Liisa Vesapuu tarjoilee ehkäpä kesäkeittoa perheen rouvalle, pojalle ja tämän kaverille kesähuvilan verannalla. Maalla Liisan ei tarvinnut käyttää työpukua.
Liisa Vesapuu tarjoilee ehkäpä kesäkeittoa perheen rouvalle, pojalle ja tämän kaverille kesähuvilan verannalla. Maalla Liisan ei tarvinnut käyttää työpukua.

Liisa Vesapuu valmisti yli 25 vuotta helsinkiläisperheen juhlapäivälliset, naisväen lounaat ja yöpalat teatteri-illan jatkoille. Reseptit hän kirjasi salaiseen ruutuvihkoonsa, johon ET:n lukijat nyt pääsevät kurkistamaan.

Helsinkiläisperhe eli elämää, joka tuo mieleen vanhat suomalaiset elokuvat. Kotiapulainen – Liisa Vesapuu peräti 25 vuoden ajan – pyöritti taloutta, ja kesäksi muutettiin huvilalle.

Vesapuu joutui toisinaan olemaan tiukkana kuin konsanaan Suomisen elokuvaperheen tukipylväs, Hilda, jota Siiri Angerkoski niin mainiosti näytteli.

–  Joskus olin sunnuntaina ollut iltapäivävapaalla ja myöhään kotiin palatessani minulle oli kasattu tiskivuori keittiöön odottamaan. Pakko oli tiskit hoitaa ennen aamua, mutta kyllä silloin varmaan kuului koko lukaaliin, että minä siellä pesin yömyöhään astioita. Ja joskus sanoin pahastikin. Kummasti se helpotti, kun sai vähän omaa mieltä purettua, Liisa Vesapuu muistelee.


 Liisa Vesapuu kattaa kahvipöytää perheen kesäpaikalla Espoon Purolassa, 1940-luvun lopulla.

Liisa tottui syömään nopeasti hotkaisten.

– Kyläilin välillä erään piikatuttavani luona, joka valitti toistuvasti, että söin liian nopeasti, Liisa Vesapuu kertoo.

Jouluaattona kotiapulainenkin kutsuttiin syömään perheen pöytään, muutoin Liisa söi aina yksin keittiössä.

– En minä siellä keittiössäkään pöydän ääreen istunut vaan pistelin tiskipöytään nojaten, joskus suoraan kattilasta. Jos ovikello olisi soinut, olisin päässyt siitä nopeasti avaamaan, kun olin jo valmiiksi ylhäällä, Liisa Visapuu sanoo.

Veikon-päivänä piti laittaa hernelaatikkoa.

Hernelaatikko oli pula-ajan ruokaa, joka valmistettiin perheen rouvan äidin reseptillä. Ruoka muistutti maksalaatikkoa, mutta maksan asemesta laatikkoon laitettiin hernemuhennosta. Valmiiden annoksien päälle valutettiin voisulaa.

Sitä söivät niin oma perhe kuin vieraatkin.

– Ei sitä lautaskaupalla syöty, vieraat tulivat usein suoraan töistä, ja he pistelivät seisten hernelaatikkoa suoraan aseteilta. Lisäksi tarjoiltiin muun muassa ruispipareita ja pähkinäkakkua. Ruispipareita oli ikävä leipoa, sillä voista ja ruisjauhoista tehty taikina oli niin haurasta, Liisa Vesapuu muistelee.

Kun Veikon-päivä erään kerran osui sunnuntaille, jäi hernelaatikko valmistamatta, ajateltiin että vieraat varmasti söisivät lounaan kotonaan. Mitä vielä.

– Eikös joku vieraista sanonut sitten lähtiessään, että miksi sitä hernepuuroa ei ollut tarjolla. Eräs rouva harmitteli, että olisi halunnut pikkuleipiä ja oikein piirsi kämmeneensä piparin mallin. Niin vaativia ja rohkeita vieraat olivat, Vesapuu kertoo.

Hernelaatikkoa Liisa Vesapuulle valmistaa nyt hänen siskontyttärensä. 

Kesäpaikka oli saaressa Parkanossa.

Liisa-apulainen nautti maalaiselämästä. Saaressa saunottiin ja uitiin monta kertaa päivässä.

Päiväkahvit juotiin kesäisin usein pihalla. Kahvi kannettiin pöydän ääreen korissa ja pistettiin myssyn alle.

– Ennen kuin vein pannun, otin siitä itselleni kupillisen, ja join sen keittiön kynnyksellä istuen. Perhe oli kulman takana, emme nähneet toisiamme, Liisa Vesapuu kertoo.

Joskus eväät pakattiin koriin ja perhe souti toiselle puolelle saarta kahville. Perheen päivälevon aikaan Liisa poimi mustikoita. Erään kerran hän paistoi itselleen ison lätyn ja hienonsi mustikat siihen.

Valmistamiensa ruokien reseptit Liisa-apulainen kirjasi kauniilla käsialallaan ruutuvihkoon.

– Samaan vihkoon kirjasin, mitä olin tarjonnut vieraille edellisellä kerralla, sillä perhe syytti minua kalkkeutumisesta kun en heti kysyttäessä muistanut. Kirjoitin vihkoon muistiin myös, millaiset pöytä- ja lautasliinat olivat olleet käytössä, Vesapuu kertoo.

Perhe järjesti Liisalle yllätysjuhlat.

Tuolloin hän oli palvellut talossa kymmenen vuotta.

– Jos olisin juhlia valmistellessani tiennyt, että ne olivat minulle, olisi saman tien häipynyt paikalta. Perhe väitti vieraiden tulevan kahville ennen teatteriin menoa. Roskaämpäriä he eivät päästäneet minua tyhjentämään, sillä vieraat odottivat jo rapussa, Liisa Vesapuu muistelee.

Perhe oli käskenyt Liisaa pukeutumaan mustiin, sillä rovastikin olisi tulossa paikalle. Yllätys oli melkoinen.

– Joukossa oli minunkin tuttaviani. Sain kukkia ja kunniamerkin. Koska olin tavallaan vieras, ei minun myöskään tarvinnut tarjoilla kahvia, Liisa Vesapuu kertoo.

Liisan sijasta Helsingin yliopiston kanslianeuvos Kaarlo Koskimies, kookas herra, tarttui keittiössä isoon viiden litran kahvipannuun. Koskimies ei tiennyt, että isolla pannulla vain keitettiin kahvi, joka sitten tarjoiltiin vieraille pienemmistä pannuista.

– Eihän sitä isoa ollut edes kiillotettu, Liisa Vesapuu muistelee.

Liisa Vesapuulle ehti kertyä muistoja työvuosilta kotiapulaisena saman perheen palveluksessa neljännesvuosisadan ajalta.

Liisa Vesapuu ihmettelee edelleen, kuinka paljon hän aikanaan ehti tekemään. Juhlien jälkeen hän oli keittiössä viimeinen ja aamuisin hän hiipi paikalle ensimmäisenä valmistamaan aamupalaa. Siinä ei työtunteja laskettu.

 

 

 

Hernelaatikko Liisan tapaan

Hernemuhennos

3 dl kuivia herneitä liotetaan yön yli reilussa vedessä.

Liotetut herneet, 5 dl vettä, 1 tl suolaa ja ripaus sokeria.

Kiehuvaan herne-vesi seokseen lisätään suola ja sokeri. Keitetään kannen alla kypsäksi miedolla lämmöllä n 40-55 min,  löysä muhennos. Jos muhennoksesta meinaa tulla paksua, lisää vähän vettä.

Lisää valmiiseen muhennokseen 50 g voita.

Riisipuuro

1 dl vettä, 1 dl puuroriisiä, 5 dl maitoa, 1/2 tl suolaa ja 30 g voita.

Lisää kiehuvaan veteen riisit ja anna veden imeytyä niihin. Lisää maito ja hauduta kannen alla löysä puuro noin 40 min. Lisää valmiiseen puuroon suola ja voi.

Hernelaatikko

Hernemuhennos, riisipuuro, 1 reilun kokoinen sipuli, 4 rkl siirappia, 1/2 tl valkopippuria, 2 tl meiramia, reilu 1 dl rusinoita ja 1 kevyesti vatkattu muna.

Kuullota hienoksi silputtu sipuli voissa. Yhdistä huoneenlämpöiset muhennokset. Lisää joukkoon kevyesti vatkattu muna, kuullotettu sipuli ja mausteet. Tarkista tarvitseeko suolaa lisätä.

Kaada seos yhteen isoon tai useampaan pieneen vuokaan. Laita pinnalle reilusti voinokareita ja paista 180 asteessa noin 45-50 min. kunnes pinta on kauniin ruskea.

Rahaa, lahjakortti, koru, astioita vai jotain muuta? Rippi- tai valmistujaislahjan ostaminen nuorelle voi olla joskus hankalaa. Kysyimme nuorilta, millaisista lahjoista he ilahtuvat. ET:n toimitus vinkkaa myös, millaisia onnistuneita lahjoja olemme onnistuneet itse antamaan.

Nuoret: Jos ei rahaa, niin...

Kysyimme 14–19-vuotiailta nuorilta, millaisesta rippi- tai valmistujaislahjasta he ilahtuisivat. Suurin osa on rahan puolella: siten lahjan saaja voi valita juuri mieleisensä lahjan tai käyttää rahat esimerkiksi matkustamiseen tai suurempaan hankintaan.

Vaikka nuori olisikin esimerkiksi astioiden tarpeessa, on moni tarkka tyylistään ja haluaa itse päästä vaikuttamaan kodin tavaroiden ulkonäköön. Silloin lahjakortti on hyvä valinta, ja nuori voi käyttää sen juuri sellaisiin astioihin joista pitää.

"Lahjakortteja melkein minne vain voi aina antaa, mutta kannattaa silti tuntea lahjan saajaa vähän. Sain kerran 20 euron lahjakortin urheiluliikkeeseen, osui väärälle henkilölle..." – Marika, 19 v

"Lahjakortti olisi kiva esimerkiksi Stockmannille tai Emotion-kosmetiikkaliikkeeseen. Rahaa en pyytäisi kuin vanhemmilta." – Lilja 15 v

"Hyviä kohteita lahjakortille voisivat olla sisustusliikkeet, kuten Finlayson, koska muuttaminen saattaa olla ajankohtaista pian ylppäreiden jälkeen." – Sara, 18 v

"Lahjakortti voisi olla esimerkiksi Marimekon liikkeeseen tai johonkin muuhun "hyödylliseen" kauppaan. En viitsisi pyytää valmistujaislahjaksi lahjakorttia minnekään tavalliseen liikkeeseen, kuten vaikka H&M:lle." – Ella, 15 v

Toisten mielestä on kuitenkin mukavaa antaa lahjaksi jotain muuta kuin rahaa tai lahjakortteja. Kysyimme nuorilta, mitä muuta he toivoisivat lahjaksi. Näin nuoret vastasivat:

"Rippilahjaksi pieni kultainen risti olisi kiva." – Helmi, x v

"Valmistujaislahjaksi haluaisin ainakin esimerkiksi astioita, kuten laseja ja lautasia. Myös lakanat ja korut ovat sopivia." - Lilja 15 v

"Sukulainen voisi antaa vaikka jonkin tietyn sarjan astioita." – Ella, 15 v

"Paras lahja olisi yhteinen matka." – Ville, x v

"Koruista en ikinä ole välittänyt, koska ne harvoin osuvat nappiin. Pitää tietää ihmisen lempivärit ja mistä materiaalista hän pitää. Itseni ja ystävieni perusteella luulen, että lahjaksi saatuja koruja tulee harvoin pidettyä." – Marika, 19 v

"Hyviä peruslahjoja ovat ajattomat korut ja esimerkiksi Arabian astiat. Myös yhteinen matka tai tekeminen, kuten festarit, olisi kiva lahja. Tärkeintä on kuitenkin, että jotenkin muistaa lahjansaajaa, ei niinkään itse lahja!" – Sara, 18 v

Toimitus vinkkaa: Hyväksi havaittuja lahjoja

Myös ET:n toimituksen jäsenet muistelivat, millaisia onnistuneita lahjoja ovat itse onnistuneet antamaan.

"Poikani ilahtui aikoinaan kaikista oman kodin perustamiseen liittyvistä valmistujaislahjoista: kattilat, aterimet, kahvimukit jne. Myös samppanjapullo ilahdutti!"

”Matkalahjakortti (esim. reilaus tai vastaava) on aika hyvä lahjaidea.”

"Kiva lahja on omatekoinen lahjakortti, joka oikeuttaa leffa- tai teatteri-iltaan, ravintolakäyntiin tai vaikkapa pieneen reissuun lahjan antajan kanssa. Se on kiva tapa kertoa juhlittavalle, miten mukavaa on viettää aikaa hänen kanssaan."

”Jos tiedän nuoren harrastuksen, voin ostaa lahjakortin alan liikkeeseen tai esimerkiksi Lippupalveluun.”

"Olen ostanut kahdelle kummitytölleni joka vuosi syntymäpäivälahjaksi yhden timantin (maksanut 50–100 euroa). Rippi- tai ylioppilaslahjaksi olen luvannut teettää heille korun, johon kivet laitetaan. Saavat itse vaikuttaa, millainen korusta tulee."

”Nuori ei ehkä koskaan ole syönyt kolmen tai useamman ruokalajin illallista ravintolassa. Valitse kukkarollesi sopiva ravintola ja osta lahjakortti. Voit lupautua illallisseuraksi!”

Jotta lahjasta jäisi mukava muisto, ET:n toimitus suosittelee välttämään näitä: korut, koriste-esineet, maljakot, antajan maun mukainen design, käytöksen kultainen kirja, aforismikirja.

Näitäkin voi harkita, jos lahjan saajan maku on tiedossa, tai hän on jotain näistä erityisesti toivonut. Lahjavinkkiä voi myös kysyä valmistujan vanhemmilta.

"Osa nuorista on tosi tarkkoja astioiden ja muiden esineiden tyylistä ja väreistä. Jos aikoo hankkia käyttöesineitä, on hyvä tietää, onko nuori tyylitietoinen vai suhtautuuko astioihin lähinnä välttämättöminä tarvikkeina."

Paljonko rahaa lahjaksi?

ET-lehti kysyi taannoin lukijoilta, millainen rahasumma on heidän mielestään sopiva lahja ylioppilaalle. Suurimman osan mielestä alle 60 euron summa on riittävä. 

Joka neljännes kertoi lahjoittavansa ylioppilaalle 100 euroa, ja jotkut jopa 200 euroa.

Rahalahjojen summia määrää useimmiten sukulaissuhde. Muutamat mainitsivat kyselyssä, että myös valmistuvan taloudellinen pärjääminen ja perhetausta vaikuttavat rahamäärään. 

Nuoret itse ovat samalla linjalla:

"Suvulta olisi kiva 50 euroa, perheeltä tai isovanhemmalta 100 euroa." – Marika, 19 v

"Vanhemmilta tai isovanhemmalta ehkä 100 euroa, kummeilta 50 ja ei niin läheisiltä vierailta 20–50 euroa." – Ella, 15 v

"Jokainen antaa sen verran mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mihin on varaa. Harva tulee muistelemaan, että kuka vieras antoi minkäkin verran." – Sara, 18 v

Lue myös: Näin annat rahaa ja sijoituksia lahjaksi lapsenlapselle – 8 vinkkiä

Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.
Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.

Värikkäiden puuvillakankaiden paloista saat nätin hupun mökkijakkaralle. Samalla tekniikalla voi ommella tyynynpäällisen tai vaikka ison peiton.

Tarvitset:

  • Puuvillakankaiden paloja
  • Ompelulankaa
  • Sakset
  • Viivoitin
  • Kynä
  • Nuppineuloja
  • Silitysrauta
  • Ompelukone

Tee näin:

1. Leikkaa kankaista 9 neliötä. Kuvan neliö on 12 x 12 cm, sisältäen saumavarat. Tarkista koko omaan jakkaraasi sopivaksi. Sommittele tilkut 3 x 3 neliön ruudukoksi. Ompele ne 3 neliön kaitaleiksi oikeat puolet vastakkain 0,5 cm:n saumanvaralla. Silitä saumanvarat auki.

2. Neulaa kaksi kaitaletta op:t vastakkain, varmista, että ruutujen kulmat osuvat kohdakkain. Ompele kaitaleet yhteen 0,5 cm:n saumanvaralla ja silitä saumanvarat auki. Ompele 3. kaitale toisen kaitaleen (toiseen) reunaan. Nyt kaitaleet on ommeltu ruudukoksi.

3. Leikkaa jakkaran sivuille 13 cm leveät eriväriset kaitaleet. Kaitaleen pituus on ruudukon pituus + 4 cm. Neulaa kaitaleet ruudukon sivuille op:t vastakkain, jätä saumanvarat päihin. Ompele ruudukon kulmaan saakka. Ompele sitten sivukaitaleiden päät yhteen = jakkaran kulma. Taita lopusi alareunaan 2 x 1 cm:n päärme nurjalle ja ompele reunasta.

Huom! Ennen kuin ompelet hupun kulmat, varmista, että hupun saa jakkaran päälle ja siitä pois sujuvasti. 

Ohje on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2017.