Hyvänen aika, minähän pystyn vielä moneen. Näin toteaa 90-vuotias Helena Rantanen.

Helsinkiläinen Helena Rantanen asuu palvelutalossa – varsin tyytyväisenä.

90-vuotiaan Rantasen mukaan palvelutaloon muuttaminen oli hänen eläke-elämänsä paras päätös.

Palvelutalossa voi harrastaakin kaikenlaista, mutta omaksi suosikikseen hän mainitsee tavaran vähentämisen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Katso jutun videolta, että mitä muuta Rantanen tekee palvelutalossa ja millaista siellä on asua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Millaisia kokemuksia sinulla tai läheiselläsi on palvelutaloista? Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Hienoa! Helena:) ilo ja onni lähtee aina itsestä ja elämässä on pikkuiloista iloittava:) kiitos upea nainen! tarja-liisa

Ehkä muutan mieleni jos  vielä pitkään elää saan, mutta nyt kuuskymppisenä ajattelen että elämä palvelutalossa olisi liiaksi sääntöjen rajoittamaa. Joissakin palvelutaloissa on pakko syödä ainakin yksi päivittäinen ateria talon keittiöstä, ja maksaa siitä. En syö lihaa, enkä tykkää kastikkeista ja monista muista ravintoloiden tarjoamuksista. Minulle on tärkeää, että voin itse päättää mitä syön.

En ole kovin sopeutuvainen, joten en tiedä ystävystyisinkö muiden asukkaiden kanssa. Jokaisellahan on oma boksinsa, mutta varmaan muut olettavat, että kaikki jollain tavalla osallistuisivat yhteiseen seurusteluun. Minulla on oma reviirini, jota varjelen tarkkaan. Olen päivittäin paljon liikkeellä, kerhoissa ja tilaisuuksissa käyn. Mutta ilta on omaa aikaani, enkä tykkäisi jos silloin ovikelloni soisi pyytämättä. Joskus harmittelen, jos väsyneenä illalla tulen kotiin, järjestelen tavarat kuntoon ja pyykkään  -  ja sitten kännykkä soi, juuri kun olen istahtanut tietokoneen ääreen nauttimaan surffailusta ja iltapalasta. Tunnin verran saattaa puhelu kestää, ja sitten olenkin jo niin väsynyt, että ei kun nukkumaan.  Joskus kännykkä soi klo 22.30.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla