Somat kukkaviirit juhlistavat kattauksen. Ota vanhat kirjotut liinat tai ristipistotyöt uusiokäyttöön ja täydennä kirjottuja kankaita värikkäillä kangastilkuilla.

Tarvitset:

  • Kirjottuja liinoja tai muita tekstiilejä 
  • Erilaisia pikkukuviollisia tilkkuja
  • Ompelulankaa
  • Sakset
  • Viivoitin
  • Kynä
  • Nuppineuloja
  • Silitysrauta
  • Ompelukone

Tee näin:

1. Piirrä viirin kaava paperille mittojen mukaan luonnolliseen kokoon.  Hyvä korkeus on 27 cm + 1 cm saumavara.

2. Aseta kirjottu kangas ja kuviollinen taustakangas oikeat puolet vastakkain ja kiinnitä kaava nuppineuloilla kankaisiin. Piirrä kaavan reunoille 1 cm:n saumanvarat ja leikkaa kappale irti.

2. Irrota kaava ja siirrä nuppineulat kankaaseen, pidä kappaleet vastakkain. Ompele viirin sivut (jätä yläreuna avoimeksi) ja tee alakulmassa yksi poikittainen pisto viirin kärkeen. Kavenna kärjen kohdalla saumanvaroja niin, että kulmasta tulee siisti, kun käännät viirin oikein päin.

3. Käännä viiri yläreunasta oikein päin ja pukkaa kärki teräväksi kynällä tai puikolla. Silitä viiri. Silitä yäreunaan taite viistoon kohtaan, taita reuna kaksinkerroin päärmeeksi ja neulaa reunasta. Ompele suoralla ompeleella päärmeen reunasta, jätä päät avoimeksi nyörille.

Näin teet nyörin

Kierrä viirin nyöri kahdesta trikookuteesta tai paksusta langasta.

Leikkaa kuteesta tai langasta 3 x valmiin nyörin pituus eli 3 m = noin 1 m valmista nyöriä. Leikkaa toinen samanlainen kappale.

Solmi kuteet päästä yhteen ja kiinnitä solmu vaikka ovenkahvaan ja lähde kiertämään lankoja yhteen (samaan suuntaan). Kun kierrettä on tarpeeksi, ota langan keskikohdasta kiinni ja anna kierteisten lankojen kiertyä yhteen. Solmi päähän solmu. Pujota viirit nyöriin.

Vinkki! Jos teet nyörin ohuesta langasta, käytä sitä monin kerroin, jotta saat paksuutta nyöriin. Voit ripustaa viirin myös kauniiseen naruun tai silkkinauhaan.

Ohje on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.

Rento, verkkomainen kassi on mukava heittää olalle tai kietaista pyörän ohjaustankoon.
Rento, verkkomainen kassi on mukava heittää olalle tai kietaista pyörän ohjaustankoon.

Pirteä tuliaiskassi syntyy nopeasti puuvillalangasta. Samalla opit helppoa simpukkavirkkausta. Tämä ohje löytyy puutteellisena ET-lehden numerosta 13/2018. Alta löydät ohjeen kokonaisuudessaan.

Virkkaa kesän pirtein kassi puuvillalangasta helppoa simpukkavirkkausta. Valitse suosikkisävysi ja istahda laiturin nokkaan virkkaamaan.

Kesäkassi

Näitä tarvitset:

  • 250 g virkkaus­lankaa (50 g = 125 m) tässä Schachenmayr Catania-lankaa:
  • 1 kerä (50g): tummansinistä 0201, tummaa turkoosia 0400 ja turkoosia 0146.
  • 2 kerää vaaleaa
  • turkoosia 0397.
  • virkkuukoukku
  • nro 2,5 mm
  • parsinneula
  • sakset

Vinkki! Voit virkata kassin myös kokonaan yhdestä väristä.

Näin virkkaat kassin:

1. Luo 150 kjs, sulje krs 1 ps:lla ensimmäiseen kjs:aan. Aloita sitten virkkaus vaihtaen väriä joka kerros, jos haluat aaltomaisen raidallisen lopputuloksen. Virkkaa 1 krs ks ja sulje krs 1 ps:lla. Virkkaa simpukoita tummansinisellä: 3 kjs (= 1.p) 2 p allaolevaan ks:aan, jätä 2 ks väliin, *1 ks seuraavaan s:aan, jätä 2 ks väliin, 5 p seuraavaan s:aan, jätä 2 ks väliin*, toista * – * yhteensä 25 kertaa ja lopeta virkkaamalla 2 p alun ks:aan, sulje krs 1 ps:lla.

2. Virkkaa tumman- turkoosilla * 1 ks edellisen krs:n simpukan keskelle, 5 p seuraavaan ks:aan * toista * – * koko krs ja sulje krs 1 ps:lla alun ks:aan. Vaihda turkoosiin ja virkkaa 3 kjs (= 1.p), 2 p samaan ks:aan,* 1 ks keskelle seuraavaa simpukkaa, 5 p seuraavaan ks:aan *, toista * – * koko krs, lopeta virkkaamalla 2 p alun ks:aan, 1 ps. Virkkaa vaalean- turkoosilla kuten tumman- turkoosilla. Vuorottele raitaryhmiä näin yhteensä 10 kertaa ja virkkaa lopuksi vielä 1 raita vaaleanturkoosilla.

3. Solmi vierekkäiset langat umpisolmulla yhteen ja pujottele langanpäät langanväriseen simpukkaan nurjalla. Leikkaa liika lanka pois. Ompele kassin pohja tummansinisellä luotospistoin.

4. Virkkaa kahvaa varten 140 krs ja virkkaa 8 krs ks, käänny reunoissa 1 kjs:lla. Ompele kahva päistään kassin toiselle sivulle turkoosiin raitaan nurjalle ja noin 15 cm:n päähän toisistaan. Ompele lopuksi oikealta muutama pisto pitämään kahvoja suorassa.

Valmista!

Lestijärven Marttojen kurssilla värjättiin villalankaa suopursulla, lupiinilla, raparperilla, koivunlehdillä ja maitohorsmalla. Päivän jälkeen kaikkien sormet syyhysivät päästä neulomaan kauniita lankoja.

Suopursusta lähtee voimakkaan huumaava tuoksu ja suorastaan myrkyllisiä höyryjä. Siksi sitä on parempi keitellä ulkona. Koivunlehtikeitoksen aromi taas tuo kaikkien kurssilaisten mieleen kotoisan saunaillan.

Kesäkuisena aamuna Lestijärven kotiseutumuseolle on saapunut toistakymmentä innokasta langanvärjääjää. Puuhanaisina ja opettajina hyörivät Noora Lappi ja Susanna Kuorikoski. He ovat edellisenä iltana loikkineet metsässä ja suolla keräämässä kasveja värjäystä varten.

Ajankohta on värjäyksessä tärkeä: loppukesästä vihreät kasvit eivät enää anna väriä.

Laitetaan kattilat tulille ja ryhdytään hommiin. Vyyhdillä olevat käsittelemättömät pässinpökkimät on tilattu Pirtin kehräämöstä. Ne pestä huljutellaan ensin saavissa haaleassa vedessä, jossa on mietoa pesuainetta. Niin saadaan villarasvat pois.

– Villalankoja käsitellään hellästi. Niitä ei väännetä vaan vesi lypsetään pois varoen, Noora opastaa.

Maitohorsmasta tulee lankaan kellertävän vihreä sävy.
Maitohorsmasta tulee lankaan kellertävän vihreä sävy.

Kilosta kasveja 100 g lankaa

Eilen kerätyt suopursut ovat olleet liossa vuorokauden. Noora on ehtinyt keittää jo koivunlehtiliemenkin nuutuneesta juhannuskoivusta.

– Kasveja kannattaa liottaa runsaassa vedessä. Veden määrä ei vaikuta värjäystulokseen, vain vedessä olevan väriaineen määrällä on merkitystä. Esimerkiksi tässä kuuden litran kattilassa on koivunlehtiä piripintaan, ja tämä värjää sata grammaa lankaa. Pääsääntöisesti tarvitaan kilo tuoreita kasveja sadan gramman vyyhtiä kohden, Noora kertoo.

Värjäyskattilan täytyy olla ainakin kymmenenlitrainen. Se voi olla teräksinen, rautainen tai emaloitu.

– Avotulella kuumennettava rautapata olisi nostalginen, mutta sen lämpötilan säätely on vaikeaa. Lisäksi rautapadasta irtoaa metallihiukkasia, jotka saattavat muuttaa väriä. Siksi kaasupolttimet tai sähkölevy ovat parempia lämmönlähteitä ainakin aloittelijoille, Susanna perustelee.

Näin lempeän vaaleaa on villa ennen pesua ja värjäystä. Sari Sheare näyttää.
Näin lempeän vaaleaa on villa ennen pesua ja värjäystä. Sari Sheare näyttää.

Liian kuuma huovuttaa

Kasveja keitetään vedessä 1–3 tuntia. Ruohokasvien ja sienien keittämiseen riittää usein tunti, mutta varvuista ja jäkälistä väri irtoaa vasta pidemmällä keittoajalla. Lopuksi liemi siivilöidään.

– Nyt väriliemi on jäähtynyt noin 40-asteiseksi, ja lasken siihen märän lankavyyhdin kepeissä reunaan tukien. Sitten vain lisää tehoa keitokseen. Mutta liemi ei saa kiehua, vaan sopiva lämpötila on 80–90 astetta, Noora muistuttaa.

Lämpötilan tarkkailu on olennainen osa värjäystä, sillä liian kuumassa villa huopuu.

Näin kaunista väriä saadaan muun muassa samettijalalla, sipulilla, koivulla ja nokkosella.
Näin kaunista väriä saadaan muun muassa samettijalalla, sipulilla, koivulla ja nokkosella.

Purettaminen kiinnittää värin

Seuraavaksi Noora lisää keitokseen punnitun ja lämpimään vesitilkkaan liuotetun puretusaineen, alunan. Purettaminen tarkoittaa langan käsittelyä metallisuoloilla. Se lisää kuidun väripintaa, lanka tahmautuu ja värihiukkaset kiinnittyvät paremmin kuituun.

Langan voi purettaa joko etukäteen tai värjäyksen yhteydessä. Purettaminen kiinnittää värit lankaan, tuottaa voimakkaamman värjäystuloksen ja saa värit kestämään paremmin. Ilman puretusta värit lähtisivät pesussa pois tai haalistuisivat huomattavasti.

– Puretusaine pitää mitata tarkasti, sillä liian suuret määrät vahingoittavat lankaa ja liian pienet määrät kiinnittävät värin huonosti, Noora selittää.

Tavallisimmat puretusaineet ovat apteekissa myytävät aluna, viinikivi sekä kupari- ja rautavihtrilli. Eri aineilla saadaan samastakin materiaalista erilaisia värisävyjä.

– Meidän käyttämämme aluna ei muuta kasvista saatavaa väriä. Viinikivi sen sijaan kirkastaa varsinkin punaista ja keltaista. Tinasuola taas voimistaa punaisia, oransseja ja keltaisia värejä, Susanna sanoo.

Lihalämpömittari on oiva apu lämpötilan tarkkailussa. Kattilan reunassa on vanhaa väriä veriseitikki-sienestä.
Lihalämpömittari on oiva apu lämpötilan tarkkailussa. Kattilan reunassa on vanhaa väriä veriseitikki-sienestä.

Kuparivihtrilli muuttaa keltaisen sävyn vihertäväksi tai rusehtavaksi. Vihertävän se tekee tummemmaksi ja punaisen ruskeanpunaiseksi. Rautavihtrilli muuttaa keltaisen harmaanvihreäksi ja karmiininpunaisen violetiksi.

Raparperilla värjätessä ei puretusaineita tarvita, sillä raparperin sisältämä oksaalihappo toimii puretteena.

Etikka lisää värien kestävyyttä

Värin kiinnittäminen pesunkestävästi kuituun vaatii tunnin kuumennuksen. Värjäysliemi lankoineen kuumennetaan 80–90 asteeseen, alemmassa lämpötilassa väri ei tartu. Välillä lankoja käännellään hellävaraisesti.

Jos langoista alkaa tulla liian voimakkaan värisiä, ne voi nostaa kuumennuksen loppuajaksi puhtaaseen samanlämpöiseen veteen. Selvästi värillisen liuosveden voi käyttää uudestaan.

– Liuosvesi jäähdytetään, ja värjäystä jatketaan toisella lankaerällä. Jos veteen lisää toista puretusainetta, värisävy muuttuu, Noora kertoo.

"Värjääminen on hauskaa, sillä lopputuloksesta ei koskaan tiedä."

Langat nostetaan pois värjäysliemestä jäähtymään. Jos puretusaineena on aluna tai viinikivi, langat voi jäähdyttää värjäysliemessä, jolloin niiden värisävy syvenee.

Lopuksi kädenlämpöiset langat huuhdellaan. Ensimmäiseen huuhteluveteen voi lorauttaa hieman etikkaa, sillä se lisää värien kestävyyttä. Huuhteluvettä vaihdetaan, kunnes se on kirkasta.

Venla Kiviniemi pesee lankoja ennen värjäämistä.
Venla Kiviniemi pesee lankoja ennen värjäämistä.

Kielon lehdistä aprikoosia

Värjäyspäivän lopuksi lankavyyhdit pujotetaan niiden ympärillä olevista haltialangoista keppiin, ja keppi nostetaan vanhan kiikun päälle. Siinä pässinpökkimät heiluvat tuulessa ja ehtivät kuivahtaa ennen kotiin lähtöä.

– Värjääminen on hauskaa, sillä lopputuloksesta ei koskaan tiedä. Suopursusta tulee kuparinruskeaa ja lakastuneista kielonlehdistä aprikoosin sävy. Punaista saa aikaan punaisella verihelttaseitikillä, Noora kuvailee.

Kurssilaiset ovat tyytyväisiä lankojensa herkkiin sävyihin. Vain lupiinin tuottama sinertävän harmaa väri on pieni pettymys, sillä toiveissa oli sinisempi sävy. Raparperista tuli ihanan vihreää.

Lue lisää: Lestijärven nuoret naiset rakastavat mummoilua

Lisää tietoa:

  • Puumalalainen Sanski Matikainen järjestää värjäyskursseja ympäri Suomea, rukkijarautapata.com
  • Kirja langanvärjäyksestä: Aittomäki & Colliander & Kotiranta: Luonnosta väriä lankoihin. Tammi.
  • Värjäysblogi: riihivilla.blogspot.fi

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.

  • Värjääminen luonnonkasveilla on ikivanha tapa. Kasveilla saa kauniita, pehmeitä ja toisiinsa sointuvia yksilöllisiä sävyjä. Värjäystulokseen vaikuttavat kasvien kasvupaikka, keräysajankohta, käytetty vesi, värjäysastia ja puretusaineet.
  • Kasvupaikan maalaji ja kosteus vaikuttaa värisävyyn. Helsingissä ja Inarissa kasvaneesta kanervasta voi tulla erilaiset sävyt.
  • Nuorten puiden kuori sisältää enemmän väriaineita kuin vanhempien. Männyn- ja kuusenkävyistä saa punaruskeaa väriä parhaiten keväällä.
  • Kukkivat kasvit kannattaa kerätä juuri ennen kukintaa, sillä lehtien ja varsien värit ovat silloin voimakkaimmillaan.
  • Sieniä voi kerätä syksyllä, mutta myöhemmin niiden jäätyminen tai kuivuminen antaa värisävyille voimaa.
  • Kasvit punnitaan, pilkotaan ja hienonnetaan, jonka jälkeen ne laitetaan veteen likoamaan.
  • Tuoreita ja pehmeitä kasveja liotetaan lyhyempi aika kuin kuivattuja ja kovia kasveja.