Sotkut ja nuhjuiset nurkat ovat hävettäneet suomalaisia jo sukupolvien ajan, vaikka siitä ei ole tavattu puhua ääneen. Nykyään tunteelle on oma sanakin: kotihäpeä.
"Podetko sinäkin kotihäpeää?" "Kotihäpeä voi siirtyä vanhemmalta lapselle – näin pääset eroon". Tällaisiin otsikoihin on voinut viime vuosina törmätä.
Kotihäpeä-termin vuonna 2018 keksinyt kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto onnistui tiivistämään yhteen sanaan jotain olennaista kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme.
Mutta mitä ihmiset kodeissaan oikein häpeävät?
– Tyypillisiä häpeän aiheita ovat kodin sotkuisuus, tasoilla keikkuvat paperipinot, kulahtaneet muovimatot, nuhjuinen sisustus – se remontti, jota ei koskaan tehty. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin arvostelluksi tulemisen pelosta. Siitä, ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on, Aalto selittää.
Aalto huomauttaa, että jos joku asia herättää laajoissa kansanjoukoissa häpeää, siihen liittyy yleensä yhteiskunnallisia normeja ja ideaaleja. Siis ajatuksia siitä, millainen pitäisi olla tai miten pitäisi toimia.
Kodin suhteen vaateet ovat kohdistuneet etenkin naisiin.
Ajatus kodin siisteyden merkityksestä nousi voimalla 1800-luvun lopulla.
Tuolloin tiede löysi bakteerien ja sairauksien yhteyden. Ymmärrettiin, että tauteja aiheuttavat bakteerit sikiävät liassa ja siivottomissa oloissa. Hygieniasta ja siisteydestä tuli puoli ruokaa, kun taltutettiin tuberkuloosia.
Emäntäkoulut ja Martat opettivat naiskansalaisille lähes kädestä pitäen, miten koti pidetään siistinä.
Siisteys tai sen puute yhdistettiin myös henkisiin ominaisuuksiin. Siisti koti oli kunnon kansalaisen merkki.
– Vuosisadan vaihteessa ajateltiin, että epäsiistissä kodissa lapsista kasvaa rikollisia tai muuten huonoja ihmisiä, Aalto sanoo.
Minuuden jatke
Sodan jälkeen kodille asetetut vaatimukset ovat hiljalleen nousseet: siistiä olla piti ja sisustuksenkin muodin mukainen.
Lehtien kuvavirta kertoi, miltä kodin piti näyttää. Vähitellen kodista tuli minuuden jatke.
Lehtien kiiltokuvia vaikuttavampia saattavatkin olla tuttavapiirin todelliset esimerkit. Naapurin Leenakin hoitaa jatkuvasti viittä lastenlastaan, käy vielä töissä ja kotikin on aina tiptop.
Kotihäpeästä on tehty lukuisia kyselytutkimuksia. Vuokrakoteja rakentavan Sato-yhtiön teettämän kyselyn mukaan lähes puolet suomalaisista tuntee kotihäpeää.
Häpeäjissä on niin naisia kuin miehiä, nuoria ja vanhoja.
Häpeän määrä ja kodin siisteysaste eivät ole suoraan verrannollisessa suhteessa toisiinsa. Osa meistä ei välitä tuon taivaallista sotkuista ja muiden ajatuksista.
Toiset taas löytävät kodistaan häpeäpilkkuja, vaikka asunto olisi esitelty sisustuslehdessä.
– Vierailut ovat nykyisin harvinaisia ja stressaavia. Niihin satsataan hirveän paljon. Moni kokee, että pitää olla hienot tarjoilut ja viimeisen päälle siisti koti. Rippijuhlien valmistelu saattaa alkaa keittiöremontilla, Aalto sanoo.
Ilana Aalto
Ilana Aalto on kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä. Hän kirjoittaa suosittua Paikka kaikelle -blogia ja ohjaa verkkokursseja kodin järjestämisestä.
Aalto on kirjoittanut aiheesta myös Paikka kaikelle -kirjan (Atena 2018).
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 16/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Kotihäpeää voi hälventää
Vastavoima
Kotipositiivisuus-termi on noussut kotihäpeä-sanan rinnalle. Sen idea on, ettei ketään pidä arvottaa kodin siisteyden tai epäsiisteyden perusteella.
Sotkuisuus ei ole yhtä kuin laiskuus; eikä siisteys yhtä kuin tiukkapipoisuus.
Vertaistukea
Facebookissa on lukuisia ryhmiä, joissa voi purkaa tavaratulvan ja kodin järjestämisen synnyttämää tuskaa.
Samalla saa muilta ryhmäläisiltä käytännöllisiä vinkkejä. Ilana Aalto ylläpitää Paikka kaikelle -ryhmää.
Käytännön apua
Läheisen kuolinpesän irtaimiston selvittely voi tuntua ylivoimaiselta, samoin lapsiperheet taistelevat turhan tavarameren keskellä.
Apuun voivat tulla niin ammattijärjestäjät kuin kuolinpesien tyhjentäjät.