mutta enää en osallistu kisoihin. Kilpaileminen alkoi tuntua liian stressaavalta. Jokainen aivastus pelotti: olenko tulossa sairaaksi. Toisaalta piti harjoitella paljon yksin ja toistaa samaa koreografiaa. Se oli vähän tylsää.
Tanssisalilla olen yleensä aina porukan ainoa mies. Usein ihmiset ihastelevatkin, miten olen niin rohkea, että miehenä uskaltaudun tämmöiseen. Itse en koe olevani mitenkään erityisen rohkea.
Olen loistava esiintyjä, vaikka itse sanonkin.
Salilla olen yksi muista, tosin vähän kuin maskotti muiden joukossa. Se ei minua haittaa. Pidän huomiosta, niin kuin muutkin ihmiset.
Esiintyessäni olen parhaimmillani. Musiikin pauhatessa kaiuttimista sytyn ja annan yleisölle kaikkeni. Ja aina parempi, jos joku kuvaa! Olen loistava esiintyjä, vaikka itse sanonkin.
Toistaiseksi viimeisimmässä esityksessäni Lohjan Virkkala-päivillä eläydyin James Bondin maailmaan. Valmentajani Paula Kotilainen suunnitteli koreografian ja Johanna Malmelin teki esiintymisasun. Olen huomannut, että parempi tulee, kun joku toinen tekee ne. Minä voin silloin keskittyä esiintymiseen.
Tankotanssi on antanut minulle paljon. Olen saanut lajin parista ystävikseni aivan mahtavia ihmisiä, joita en muutoin olisi koskaan tavannut.
Olen myös löytänyt itsestäni aivan uusia piirteitä. Ennen en pitänyt itseäni urheilullisena saati tanssijana. Semmoiset luulot olen saanut heittää romukoppaan.
Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 21/2021.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
