Mimmu Takalo, 39, rakasti kiiltokuvia jo lapsena ja on yhä koukussa rusoposkisiin vauvoihin ja enkeleihin.
”Löysin kiiltokuvat uudestaan noin 15 vuotta sitten. Innostuin ruotsalaisista 1950-luvun kiltsuista, joissa on vauvoja, prinsessoja, röyhelöitä ja söpöilyä.
Sain äidiltäni hänen 1950-luvun kiltsunsa, joita olin lapsena himoinnut. Tunne oli oudon tyhjä, kun haluaminen loppui. Usein toivominen on kivempaa kuin omistaminen. Oman 1980-luvun lapsuuteni kiiltokuvamaailma oli Pieni talo preerialla -henkistä.
Kerään vuosien 1940–80 kiiltokuvia, joissa on ihana kuva- ja värimaailma, se vastaa kaipuuseen lapsuuden maailmaan. Sarjan kokoaminen täydeksi kiehtoo edelleen. Eniten tykkään vaihtaa kuvia nokakkain toisten keräilijöiden kanssa. Ostaminen ei ole yhtä kivaa kuin vaihtaminen. Välillä meillä on kiltsutapaaminen, jossa voi olla 20 ihmistä.
Minulla on kotona metrinen lundia täynnä kiiltokuvakansioita. Ihanimmat kerään hivelyrasioihin. Paksulle paperille painettujen kiltsujen hileistä pintaa on ihana kosketella.”