Pikku-Kari on tädin kanssa Ramses-koiralla kylässä Simpeleellä. 
– Olin jo pienestä pitäen rohkea menijä. Ehkä siksi olen tehnyt vuosikymmeniä myös matkaoppaan töitä.
Pikku-Kari on tädin kanssa Ramses-koiralla kylässä Simpeleellä. – Olin jo pienestä pitäen rohkea menijä. Ehkä siksi olen tehnyt vuosikymmeniä myös matkaoppaan töitä.

Lehmänlanta ei tuoksu pahalta, jos sitä kysyy kirjastovirkailija Kari Kaipaiselta, 61. Lempituoksut ovat silti sateen jälkeinen luonto ja edt Sergio Tacchini.

Vietin lapsena paljon aikaan oljamissa sukulaisissa maalaistalossa Kouvolan Kiehuvassa Elimäen Värälässä. Oljami on karjalainen sana, joka tarkoittaa pitkää viikon parinkin vierailua.

Maalaistalossa oli tietenkin lantala, johon lanta kärrättiin navetasta. Lämpimillä ilmoilla siinä tekeytyi ihan oma tuoksunsa. Lehmänpaska ei ole ollenkaan hassumpi tuoksu. Jos tämä haju tulvahtaa auton ikkunasta joskus sisään, en pidä sitä pahana. Päinvastoin, nuuhkaisen syvempään ja muistelen lämmöllä lapsuuttani.

Maalla heinä vietiin loppukesästä navetan vintille kuivumaan, ja heinää piti talloa tiiviiksi. Kuivat korret tuoksuivat, heinään lisätty suola kihelmöi ja kutitti ihoa. Toki hypimmekin kasoissa, salaa tietysti.

Kotkassa totuin paperitehtaan aromeihin, niitä pöllähti siellä ilmaan tuon tuosta. Matkustin yksin junalla Kouvolasta Kotkan tädille viisivuotiaana. Ensin lähetettiin kortti, että osasivat tulla asemalle vastaan.

Pienessä matkalaukussani oli tädin osoite. Jos hän ei ole vastassa, ota asemalta taksi, ohjeisti äiti. Ei täti ollutkaan siellä, mutta hoidin itseni taksilla perille ja vielä ilmaisella kyydillä samaan suuntaan menijöiden kanssa.

Kotkassa tuoksui myös meri, ja yhdistän edelleen nuo paperitehtaan ja meren tuoksut. Kun Kuusaan tehtaalta tulee lemu, oletan heti olevani meren rannalla.
Kodin tuoksu syntyy tuoreesta pullasta. Äiti leipoi pitkopullaa, ja siivuihin siveltiin voita. Edelleen jos leivon, levitän pullan päälle voita tai hätätapauksessa Flooraa. Herätän lapsuuden henkiin.

Lue lisää nostalgisia juttuja ET-lehden Muistot-osiosta.

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!