Langoilla voi tehdä muutakin kuin vaatteita. Liisa Hietanen virkkaa sympaattisia ja arkisen oloisia ihmishahmoja. 

Liisa Hietasen virkattuja veistoksia on esillä Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu -näyttelyssä. Näyttely on avoinna 26.11.2016 – 5.3.2017.

Näin Liisa kertoo töistään:

"Virkkasin ensimmäisen tekstiiliveis­toksen muutama vuosi sitten, ekaluokan opettajani hahmon. Ajatus syntyi, kun mietin, kuinka erilaista ekaluokkalaisella on nyt ja yli 20 vuotta sitten. Yhdistin hahmoon piirtei­tä muistakin opettajistani, ja Pirkko on vain keksitty nimi.

Opettajani vuodelta 1988 on jäänyt vahvasti mieleeni, sillä hän oli seitsenvuotiaan perspektii­vistä ikivanha, tullut kuulemma eläkkeeltä jo pari kertaa takaisin töihin. Hän oli ankara ja meillä oli tiukka kuri, mutta minulla ei ole katkeria muisto­ja koulusta. Vahvoja ne ovat, ja aivan erilaisia kuin samanikäisillä ystävillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pirkko ei ole kannanotto jonkin sys­teemin puolesta tai vastaan. Ehkä pohdin hänen kauttaan, että koulumaailmassa ei enää voisi olla hänen kaltaistaan hahmoa. Sijoitan opettajan ai­na näyttelyssä nurkkaan. Opettajalla ei ole enää samaa valta-asemaa kuin ennen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teos herättää aina iloisia reaktioita ja hilpeyttä, mutta ei Pirkolle naureta. Tekniikka kyllä yllättää. Kun Pirkko oli esillä Taidehallissa, irlantilainen mies sanoi tuntevansa hahmon. Se oli minusta hauskaa – opettajatyyppi on siis uskottava muual­lakin kuin Suomessa!

Pirkko-teos.
Pirkko-teos.

Virkattujen ihmishahmojen lisäksi teen teoksia arjen aiheista. Yksittäiset pienet ilmiöt kertovat paljon maailmasta. Viimeisin työni on virkattu jatkojohto Hyvää energiaa. Virkkaaminen on ak­tiivinen mutta hidas tapa käsitellä maailmaa.

Eh­kä haluankin kyseenalaistaa nopeuden ja tehok­kuuden vaatimusta. Virkkaus korostaa kurinalai­sen suorittamisen mallia, mutta siinä vähemmän ja hitaammin ei välttämättä ole huonompaa kuin enemmän ja nopeammin.

Virkkasin Pirkon nopeasti, kolmessa viikossa, ja ranteet ja etusormen nivelet olivatkin tosi kipei­nä. Nyt käytän ihmishahmoon aikaa muutaman kuukauden.

Lanka on hyvä materiaali. Sillä saa veistokselle samalla vaivalla muodon ja värin. Pirkossa on käytetty kaikenlaisia lankoja villasta akryyliin, sillä oikea väri on minulle hyvin tärkeä. Pirkon sisällä on tukirunko ja jaloissa painot, jotta se seisoo tukevasti jaloillaan.

Kasvot on vaikeinta saada mieluisiksi, ja oikean ilmeen saavuttami­nen vaatiikin paljon purkamista.

Iäkkäisiin ihmishahmoihin on helpompi saada luonne, ilme, uskottavuus, tarina ja persoona kuin nuoriin. Tykkään tarkkailla ihmisiä puistonpen­keillä, kauppahallissa ja kahviloissa, ja mieleeni jää paljon pieniä asioita, ilmeitä, asentoja ja vaat­teiden yksityiskohtia.

Seuraavaksi haluaisin tehdä taas ihmisen, vaik­kapa pariskunnan.”

Liisa Hietanen

Vuonna 1981 syntynyt  kuvataiteilija. Asuu Tampereella.

www.liisahietanen.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla