Britt-Mari ja Clas Rosenbladin puutarha Ahvenanmaalla on luonnonläheinen ja itämaishenkinen. Sen erikoisuus on 15 tunnelmaltaan erilaista istumapaikkaa. Puutarhasta löytyvät myös suomalainen rantasauna ja japanilainen meditaatiopaikka.
Mikä rauha, mitkä maisemat! Britt-Mari ja Clas Rosenbladin mökki Lemlandin Björkuddenissa on kuin hyllyllä ylhäisessä yksinäisyydessään, katse yli meren Maarianhaminaan.
2600-neliöinen tontti on ainutlaatuinen: toisella puolella on jyrkkä kallioseinä ja rannanpuoleinen punainen rapakivikallio viettää mereen. Korkeuserot ovat melkoisia, sillä tontin korkein kohta on 20 metriä matalinta ylempänä.
Rosenbladit ostivat mökin vuonna 1995. Sen jälkeen he ovat laajentaneet taloa ja tehneet siitä talviasuttavan. Vuonna 2001 he alkoivat suunnitella ja luoda puutarhaa pala palalta. Nyt se on upea.
- Puutarhassamme ei ole lainkaan suoria linjoja, koska ei niitä ole luonnossakaan. Meidän mielestämme kaikkea ei pidä nähdä yhdellä silmäyksellä. Kun kulkee istutusten keskellä polkuja pitkin, avautuu aina uusia, mielenkiintoisia näkymiä. Puutarhamme on luonnollisen rehevä, ei taiteellisesti muotoiltu. Luonto valtaa puutarhan hallitusti, Britt-Mari kuvailee.
Clas hoitaa puut, pensaat, kivet ja kastelun, Britt-Mari paneutuu perennoihin, rikkaruohojen kitkemiseen ja kompostointiin. Puutarhassa on monta isoa kompostoria. Kestää kolme vuotta, ennen kuin multa on valmis käytettäväksi.
Magnolian varjossa
Puutarhan erikoisuus ovat istumapaikat, jotka muodostavat tunnelmaltaan erilaisia tiloja, kuin pieniä huoneita. Vaihteleva maasto auttaa niiden luomisessa.
- Yksi suosikeistani on Röda hamnen, punainen satama. Sen pöydän äärellä on kiva juoda aamukahvit veden solistessa pienestä vesiputouksesta. Kun magnoliat kukkivat, se on kuin rehevä magnoliamaja, Britt-Mari kehuu.
Clas ja Britt-Mari vaihtavat istumapaikkaa päivän mittaan auringon kulun mukaan. Jokaisessa paikassa on oma hienoutensa. Kallioseinä tuo mieleen Välimeren rannalla olevan kuuman kivikaupungin. Sen vieressä on tiheää metsikköä, vähän kuin sademetsää. Pihalle on rakennettu myös suomalainen rantasauna ja japanilainen meditaatiopaikka.
Clas rakastaa puutarhan rauhaa ja harmoniaa.
- Minulle tärkeintä on se kokonaisvaltainen tasapainon kokemus, jonka saan täällä kulkiessani. Puutarhamme on lehtevä ja runsas, eikä varsinaisia kukkapenkkejä ole lainkaan. Nurmikkoakin on vain vähän, mutta sen sijaan on paljon erilaisia maanpeittokasveja.
"Tykkäämme japanilaisesta tyylistä, sillä yksinkertaisuus tuo harmoniaa."
Stora dammen eli iso lampi on puutarhan japanilaisessa kulmassa. Clas on rakentanut siihen hiljalleen virtaavan puron ja sen päälle sillan. Veden solinaan liittyy bambuisten tuulikellojen meditatiivinen ääni.
- Tykkäämme japanilaisesta tyylistä, sillä yksinkertaisuus tuo harmoniaa. Erilaisia havukasveja on siellä täällä, ja sora ja kivet antavat kauniin taustan niiden vehreydelle. Iltapäivällä tähän paistaa mukavasti aurinko.
Useista istumapaikoista on ihan konkreettistakin hyötyäkin, Clas naurahtaa. Hänellä on huonot polvet, joiden vuoksi on tarpeen istahtaa säännöllisin välein.
Puutarhassa kannattaakin kulkea hitaasti, jotta huomaa esimerkiksi peukalonkynnenkokoiset pienet kuunliljan lehdet. Varjossa viihtyviä reheviä kuunliljoja on kymmeniä eri lajeja, koska Britt-Mari rakastaa niitä.
- Niitä voi laittaa joka paikkaan, missä tuntuu tyhjältä, sillä ne täyttävät paikat.
Puutarhan hyvä henki
Puutarhassa on runsaasti varjoisia paikkoja, koska pensaita ja pieniä puita on paljon. Osa käytävistä on päällystetty kivetyksellä, osa on hiekkapolkuja.
- Istumapaikkojen täytyy sopia yhteen, jotta puutarhassa on tasapaino. Meillä on täällä kaikki hyvän feng shuin ainekset: maa, vesi, puu, metalli ja tuli, Clas toteaa.
"Meillä on täällä kaikki hyvän feng shuin ainekset: maa, vesi, puu, metalli ja tuli."
Vanhat esineet luovat kokonaisuuteen mukavaa tunnelmaa, samoin kuin pienet patsaat, joita pariskunta ostaa puutarhamatkoiltaan Ruotsista tai Pohjanmaalta.
- Kun näen kivan patsaan, tiedän heti, mihin se päätyy puutarhassa. Patsaat sopivat hyvin kasvien seuraksi, Britt-Mari sanoo.
Vanha puinen pulsaattoripesukone on saanut paikan kuistilta hauskana kukkatelineenä. Vanhat lamput ovat peräisin ruumisvaunusta, jota Britt-Marin isoisä veti aikoinaan hevosella Ahvenanmaalla.
Kaikilla istumapaikoilla on sähkö, koska Clasin mielestä puutarhan täytyy olla kaunis myös pimeällä. Valo ei saa loistaa silmiin, vaan sen pitää sopia kauniisti maisemaan.
- Vaikka tämä on mökki, asumme enimmäkseen täällä. Kerrostalossa kaupungissa olemme vain kolme talvikuukautta. Silloinkin käymme täällä ja joulun vietämme aina mökillä, Clas kertoo.
Ideoita matkoilta
Clas on kätevä käsistään ja osaa kaunistaa arkisetkin asiat. Kaivon sementtirenkaan ympärille hän rakensi soman katoksen. 40 metriä syvä pumppukaivo tuottaa puutarhan kasteluveden.
- Kastelu hoituu automaattisesti, mutta parempi olisi, jos sataisi kerran viikossa, Clas tuumaa.
Välillä Rosenbladit tekevät uusiakin hankintoja. Kolme vuotta sitten rakennetussa metallirunkoisessa kasvihuoneessa he viljelevät vähän kurkkua ja tomaattia. Lisäksi siellä on viihtyisä keskipäivän istumispaikka. Vuosi sitten terassille hankittiin poreallas.
- Melkein joka vuosi laitamme jotain uutta puutarhaankin. Tänä vuonna on enimmäkseen ylläpitoa, mutta voi olla, että siirrän jotain kasveja puutarhassa eri paikkaan, Britt-Mari suunnittelee.
Keväällä maisema muuttuu koko ajan, koska kukat nousevat maasta eri aikaan. Toukokuussa maisemaa hallitsevat villit kielot, kevätkanervat, pienet tulppaanit ja posliinihyasintit. Joukossa on paljon kasveja, esimerkiksi magnolia, jotka eivät pärjää manner-Suomessa.
Inspiraatiota pariskunta saa lukemalla ja vierailemalla puutarhoissa ympäri maailmaa. He ovat käyneet puutarhaseuran kanssa Virossa, Ruotsissa ja jopa Kiinassa.
- Melkein kaikki kävelevät ja katsovat kukkia. Minä istun jonnekin rauhoittumaan ja aistin sen tunteen, mikä puutarhasta tulee, Clas kertoo.
Rosenbladien iltahetken lempitila herättää vilpitöntä kateutta. Grillauspaikka on rakennettu hienolle näköalapaikalle, johon viimeinenkin auringonsäde yltää. Siinä voi siemailla viiniä leppeässä kesäillassa ja katsella ohi lipuvia veneitä.
Juttu on julkaistu ET-lehdessä 8/2017.
